kaikki te jotka tuossa allaolevassa ketjussa olette sitä mieltä että ihastuminen on ihan luonnollista ja jopa viatonta vakinaisessa suhteessa elävälle, oletteko puhuneet kokemanne ihastukset puolisoillenne?
Jos ette ole, miksette ole?
Jos taas olette, miksi olette?
Jos ette ole, miksette ole?
Jos taas olette, miksi olette?
Vastaukset 10
Vanhimmat
koska sanoi että ihastumisesta ulkopuoliseen ei tarvitse kenellekään kertoa. Olisi mukava kyllä kuulla miksi ei tarvitse.
Herranjestas, en minäkään haluaisi kuulla että mieheni mielestä naapurin Millalla on kauniit rinnat :D totta se eittämättä voi olla, ja mieheni olla sitä mieltä, mutta en minä sitä halua häneltä kuulla :D
Muuten, kertooko sinulle se että minusta ihastumisessa ei ole mitään pahaa ja siitä ei tarvitse kertoa, sen että minulla on sellaisia ollut? Ihan mielenkiinnosta vaan.
Jokaisella ihmisellä on tunne-elämänsä jota ei tarvitse raportoida toisille. Lapsetkin ottavat minua päähän aivan silmittömästi välillä, mutta en sitä mene heille kertomaan koska se pahoittaisi heidän mielensä.
Tuliko selväksi?
***
täysin samaa mieltä. Jotkut asiat vain ovat sellaisia, että niistä ei kannata kertoa.
Ei se ainakaan meidän liittoamme hajottaisi, jos joskus toinen meistä myöntäisi olevansa hieman ihastunut jonkuhun toiseen, muttei kuitenkaan aikoisi tehdä asialle mitään. Varmaankin toinen loukkaantuisi ja asiaa selviteltäisiin, kunnes kaikki olisi taas hyvin.
Mielestäni kuitenkin kaikille helpompaa, että toinen ei kerro ihastumisen tunteista mitään, vaan antaa sen mennä itsestään ohi ja lopputulos on sama ilman toisen loukkaamista ja ylimääräistä stressiä. Itse en ainakaan haluaisi, että mieheni kertoisi olevansa ihastunut toiseen.
Kun tietää itse että tuntuisi ikävältä kuulla sellaista, vaikka tietää varsin hyvin ettei siihen ikävään tunteeseen ole mitään syytä. Ketään ei ole loukattu.
Ihmettelen suuresti sitä miten impulssipohjaisesti asiaa on puitu. Aivan kuin hetkellinen tunnetila olisi jotain maailmaa kaatavaa!
***
sitä mieltä että ulostaminen on ihan luonnollista ja sallittavaa, puhutko siitä kumppanisi kanssa? Jos poikkesit työmatkalla läheisessä leipomossa ja nautit kermaleivoksen kahvin kanssa ja vasta kotimatkalla tajusit että hitsi, olisi pitänyt ottaa puolisollekin kotiin tuotavaksi yksi, kerrotko siitä hänelle?
Mikä tahansa mikä voisi pahoittaa toisen mielen, on asia jonka kanssa ei ole pakko olla rehellinen. Saa kaunistella, jos koko totuuden kertomisella ei vahingoiteta ketään.
Olen myös sitä mieltä että jos ajautuu vaikkapa humalatilan vallitessa vieraaseen sänkyyn (tämä EI siis ole ihastumista vaan pettämistä) työreissulla, katuu heti teon tehtyään eikä koskaan halua enää kokea vastaavaa, ei siitä pidä kumppanille mennä heti kertomaan. Mitä sillä saavutetaan? Parempi pitää pää kiinni ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, jos kertomisella ei saavuta mitään saavuttamisen arvoista. Rehellisyys ei aina ole hyve. Kuka haluaa kuulla että kyllä, on sinulla hiukan leveä perse noihin housuihin? En minä ainakaan :D
Ai niin, en ole myöskään pettänyt, vaikka yllä olevasta mielipiteestä joku heti sellaisen virren veisaa, oletan...
***
ihastuminen parisuhteen ulkopuoliseen ole yhtä luonnollista kun paskominen tai leivoksen unohtaminen. Sulle saattaa olla mutta itse siitä eniten kärsit.
Rehellisyyttä pitää miettiä mieluummin etukäteen luoda puitteet jossa parisuhdepelinsä pelaa. Jos haluat uskollisen ja rehellisen liiton olet osa sitä ja tekemisesi auttamatta vaikuttaa pitkällä tähtäimellä lopputulokseen. Joudut olemaan hyvä petkuttaja jos aiot itseäsi kusettaa.
Parempi pitää pää kiinni ihastumisista ja uskotella että kaikki on hyvin? Onhan tuokin logiikka mutta naisen logiikka useinkin ontuu.
Kun jokin on luonnollista, ei se ole pakollista. Moniavioiset suhteetkin ovat varsin luonnollisia eikä niissä ole mitään pahaa kun osapuolet ymmärtävät toisiaan, eikä silti jokaisen tarvitse elää sellaisessa suhteessa. Ymmärrätkö? Se että pidän jotain luonnollisena ei automaattisesti tarkoita että tekisin tai kokisin sitä itse juurikaan. Miksi, voi miksi tämä on teille niin helkkarin vaikeaa ymmärtää..???
"Jos haluat uskollisen ja rehellisen liiton olet osa sitä ja tekemisesi auttamatta vaikuttaa pitkällä tähtäimellä lopputulokseen."
Täsmälleen. Juuri siksi olen sitoutunut liittooni sataprosenttisetsi enkä ole koskaan edes harkinnut toista miestä tai naista sen jälkeen kun rakkaani tapasin. Mistä mielestäsi kärsin?
"Parempi pitää pää kiinni ihastumisista ja uskotella että kaikki on hyvin?"
Aivan kuten seksifantasioistasikin kai yleensä pidät pääsi kiinni? Vai puitko kumppanisi kanssa sitä mitä saat ja mitä et saa ajatella masturboidessasi?
***
enkö mä just sulle sanonut että jokainen päättää sen kuvion millä parisuhdepelinsä pelaa.Moniavioisuuskaan tuskin tulee yhdellekään sen osapuolista yllätyksenä.
Onko sulla joku ongelma?
Niin, jokainen päättää itse mikä on paras tapa elää ja olla suhteessa, jokainen suhde on omanlaisensa ja vain sen suhteen osapuolten määriteltävissä on miten sen sisällä toimitaan.
Tästä olemme aivan samaa mieltä. Missä näet ongelman?
"Moniavioisuuskaan tuskin tulee yhdellekään sen osapuolista yllätyksenä. "
Toivottavasti kenellekään ei myöskään tule yllätyksenä se että kumppani on ihminen jolla on inhimilliset tarpeet, tunteet ja erehdyksetkin. Se joka etsii täydellistä ihmistä, pettyy aina.
***
Puhutte kahdesta eri asiasta.
Alkuperäinen kysymys oli elämänkumppanilleen valehtelemisesta ja tietoisesta sellaisen asian tekemisestä, joka vahingoittaa toista.
Toinen keskustelija taas puhuu asiasta, jossa osapuolet ovat sopineet pelisäännöistä joita he noudattavat.
Eli virallisesti moniavioisia suhteita ei voi verrata pettämiseen.