Itse olen avoliitossa ulkomaalaisen miehen kanssa.
Mutta yhä edelleen en ymmärrä ,
miten jokunen tuttavani on heti ensimmäisestä
yhteisestä yöstä tullut raskaaksi ja mennyt heti naimisiin.
Tai olen kuullut juttuja miten sekin kolmen - neljän lapsen yksinhuoltaja meni kolmen viikon , kuukauden kulttua naimisiin.
Ehkä meillä on vaan avioliitosta eri näkökulmat.
Suomalaisena otan aina kaiken vakavasti ja tosissani.
Sitten kun mennään naimisiin ,niin mennään ja ollaan.
Mutta mieheni kulttuurissa ei oteta asioita niin vakavasti.
So what , tavattiin , mentiin naimisiin ?
Muksu on tulossa ja sillee.
Mielestäni lapsen tekeminen ja naimisiin meneminen on vakavia asioita ,joilla ei leikitellä.
Siinä laittaa oman eläänsä peliin ja likoon.
Mielestäni se on aikuisuutta ja kypsyyttä ,kun harkitaan asioita.
Lapsellisuuttahan se on itkeä jälkeenpäin kun kuviteltiin avioliitosta ja parisuhteesta ihan jotain muuta ,mitä se antaa.
Haluaisinkin kysyä teiltä hyvät kanssa sisaret ja kanssa veljet ,
miten te olette kohdanneet arkielämän
heti avioliiton jälkeen, kun olette tunteneet puolisonne kolmeviikkoa - kuukauden päivät.?
Suomalaisilla tytöillähän on puolisoja afrikasta ja arabimaista.
Miehet löytävät vaimonsa lomamatkoilta aasiasta ja venäjältä ym.
Oletteko käynneet puolisonne kotimaassa , tutustuneet hänen sukulaisiinsa, historiaansa ja opetelleet hänen kieltänsä.?
Mitä avioliitto on teille antanut jos olette menneet puolisonne kotimaassa naimisiin ja taistelleet puolisonne tänne Suomeen ?
Olen kuullut tarinoita miten appivanhemmat Suomessa ovat antaneet auton , rahaa, rakkautta , asunnon , pitäneet tätä ulkomaalaista puolisoa kuin kukkaa kämmenellä.
Tytöt , naiset ovat menneet nopeasti naimisiin ja
saanneet lapsia.
Jos asiat eivät ole sujuneet halutulla tavalla niin ollaan pulassa.
Onko todellakin aviopuoliso niin tärkeä että kannattaa toimia näinkin nopeasti ja mitä hän on antanut teille.?
Mutta yhä edelleen en ymmärrä ,
miten jokunen tuttavani on heti ensimmäisestä
yhteisestä yöstä tullut raskaaksi ja mennyt heti naimisiin.
Tai olen kuullut juttuja miten sekin kolmen - neljän lapsen yksinhuoltaja meni kolmen viikon , kuukauden kulttua naimisiin.
Ehkä meillä on vaan avioliitosta eri näkökulmat.
Suomalaisena otan aina kaiken vakavasti ja tosissani.
Sitten kun mennään naimisiin ,niin mennään ja ollaan.
Mutta mieheni kulttuurissa ei oteta asioita niin vakavasti.
So what , tavattiin , mentiin naimisiin ?
Muksu on tulossa ja sillee.
Mielestäni lapsen tekeminen ja naimisiin meneminen on vakavia asioita ,joilla ei leikitellä.
Siinä laittaa oman eläänsä peliin ja likoon.
Mielestäni se on aikuisuutta ja kypsyyttä ,kun harkitaan asioita.
Lapsellisuuttahan se on itkeä jälkeenpäin kun kuviteltiin avioliitosta ja parisuhteesta ihan jotain muuta ,mitä se antaa.
Haluaisinkin kysyä teiltä hyvät kanssa sisaret ja kanssa veljet ,
miten te olette kohdanneet arkielämän
heti avioliiton jälkeen, kun olette tunteneet puolisonne kolmeviikkoa - kuukauden päivät.?
Suomalaisilla tytöillähän on puolisoja afrikasta ja arabimaista.
Miehet löytävät vaimonsa lomamatkoilta aasiasta ja venäjältä ym.
Oletteko käynneet puolisonne kotimaassa , tutustuneet hänen sukulaisiinsa, historiaansa ja opetelleet hänen kieltänsä.?
Mitä avioliitto on teille antanut jos olette menneet puolisonne kotimaassa naimisiin ja taistelleet puolisonne tänne Suomeen ?
Olen kuullut tarinoita miten appivanhemmat Suomessa ovat antaneet auton , rahaa, rakkautta , asunnon , pitäneet tätä ulkomaalaista puolisoa kuin kukkaa kämmenellä.
Tytöt , naiset ovat menneet nopeasti naimisiin ja
saanneet lapsia.
Jos asiat eivät ole sujuneet halutulla tavalla niin ollaan pulassa.
Onko todellakin aviopuoliso niin tärkeä että kannattaa toimia näinkin nopeasti ja mitä hän on antanut teille.?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilmeisesti nämä naiset eivät ole tyypillisiä järkevästi ajattelevia suomalaisia.
"Oletteko käynneet puolisonne kotimaassa , tutustuneet hänen sukulaisiinsa, historiaansa ja opetelleet hänen kieltänsä.?
Mitä avioliitto on teille antanut jos olette menneet puolisonne kotimaassa naimisiin ja taistelleet puolisonne tänne Suomeen ?"
Kolmisen vuotta seurustelua ja sitten naimisiin.
Häät olivat Japanissa pienessä shintotemppelissä,ja vaimoni on ainoa kyläläinen joka on ulkomaalaisen kanssa naimisiin mennyt.Paikalliseen lehteen tulikin sitten juttu ja kuvaaja kävi häissä.
Uskomattoman mukavat vanhemmat ja perhe,tultiin toimeen hienosti ja ajeluttivat vaikka missä tutustumassa japaniin ja kylvettivät kylpylöissä.
Haluamme lapsen mutta se ei ole järkevää tässä vaiheessa kun tulot eivät ole riittävät,joten ajattelemme enempi järjellä tätä asiaa.Kun talous on kunnossa kannattaa vasta harkita lapsentekoa.
En joutunut mitenkään "taistelemaan" häntä suomeen, vaan lupa tuli kuukaudessa.
Vanhempani ja koko sukuni rakastavat häntä todella paljon.Ovat aina auttamassa jos tarvitsemme apua.
En näe mitään järkeä hätiköinnissä,kait jotkut luulevat että senkertainen "herraoikea" katoaa jos häntä ei heti rengasta.Harmi vaan että se nimettömässä oleva rinkula ei muuta luonnetta joka harmillisen usein selviää vasta kun asutaan yhdessä ja kunnolla tutustutaan toisiinsa..
Meilläkin on riitamme, mutta niistä päästään aina yli ja sovitaan melko nopeasti koska liittomme on vahvalla pohjalla.
että joku tulee raskaaksi ensimmäisestä yhteisestä yöstä, päivästä tai vaikka kahvitunnista, jos on sopivasti otillaan eikä mies ole aivan tuhkamuna.
Ja pakkohan sitä on sitten naimisiin mennä, ettei tule äpärää tähän maailmaan.
Ei siinä sen kummempaa.
"Oletteko käynneet puolisonne kotimaassa , tutustuneet hänen sukulaisiinsa, historiaansa ja opetelleet hänen kieltänsä.?
Mitä avioliitto on teille antanut jos olette menneet puolisonne kotimaassa naimisiin ja taistelleet puolisonne tänne Suomeen ?"
Asuin puolison kotimaassa, Englannissa, kun tavattiin. Ja anoppi pitää minua tyttärenään. Historia on tiedossa, ja Englantia puhun erinomaisesti =)
Mentiin Suomessa naimisiin, eikä tietysti EU kansalaista tänne tarvi taistella. Lupa tuli viikossa.
Lapsia meillä ei vielä ole, välillä pelottaa pelkkä ajatuskin. Eikä siksi, että ajattelen mieheni jättävän minut, vaan siksi juuri että lapset on suuri, eleämän kestävä vastuu. Mieheni on samoilla linjoilla kanssani.
Itse en ymmärrä miten toiset tulevat raskaaksi niinkin helposti. Enkä myöskään syytä minkä takia. Englannissa se on oikea trendi, mutta vain siksi että saisi asunnon... mikä on vielä hirveämpää kuin syyt Suomalais tyttöjen raskauksiin.