Missä kulkee mielestäsi yksityisyyden raja? Mitä naisesi saa katsella ilman lupaasi, esim. tektasit, sähköposti? Pitääkö kaikkeen kysyä lupa? Saako hän avata kaappisi kysymättä lupaa?
Yksityisyyden raja
missä kulkee
16584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mutta jos mies vetää herneen siitä, että suukottelen toista vain siksi, että toinen on mukava ihminen ja ystävä niin on hän turha mustis enkä kiinnostu kaapeistakaan :))
Ei niissä mitään salattavaa ole. Kännykkä on pöydällä ja sähköpostinkin voin jättää auki. En tosin muista koskaan huomanneeni, että hän niitä olisi tutkiskellut. Olisin hyvin pettynyt, jos hän osoittaisi sen kaltaista uteliaisuutta, jota mustasukkaisuudeksikin tavataan kutsua.
Enkä minäkään hänen tavaroitaan pengo. Meillä on avoin ja luottavainen suhde, joten kaikki on aina puhumalla selvinnyt niin, ettei epäilyksiä ole jäänyt. Enkä usko, että hän viitsii kaappejanikaan penkoa. Kyllä hän tietää, missä minun iänikuisen vanhat pornolehteni ja entiset rakkauskirjeeni sekä valokuvani ovat. Kerran halusi vilkaista ja se riitti.
Vanhat rakkauskirjeeni ja valokuvat vaimo tosin poltti vuosien yhdessä olon jälkeen, kun oli jotain riidan tynkää. En muista riidan aihetta, mutta ei kyllä liittynyt mitenkään niihin kuviin ja kirjeisiin. Kotisähköpostit ja kännykät on ihan yhteisessä käytössä.
Noh, minun nuoruuden aarteeni ovat lukkojen takana, ettei niiden hävittäminen riidan keskellä onnistuisi, vaikka Rouva Ratikka moista saisikin päähänsä.
Miten ihmeessä ihmisillä on yhteinen sähköposti? Minullakin on ainakin puolitusinaa ja niin on varmaan RR:kin. Enkä ymmärrä sen enempää, miksi käyttää toisen kännykkääkään. Meillä ainakin on aina kännykät mukana. Ainoa poikkeus on ulkomaanpuhelut, jotka RR soittaa minun kännykästäni, koska firma maksaa laskun.
...meillä on kun on tuota jälkikasvua ja muitakin yhteisiä "projekteja", niihin liittyviä meilejä tulee vähän kumman mailiin sattuu. Joten ihan luontevaa tsekkailla toisenkin boksista onko sinne tullut jotain yhteisiin "projekteihin" liittyviä meilejä. Ei se luonnollisestikaan tarkoita sitä, että muita meilejä mentäisiin aukomaan.
Tuo puhelimen lainaaminen on vähän sellainen juttu, että mä unohtelen oman luurini mihin milloinkin. Autoon, töihin, anopille... Vaimolla taas on aina akku loppu, mistähän se johtuu:)
Mikä se sellainen raja on? En mä ainakaan oo osannut tuollaisia rajoja kaivata. Mieluummin toisinpäin. Koen tärkeäksi olla osa toisen ihmisen yksityisyyttä ja on tärkeää että se toinen on osa minun yksityisyyttä.
Eli parisuhteessa on meidän yksityisyys, joka ei parisuhteen ulkopuolisille kuulu.
..alussa rajojen puuttuminen aiheuttaa sähköpostien ja tekstareiden lukemista yms. kyttäystä niin se tulisi olemaan aika lyhyt parisuhde.
luetaan henkilökohtaiseksi on mun oma juttu jonka tonkimisesta en tykkää.
Esim. puhelin, yksityinen posti joka on paketoitu. Lukittu kaappi... salasanalla suojattu tietokone jne.
Kaikki sellanen joka ei oo yleisessä jakelussa. Jos kansiossa lukee Yksityinen-Frederico niin sinne ei mennä. Ihan niinkun jos sulla on jääny päiväkirja pöydälle, saako sen muka lukea?
sitä en lukisi olipa se kenen tahansa. Mutta tekstareissa/sähkäreissä ei ole mitään salattavaa. Mutta todellakin on sovittava pelisäännöt. Jos mies olisi lukenut sähkäreitäni, eikä kertoisi sitä, vaan asia paljastuisi hänen puheistaan muulla tavalla, olisin kyllä todella pettynyt.
Tästä on provottu ennenkin. Joku nainen julisti avoimuuttaan kertomalla, miten hän luki miehensä sähköposteja. Minäkin kirjoitin takaisin, että luen avoimuuden nimissä vaimon päiväkirjaa. Akka tuli hulluksi ja haukkui minut stalkkeriksi. Että jokaisella näköjään jossain raja tulee vastaan. Miksi juuri sinun rahasi olisi se oikea raja? Onko se joku absoluuttinen totuus?
mun päiväkirja on tää mun läppäri. Kännykässä on valokuvia puhelin numeroita, viestejä joissa joku tunnustaa rakkautensa.
Eiks toi kaikki oo ku päivä kirjaa?
Mun mielestä kenelläkään ei oo oikeutta tonkia luvatta toisen menneisyyttä sen ajatuksia tai mielitekoja, koskaan sieltä ei tuu löytämään mitään.
Jos kysyy luvan niin totta hitossa mie annan sen. Kyllä mie kestän tunnustaa kaiken sen mitä ajattelen tai tunnen, mut siihen tarvitaan mun lupa ja suostumus. Sen saaminen ei oo ongelma, mut se että se tapahtuu mun selän takana... se on se ongelma.
vähän sama juttu ku mun asekaapille meneminen. Ei toisen aseisiinkaa tartuta luvatta ja aleta heilutella niitä.
säännöt on sovittava, mitä saa katsoa ilman lupaa ja mitä ei...
ilman lupaa ei saa kattoa mitään mikä selkeesti on osotettu jollekin asianosaiselle. Päivälehti on erikseen mut kirjeet ja kortit..
Mie en lue ees postikorttia ellei siinä suoraan lue mun nimi. Ellei sitä aseteta selkeesti johonki telineeseen jossa niitä esitellään.
Toki asioista voi sovita mut tuo on mun mielestä sellanen linjaus josta on hyvä lähteä.
Minun kännykkä - minun yksityiset asiat = kenelläkään ei ole lupaa tutkia sitä ilman suostumustani.
Samaan kategoriaan: sähköpostit, kirjeet, postikortit, läppärini, päiväkirjat, matkapäiväkirjat, jopa jotkut valokuvakansiot. Mun muistoja, ei kuulu muille.
kulkee siellä missä olen heikko. Jos olen vahva minulla ei ole rajaa ollenkaan, vaan kaikki on avointa. Olen antanut kaikki salasanani naiseni käyttöön sekä vapaan pääsyn koneelleni - ja jos jotain teen teen sen avoimesti. Nimittäin jos on jotain mistä hän ei pidä hänellä on myös mahdollisuus sanoa se minulle ja minulla mahdollisuus ottaa hänen mielipiteensä huomioon. Yhdessä ollessa on intiimejä asioita molemmilla ja minä koen niiden jakamisen vain hyväksi itselleni. Se että hän tietää "salaisuuteni" tarkoittaa että hän myös jakaa ne kanssani ja pitää itsellään. Silloin ne ovat aina ajoissa käsiteltyjä.
Salaisuudet ovat synonyymi kiinnijäämisen pelolle - jota en halua tuntea. Haluan "jäädä kiinni" hänelle aina ajoissa.
Onko joillakin jonkinlainen pakonomainen tarve tonkia toisen tekstiviestejä, sähköposteja? Onko tosiaan niin vaikea luottaa toiseen? Mikä siinä on niin vaikea?