Mulla on kamala ongelma kotona. Äitini. Me ei vaan tulla toimeen, sillä vaikka kuinka yritän tehdä mitä hän pyytää, niin ikinä en kelpaa. Sitten kun muutaman vuoden olin yrittänyt niin päätin etten enää yritäkään, ja siitä äitini sai mukavan syyn ruveta väittämään että minulla on asperger-syndrooma vai mikäseoli. Lisäksi hän väittää ettei minulla ole kavereita, kun en ikinä käy niillä tai he meillä, mutta kyse on vain siitä etten halua heitä meille, sillä pelkään äitini vain morkkaisi minua heille, enkä kotiongelmien takia jaksa mennä kavereillenikaan. Ikää on kohta 18, ja lukio-opinnot kesken, eli en oikein haluaisi muuttaa isäni luokaan (Hän asuu niin kaukana että joutuisin vaihtamaan koulua.) Minusta tuntuu etten jaksa lukion loppuun asti, että pääsisin jatko-opintoihin ja omaan elämään.
En jaksa
Viuhpoks
2654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juttele isäsi kanssa, hän kuuntelee sinua. Onko sinulla luotettava täti, setä yms. Tiedän äitinä, että aikuistuvan lapsen kanssa asuminen ei ole helppoa kaikin ajoin. Nuori ihminen tahtoo itsenäistyä ja arvostelu repii sielua, mutta toisaalta äitinä on turhauttavaa tahtoa apua kotitöihin n. sadatta kertaa. Ehkäpä hänelläkin on ongelmansa, väsymys työn vuoksi tms.
ole ihmistä, jonka puoleen kääntyä? Jos ei, niin voisiko sosialitoimistosta löytyä apua (tukiasunto, rahallinen ja henkinen tuki)?