Tää on kauhee asia tää kiusaaminen. Mistä se perimmiltään alkaa ja miksi.
Itsellä oli kiva työpaikka ja pomo oli ihan kuin ystävä ikään. Yks kaks tilanne muuttui, ja kaikki meni syöksykierteenä. Kerroin pomolle liian suureksi kasvaneesta työmäärästä-töitä lisättiin. Otin yhteyttä työsuojeluun,koska pomo höykytti minua päivittäin. Ei apua-kiusaaminen vaan lisääntyi. Otin yhteyttä pomon pomoon-sain paskaset naurut. Menin työterveyslääkäriin: sain kasan lääkkeitä. Niillähän sai järjen sekasin. Älkää suostuko käyttämään!!!Masennuslääkkeen piti auttaa: tuli kauhea olo ja loputkin unet lähti. Sain unilääkettä,sitä vahvinta sorttia. Näistä kahdesta tuli kauhea ahdistus: sain ahdistukseen taas uusia mömmöjä. Lopuksi istuin keskellä kotia ja ihmettelin mitä oikein teen. En ollut nukkunut kahteen viikkoon, kuljin öisin pitkin huoneita. Aamulla raahauduin töihin ja kuuntelin vittuilua tunteettomana. Onneksi tuli fyysinen vika ja jouduin jäämään pois työstä muutamiksi viikoiksi. Kestin vielä pari kuukautta kunnes määräaikainen työni loppui. Jäin kotiin toipumaan moneksi kuukaudeksi. Hirveä pelko kiusaamisen uusiutumisesta jäi. Ei uskalla luottaa.
Miksei ns. viralliset tahot auta vaikka apua huutaa? Työkaveritkaan ei uskalla sanoa mitään...
Itsellä oli kiva työpaikka ja pomo oli ihan kuin ystävä ikään. Yks kaks tilanne muuttui, ja kaikki meni syöksykierteenä. Kerroin pomolle liian suureksi kasvaneesta työmäärästä-töitä lisättiin. Otin yhteyttä työsuojeluun,koska pomo höykytti minua päivittäin. Ei apua-kiusaaminen vaan lisääntyi. Otin yhteyttä pomon pomoon-sain paskaset naurut. Menin työterveyslääkäriin: sain kasan lääkkeitä. Niillähän sai järjen sekasin. Älkää suostuko käyttämään!!!Masennuslääkkeen piti auttaa: tuli kauhea olo ja loputkin unet lähti. Sain unilääkettä,sitä vahvinta sorttia. Näistä kahdesta tuli kauhea ahdistus: sain ahdistukseen taas uusia mömmöjä. Lopuksi istuin keskellä kotia ja ihmettelin mitä oikein teen. En ollut nukkunut kahteen viikkoon, kuljin öisin pitkin huoneita. Aamulla raahauduin töihin ja kuuntelin vittuilua tunteettomana. Onneksi tuli fyysinen vika ja jouduin jäämään pois työstä muutamiksi viikoiksi. Kestin vielä pari kuukautta kunnes määräaikainen työni loppui. Jäin kotiin toipumaan moneksi kuukaudeksi. Hirveä pelko kiusaamisen uusiutumisesta jäi. Ei uskalla luottaa.
Miksei ns. viralliset tahot auta vaikka apua huutaa? Työkaveritkaan ei uskalla sanoa mitään...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minusta asenne pitäisi muuttaa näin "Niin huonosti asiat eivät ole, että elämä on jostain v...n Möttösen monopaja Ky:stä kiinni".
Mikäli minun työpanos ei kelpaa, menköön Möttönen mihin haluaa.
Eroilmoitus on syytä lopettaa pikaisen konkurssin toiveisiin ja jos oikein hankalasti asiat on toivottaa Möttöselle tuskaista loppua. On ennustettu ankaraa työvoimapulaa mikä merkitsee työntekijän markkinoita. Otollinen maaperä asennemuutokselle