Luin tuota jättiketjua tuossa ja mieleeni tuli kaiken sen salaamisen puolustelijoilta kysyä, että mihin he tarvitsevat sitä puolisoa, jolta asioita salaavat? Siihenkö juuri, että on joku kusetettavana? Tunnetteko jotain ylemmyyttä tätä kautta? Siltä monessa kommentissa hyvinkin vaikutti.
Missä kulkee sitten raja, milloin puolison kärsimykset ovat riittävän VÄHÄISET, jotta hänelle vääryyksistä tiedotetaan? Ihastuminen (seksuaalisen vetovoiman tunteminen toiseen) ei ole riittävän suuri asia, jotta sillä puolisoa kannattaisi rasittaa, mutta mikä sitten on?
Minusta vaan tuntuu, että asia on vähän kuin parisuhdeväkivalta; alkaa usein hyvin pienestä ja jatkaa kasvamistaan salassa, kunnes on täysin hallitsematonta ja julkitullessaan yllätys kohteelle.
Ketjussa joku rehvasteli erinomaisella tunne-elämänsä tuntemuksella, koska salaa asioita puolisoltaan. Minusta moraali ei ainakaan kyseisellä tyypillä ollut mitenkään kehittynyt enkä siitä muustakaan tunne-elämästä pysty muuta varmasti sanomaan, kuin että terve se ei ainakaan ole.
Missä kulkee sitten raja, milloin puolison kärsimykset ovat riittävän VÄHÄISET, jotta hänelle vääryyksistä tiedotetaan? Ihastuminen (seksuaalisen vetovoiman tunteminen toiseen) ei ole riittävän suuri asia, jotta sillä puolisoa kannattaisi rasittaa, mutta mikä sitten on?
Minusta vaan tuntuu, että asia on vähän kuin parisuhdeväkivalta; alkaa usein hyvin pienestä ja jatkaa kasvamistaan salassa, kunnes on täysin hallitsematonta ja julkitullessaan yllätys kohteelle.
Ketjussa joku rehvasteli erinomaisella tunne-elämänsä tuntemuksella, koska salaa asioita puolisoltaan. Minusta moraali ei ainakaan kyseisellä tyypillä ollut mitenkään kehittynyt enkä siitä muustakaan tunne-elämästä pysty muuta varmasti sanomaan, kuin että terve se ei ainakaan ole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mä taas olen niin tyhmä,etten haluu salata mitään mun mieheltä...paitsi joululahjat ;)
Mulla nyt ei ole edes mitään salattavaa,joten en osaa tuhon muuta todeta,kuin et ehkä toisilla sitten on.
ja perhostenlepatuttaja.
Olisko ihan näin yksinkertaista. Takana saattaa olla monta yhteistä vuotta ja lapsiakin.
Suhde arkipäiväistyy, sitä ei itse älytä hoitaa tai ulkopuoliset tapahtumat vaikuttavat niin, ettei ole kykyä tai voimia hoitaa suhdetta.
Toinen on muuttunut niin itsestäänselväksi, tutuksi ja tylsäksi, ettei enää kiinnosta henkisesti tai fyysisesti.
Ja kun näin käy molemmin puolin, alkaa se täälläkin valitettu kierre, että vaimo/mies ei anna ja piti lähteä hakemaan seksiä ja hellyyttä muualta.
se virhe just tulee että aletaan hakeen sitä seksiä ulkopuolelta. Jos seksin kanssa tökkii, tai minkä osa-alueen kanssa tahansa, niin se pitäis alytä hoitaa kuntoon. Kääntyminen jonkun muun puoleen ei korjaa niitä ongelmia kotona, vaan pahentaa tilannetta entisestaään.
joka saattaa yllättää kenenkä vaan mahtavanakin pidetyn suhteen.
Välillä loitonnutaan ja taas lähestytään.
Lienee ihan luonnollinen ilmiö kyseessä..mutta eikö kuitenkin hyvässä parisuhteessa voida puhua avoimesti ja panostaa yhdessä siihen,että homma saadaan taas toimimaan?
Kukkakaan ei elä kastelematta..eikä suhde hoitamatta.
Kyky rakastua puolisoonsa uudelleen on ihan hyvä kyky. :)
Harvoinhan niin oikeesti käy,että vaihtamalla paranee,koska varmasti ne arkiset jutut nousee joka suhteessa jossain vaiheessa esiin ja siksi vanhan hyvän suhteen kuoppaaminen arkipäiväistymisen takia olisi silkkaa järjettömyyttä.
Hyvän suhteen aikaan saamiseksi on kuitenkin kummankin nähtävä vaivaa. :)
omaa elämääni olemalla rehellinen, aikuinen ihminen. petetty menettää iäksi luottamuksen, pettäjälle nauretaan selän takana vaikka itse rehvastelee. ei tuollaista elämää tarvitsisi olla. oma elämäni ihana eikä ole omantunnontuskia. miksi kaikki ei elä niin, vain yhden kerran maan päällä?
sinäpä sen sanoit. Miksi ihminen ylipäänsä pettää? Miksi mennä koskaan kenekään kanssa yhteen jos mielii naiskennella muidenkin kanssa?
Minulle ainakin uskollisuus on vahvin kivijalka jolle rakentaa. Ja myös tärkeimpiä itsetunnon perustoja.