Olen seurustellut mieheni kanssa 3,5 vuotta. Hyviä ja huonoja aikoja on ollut niin kuin kaikissa suhteissa, mutta en saa enää tukea mieheltäni. Olen täysin tyytymätön suhteeseemme. Seksiä saan, mutta psyykkinen puoli on täysin uupunut. Mieheni mielestä meillä menee hyvin. Suhteemme on junnannut samassa jamassa kauan. Mieheni ei halua sitoutua. Olen yrittänyt kaikki kommervenkit. Olen miettinyt vakavasti hanskojen tiskiin lyömistä. Kannattaako vain todeta häviö ja jatkaa matkaa?
Mitä tehdä?
Sara_hki
61106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tunnu olevan tarpeeksi yhteneväiset intressit teillä, että kannattaisi jatkaa. Siis minä ainakin tekisin sen, etten enää suostuisi seksiin vaan alkaisin ottaa etäisyyttä mieheen lopettamalla houkuttelun sitoutumiseen ja ottaisin välimatkaa niin lähikontakstin kuin tunteiden ilmaisun suhteen. Ei kuitenkaan kannata hirveesti alkaa juoksentelemaan eikä ainakaan missään tapauksessa etsimään uutta rengastettavaa ennenkuin entinen on loppu ja suositeltava luopumis/suruaika pidetty.
Miehet ajattelevat ja tuntevat niin eri lailla.
Heille riittää kun sukat on pesty ja ruoka valmista ja seksiä saa kun siltä sattuu tuntumaan.
Nainen taas haluaisi, että mies viettelisi hänet kerta kerran jälkeen ja tunteita näytettäisin paljon. Johon taas mies ei ehkä näe enää tarvetta, kun se "avokas" on siinä ja pysyy.
Voi kunpa se olisikin noin yksinkertaista. Musta on alkanut tuntua, että olen mies naisten aivoilla ja tunteilla :)) Minä nimittäin en tunnista itseäni sellaiseksi mieheksi, että "kun sukat on pesty, ruoka lautasella ja jälkiruoaksi peppua- niin kaikki on ok". Seksi on mulle toki hemmetin tärkeää (about 50-60 %) mutta jos suhde pelaa pelkästään seksin varassa niin kyllä mullakin alkaa pannussa pihisemään. Parisuhteessahan eletään paljon muuallakin kuin sängyssä (tai missä kukin nyt seksiä harrastaakin :) jos siellä ei ole tarpeeksi yhteisiä asioita niin voi voi poijjaat silloin ollaan ongelmissa.
Viettelystä muuten vielä sananen: kyllä se miestäkin kummasti piristää kun kotiin tullessa daami on laittanut romanttista musiikkia päälle, laittanut sitä ruokaakin (parempaa kuin tavallisesti :), pukeutunut hemaisevasti ja tarjoaa alkuun kuoharia väsyneelle matkamiehelle. Syödään, juodaan, vaihdetaan kuulumiset. Keskustellaan tulevaisuudesta, maybe haaveillaan lomasta. Aromahierontaa päälle ja sitten yhdessä kylpyyn. Jo vain jos mies on vielä tässä vaiheessa *kylmä* niin hemmetti, heittäkää se menemään :))
Tuohonhan meillä kaikilla pyrkiminen. Parisuhde toimii varmasti noilla eväillä. Ikävä kyllä nuo
ihanat asiat vain jotenkin pakkaa unohtumaan arkipäivän rutineissa ja sen jälkeen huomataan, että yhdessä asustaa "sohvaperuna" ja "hellapoliisi".
Eikä edellinen kirjoitus ollut yleistys, vaan ihan luettua tekstiä avioerojen syistä.
Puhut vähän, mutta asiaa :)) Minä osaltani en ole lukenut noita juttuja, vaan kantapään kautta olen minäkin käynyt koulujani :))
Oletko yrittänyt puhua hänelle? Kertonut tunteistasi? kerrotteko rakastavanne toisianne?
Mitä haluaisit hänen tekevän että sinulla olisi parempi olo, ettei vika olekkin juuri sinussa?