LAINAUS NETISTÄ VIRIDIS-VIHREÄ VERKKOLEHTI-SIVUILTA:
Uusia Euroopan ilmiöitä
Kesä 1999
ONNELLISTEN TYÖTTÖMIEN MANIFESTI:
"VIHDOINKIN MINULLA ON AIKAA"
Saksassa Die Tageszeitung -lehdessä julkaistiin 30.3. 1998 "Onnellisiksi työttömiksi" itseään kutsuvan ryhmän manifesti, joka herätti kiinnostunutta keskustelua. Seuraavassa julkaistaan siitä lyhennetty versio ilman kommentteja. Manifestin on suomentanut Tapani Hietaniemi.
* * *
Me kaikki tiedämme, että työttömyys ei ole hävitettävissä. Mikäli yritys toimii huonosti, niin henkilökuntaa vähennetään. Mikäli se taas toimii hyvin, jälleen henkilökuntaa vähennetään. Aiempia aikoina vaadittiin työvoimaa, koska työtä oli olemassa. Nyt vaaditaan epätoivoisesti työtä, koska työvoimaa on olemassa, eikä kukaan tiedä, mitä sillä pitäisi tehdä, koska koneet toimivat yhä nopeammin, paremmin ja halvemmin.
Virallisesti vallitsee "taistelu työttömyyttä vastaan", mutta todellisuudessa kyse on taistelusta työttömiä vastaan. Tätä tarkoitusta varten tilastoja vääristellään, luodaan pseudo-työpaikkoja ja harjoitetaan monenlaista kiusallista kontrollia. Kun tällaiset toimenpiteet eivät koskaan ole riittäviä, niin silloin väitetään, että työttömät ovat itse vastuussa tilanteestaan. Työttömistä tehdään "työnhakijoita", kun yritetään pakottaa todellisuutta propagandaan sopivaksi. Onnelliset työttömät sanovat sen sijaan ääneen sen, minkä jokainen muutenkin tietää:
"Vihdoinkin minulla on aikaa..."
Julkisuudessa saa puhua ainoastaan työn puuttesta. Ainoastaan yksityisesti uskaltaudutaan rehellisesti sanomaan: "Minut irtisanottiin - hauskaa! Vihdoinkin minulla on aikaa bailata joka päivä, minun ei tarvitse enää syödä mikroruokaa ja voin harjoittaa seksiä mielin määrin." Eikö tämä kuilu yksityisen viisauden ja julkisen valheen välillä täytyisi ylittää? Meille sanotaan, että nyt ei ole oikea hetki kritisoida työtä, se on provokaatio, joka vain tukisi poroporvarillisia piirejä. Vielä 20 vuotta sitten työläiset saattoivat asettaa työn sinänsä kyseenalaiseksi. Nyt heidän täytyy, ainoastaan sen takia, että he ovat työttömiä, olla olevinaan tyytyväisiä, ja työttömien täytyy olla olevinaan tyytymättömiä, vain koska heillä ei ole työtä.
Kuka voi vielä nykyään väittää, että hän tekisi itsensä työllään hyödylliseksi? "Palvelualat" työllistävät ainoastaan palvelulähettejä ja tietokoneiden lisäkkeitä, joilla ei ole mitään syytä olla ylpeitä. Jopa lääkäritkin toimivat nykyään farmaseuttisten yritysten jatkeina. Ratkaisevaa ei ole enää, hyödyttääkö jokin asia, vaan kuinka paljon sillä voi ansaita. Juuri siksi, koska työn päämäärä on raha eikä yhteiskunnallinen hyöty, työttömyyttä on olemassa. Mitä tapahtuu, kun suuryritys ilmoittaa, että se hävittää niin ja niin monta työpaikkaa? Kaikki pörssikeinottelijat ylistävät sen saneerausstrategiaa, osakkeiden kurssit nousevat, ja pian tase taas näyttää voittoja.
Tällä tavoin työttömät luovat enemmän voittoa kuin heidän entiset työtoverinsa. Työttömiä täytyisikin kiittää siitä, että he edistävät kasvua paremmin kuin ketkään muut. Onnellinen työtön on sitä mieltä, että häntä täytyy palkita hänen työtätekemättömyydestään. Kun työtön on onneton, se ei johdu siitä, ettei hänellä ole työtä, vaan siitä, ettei hänellä ole rahaa. Siksi ei pitäisikään puhua "työttömistä" vaan "rahattomista", ei enää "työnhakijoista" vaan "rahanhakijoista", pelkästään selkeyden takia.
Kun työtön on onneton, se johtuu myös siitä, että ainoa yhteiskunnallinen arvo, jonka hän tuntee, on työ. Hänellä ei ole enää mitään tekemistä, hän pitkästyy. Tämän eksistentiaalisen kurjuuden perustana on luonnollisestikin työ eikä työttömyys. Onnellinen työtön synnyttää uutta yhteiskunnallista arvoa, silloinkin kun hän ei luo mitään muuta. Hän kehittää kontakteja moniin sympaattisiin ihmisiin. Hän on jopa valmis antamaan uudelleensosialisaatiokursseja irtisanotuille palkkatyöläisille. Joka tapauksessa kaikilla työttömillä on hallussaan yksi arvokas asia: aika. Voisi olla historiallinen onni, että avautuu mahdollisuus elää järkevää, mielekästä ja onnellista elämää. Päämääräämme voisi kuvata sanoilla: ajan valtaaminen takaisin. Siksi onnellinen työtön onkin aktiivinen ihminen. Juuri siksi hänellä ei ole aikaa tehdä työtä.
Meille on väitetty, että onnellinen työtön on työtön ainoastaan nykyään käytössä olevan "työn" käsitteen merkityksessä, siis "palkkatyönä". Tähän meidän täytyy selkeästi todeta, että vaikka onnellinen työtön ei etsi palkkatyötä, ei hän myöskään etsi orjatyötä. Ja sikäli kuin tiedämme, on olemassa ainoastaan kahdenlaista työtä: orja- ja palkkatyötä. Toki on olemassa opiskelijoita, taiteilijoita ja muita itseään tärkeänä pitäviä ihmisiä, jotka väittävät tekevänsä tärkeää työtä.
Heti kun puhutaan työstä ja työttömyydestä, ollaan tekemisissä moraalisten käsitteiden kanssa. Tämä tendenssi näkyy nykyään yhä kärkevämpänä. "Kahden maailmankatsomuksen välinen vallanvaihto on tapahtunut", sanoo eräs sosiaaliasiantuntija Washingtonista. "Sen sijaan, että köyhyys nähtäisiin taloudellisten syiden seurauksena, nykyään hallitsevana on suuntaus, joka näkee köyhyyden moraalisen väärin toimimisen seurauksena."
Hallitsevan propagandan tunnuksena on, että työttömät ovat syrjäytyneitä ja lukuisat hyvää tarkoittavat ihmiset vaativat heidän uudelleen integroimistaan yhteiskuntaan. Mistä asiassa on todella kysymys, selvitti eräs Unescon humanisti Kööpenhaminan "sosiaalihuippukokouksessa": "Ensimmäinen askel sosiaalisessa uudelleen integroitumsiessa on riistetyksi tuleminen." Ei kiitos!
300 vuotta sitten talonpojat katselivat kateellisina ruhtinaiden linnoja. Oikeutetusti he tunsivat jääneensä paitsi ruhtinaiden rikkauksista, hovitaiteilijoista ja kurtisaaneista. Mutta kuka nykyään haluaisi elää kuten stressaantunut yritysjohtaja, joka täyttää päänsä mieltä vailla olevilla lukusarjoilla, juo väärennettyä Bourdeax'ta ja saa lopulta sydäninfarktin? Toivomme itsellemme toisenlaista integroitumista yhteiskuntaan.
Kuten ehkä jo ymmärrätte, pyrkimyksemme ovat vakavia ja vaativia, teoreettisisesti ja käytännöllisesti, vakavasti ja leikinomaisetsi, paikallisesti ja kansainvälisesti. Pelkästään Euroopassa on jo 20 miljoonaa mahdollisesti onnellista työtöntä. Eräänä päivänä he voivat ylpeinä sanoa: minä olin mukana aloittamassa sitä.
Uusia Euroopan ilmiöitä
Kesä 1999
ONNELLISTEN TYÖTTÖMIEN MANIFESTI:
"VIHDOINKIN MINULLA ON AIKAA"
Saksassa Die Tageszeitung -lehdessä julkaistiin 30.3. 1998 "Onnellisiksi työttömiksi" itseään kutsuvan ryhmän manifesti, joka herätti kiinnostunutta keskustelua. Seuraavassa julkaistaan siitä lyhennetty versio ilman kommentteja. Manifestin on suomentanut Tapani Hietaniemi.
* * *
Me kaikki tiedämme, että työttömyys ei ole hävitettävissä. Mikäli yritys toimii huonosti, niin henkilökuntaa vähennetään. Mikäli se taas toimii hyvin, jälleen henkilökuntaa vähennetään. Aiempia aikoina vaadittiin työvoimaa, koska työtä oli olemassa. Nyt vaaditaan epätoivoisesti työtä, koska työvoimaa on olemassa, eikä kukaan tiedä, mitä sillä pitäisi tehdä, koska koneet toimivat yhä nopeammin, paremmin ja halvemmin.
Virallisesti vallitsee "taistelu työttömyyttä vastaan", mutta todellisuudessa kyse on taistelusta työttömiä vastaan. Tätä tarkoitusta varten tilastoja vääristellään, luodaan pseudo-työpaikkoja ja harjoitetaan monenlaista kiusallista kontrollia. Kun tällaiset toimenpiteet eivät koskaan ole riittäviä, niin silloin väitetään, että työttömät ovat itse vastuussa tilanteestaan. Työttömistä tehdään "työnhakijoita", kun yritetään pakottaa todellisuutta propagandaan sopivaksi. Onnelliset työttömät sanovat sen sijaan ääneen sen, minkä jokainen muutenkin tietää:
"Vihdoinkin minulla on aikaa..."
Julkisuudessa saa puhua ainoastaan työn puuttesta. Ainoastaan yksityisesti uskaltaudutaan rehellisesti sanomaan: "Minut irtisanottiin - hauskaa! Vihdoinkin minulla on aikaa bailata joka päivä, minun ei tarvitse enää syödä mikroruokaa ja voin harjoittaa seksiä mielin määrin." Eikö tämä kuilu yksityisen viisauden ja julkisen valheen välillä täytyisi ylittää? Meille sanotaan, että nyt ei ole oikea hetki kritisoida työtä, se on provokaatio, joka vain tukisi poroporvarillisia piirejä. Vielä 20 vuotta sitten työläiset saattoivat asettaa työn sinänsä kyseenalaiseksi. Nyt heidän täytyy, ainoastaan sen takia, että he ovat työttömiä, olla olevinaan tyytyväisiä, ja työttömien täytyy olla olevinaan tyytymättömiä, vain koska heillä ei ole työtä.
Kuka voi vielä nykyään väittää, että hän tekisi itsensä työllään hyödylliseksi? "Palvelualat" työllistävät ainoastaan palvelulähettejä ja tietokoneiden lisäkkeitä, joilla ei ole mitään syytä olla ylpeitä. Jopa lääkäritkin toimivat nykyään farmaseuttisten yritysten jatkeina. Ratkaisevaa ei ole enää, hyödyttääkö jokin asia, vaan kuinka paljon sillä voi ansaita. Juuri siksi, koska työn päämäärä on raha eikä yhteiskunnallinen hyöty, työttömyyttä on olemassa. Mitä tapahtuu, kun suuryritys ilmoittaa, että se hävittää niin ja niin monta työpaikkaa? Kaikki pörssikeinottelijat ylistävät sen saneerausstrategiaa, osakkeiden kurssit nousevat, ja pian tase taas näyttää voittoja.
Tällä tavoin työttömät luovat enemmän voittoa kuin heidän entiset työtoverinsa. Työttömiä täytyisikin kiittää siitä, että he edistävät kasvua paremmin kuin ketkään muut. Onnellinen työtön on sitä mieltä, että häntä täytyy palkita hänen työtätekemättömyydestään. Kun työtön on onneton, se ei johdu siitä, ettei hänellä ole työtä, vaan siitä, ettei hänellä ole rahaa. Siksi ei pitäisikään puhua "työttömistä" vaan "rahattomista", ei enää "työnhakijoista" vaan "rahanhakijoista", pelkästään selkeyden takia.
Kun työtön on onneton, se johtuu myös siitä, että ainoa yhteiskunnallinen arvo, jonka hän tuntee, on työ. Hänellä ei ole enää mitään tekemistä, hän pitkästyy. Tämän eksistentiaalisen kurjuuden perustana on luonnollisestikin työ eikä työttömyys. Onnellinen työtön synnyttää uutta yhteiskunnallista arvoa, silloinkin kun hän ei luo mitään muuta. Hän kehittää kontakteja moniin sympaattisiin ihmisiin. Hän on jopa valmis antamaan uudelleensosialisaatiokursseja irtisanotuille palkkatyöläisille. Joka tapauksessa kaikilla työttömillä on hallussaan yksi arvokas asia: aika. Voisi olla historiallinen onni, että avautuu mahdollisuus elää järkevää, mielekästä ja onnellista elämää. Päämääräämme voisi kuvata sanoilla: ajan valtaaminen takaisin. Siksi onnellinen työtön onkin aktiivinen ihminen. Juuri siksi hänellä ei ole aikaa tehdä työtä.
Meille on väitetty, että onnellinen työtön on työtön ainoastaan nykyään käytössä olevan "työn" käsitteen merkityksessä, siis "palkkatyönä". Tähän meidän täytyy selkeästi todeta, että vaikka onnellinen työtön ei etsi palkkatyötä, ei hän myöskään etsi orjatyötä. Ja sikäli kuin tiedämme, on olemassa ainoastaan kahdenlaista työtä: orja- ja palkkatyötä. Toki on olemassa opiskelijoita, taiteilijoita ja muita itseään tärkeänä pitäviä ihmisiä, jotka väittävät tekevänsä tärkeää työtä.
Heti kun puhutaan työstä ja työttömyydestä, ollaan tekemisissä moraalisten käsitteiden kanssa. Tämä tendenssi näkyy nykyään yhä kärkevämpänä. "Kahden maailmankatsomuksen välinen vallanvaihto on tapahtunut", sanoo eräs sosiaaliasiantuntija Washingtonista. "Sen sijaan, että köyhyys nähtäisiin taloudellisten syiden seurauksena, nykyään hallitsevana on suuntaus, joka näkee köyhyyden moraalisen väärin toimimisen seurauksena."
Hallitsevan propagandan tunnuksena on, että työttömät ovat syrjäytyneitä ja lukuisat hyvää tarkoittavat ihmiset vaativat heidän uudelleen integroimistaan yhteiskuntaan. Mistä asiassa on todella kysymys, selvitti eräs Unescon humanisti Kööpenhaminan "sosiaalihuippukokouksessa": "Ensimmäinen askel sosiaalisessa uudelleen integroitumsiessa on riistetyksi tuleminen." Ei kiitos!
300 vuotta sitten talonpojat katselivat kateellisina ruhtinaiden linnoja. Oikeutetusti he tunsivat jääneensä paitsi ruhtinaiden rikkauksista, hovitaiteilijoista ja kurtisaaneista. Mutta kuka nykyään haluaisi elää kuten stressaantunut yritysjohtaja, joka täyttää päänsä mieltä vailla olevilla lukusarjoilla, juo väärennettyä Bourdeax'ta ja saa lopulta sydäninfarktin? Toivomme itsellemme toisenlaista integroitumista yhteiskuntaan.
Kuten ehkä jo ymmärrätte, pyrkimyksemme ovat vakavia ja vaativia, teoreettisisesti ja käytännöllisesti, vakavasti ja leikinomaisetsi, paikallisesti ja kansainvälisesti. Pelkästään Euroopassa on jo 20 miljoonaa mahdollisesti onnellista työtöntä. Eräänä päivänä he voivat ylpeinä sanoa: minä olin mukana aloittamassa sitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...Saksassa ja Suomessa tuo julistus johti rajuihin työttömyysturvan ja perusturvan leikkauksiin.
Eihän työtön SAA olla onnellinen.
Luulenpa, että tänä päivänä tuollaisen julistuksen julkaisua mietittäisiin muutama hetki.
Tuo on NIIN totta. Kunpa eräät tämän palstan vakiojankuttajat ja muut työttömiä haukkuvat ja syyllistävät ihmiset lukisivat tuon. Ajatuksella.
Kirjoitus pitää paikkansa ja olen itse ansiosidonnaista nauttiva,kurssia käyvä pörssi ja pääomatuloja nauttiva onnellinen työtön.Mutta en varmaan kauaa,siitä pitää superministeriö huolen.