Tapasin miehen, kilometrejä on välillämme 300. Olemme eläneet viikonloppusuhteessa reilut puoli vuotta. Olen huolestunut, kun en vieläkään voi sanoa rakastavani häntä. Hänkään tosin ei ole minulle sanonut, vaikka minusta tuntuu että hänellä on alusta asti ollut voimakkaammat tunteet kuin minulla.
Kehittyykö tunne hitaammin, kun nähdään harvoin? Mulla tunteet heittelee päivästä riippuen, välillä on ikävä, välillä mietin, tykkäänkö sittenkään tarpeeksi. Meillä on kyllä aina mukavaa yhdessä, vaikka ihan arkista elämää vietetäänkin silloin kun tavataan. Ketään muuta en katsele, enkä ylipäätään ajattele muita miehiä.
Kehittyykö tunne hitaammin, kun nähdään harvoin? Mulla tunteet heittelee päivästä riippuen, välillä on ikävä, välillä mietin, tykkäänkö sittenkään tarpeeksi. Meillä on kyllä aina mukavaa yhdessä, vaikka ihan arkista elämää vietetäänkin silloin kun tavataan. Ketään muuta en katsele, enkä ylipäätään ajattele muita miehiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
suhde, viikonloppusin kans nähdään. Rakastettu on jo 3-4 kuukautta. Näin täällä...
Haluatko seurustelua näin, vai läheisempää? Tottakai tunne kehittyy erilailla, jos tavataan harvemmin. Puhuminenkin jää "lyhyemmäksi", ei toistaan opi tuntemaan, jollei hänen kanssaa ole.
Voisitteko jättää ajattelutavastanne pois sanan "suhde" tai "seurustelu"? Eläkää molemmat tahollanne omaa elämäänne ja tutustukaa kaikenlaisiin uusiin ihmisiin. Älkää sitoutuko tiukasti "teihin" ja ajatteluun, että te olette "pari". Molempien elämä laajenee ja monipuolistuu, kun lopetatte ajatuksissanne riippumasta toisissanne. Toki jatkatte tähän samaan malliin, kuin tähänkin asti, jos se kerran tuntuu mukavalta ja sopii molemmille, mutta lakkaa miettimästä rakastumisen sanoja ja tunnetta, se tuntuu joskus ja toisinaan ei tunnu. Ikävän tunne ei ole rakkautta, se on tarvetta olla jonkun lähellä, ihan vain jonkun... Miksi et katselisi muita? Mietippä sitä? Niissä muissa voisi olla joku, joka kolahtaa päähäsi, kuin metrinen halko??? Roikutko tässä etäsuhteessa jonkun muun syyn vuoksi??
..en vaan halua katsella muita. Ei huvita lähteä viikonlopun viettoon mihinkään muualle, ainakaan ilman häntä. Joskus ollaan tosin pakosta erillään, kun mulla on välillä viikonlopputöitä.
Tuo oli tärkeä huomio, että rakkaus tuntuu välillä ja välillä ei. Omissa tunteissani olen lähinnä tarkkaillut niitä hetkiä, kun en tunnekaan sen ihmeempiä, ja masentunut lähinnä siitä. Välillä taas tuntuu, että ihan varmasti rakastan. Tää on vaikeaa ja analysoin varmaan kohta tunteeni puhki, koska en ole aiemmin rakastanut ketään.
kaukosuhteessa eläessäni, että just tunteet vaihtelee. Välillä on niin ikävä että tekis mieli itkeä ja välillä taas on ihan ok fiilis et mikäs tässä yksin ollessa. Ehkä tosiaan analysoit vähän liikaa niitä tunteita mitä koet kun olette erossa, kai se on väistämätön asia et joskus on helpompaa ja joskus sitten ei. En kuitenkaan omalta kohdaltani koe asiaa sillä tavalla että jotenkin "tuntisin välillä vähemmän", ehkä se on vaan niin että ne omat jutut vievät ajatuksia muualle eikä sillon se erossa olo tunnukaan niin vaikealta. Ja se ei silti tarkoita sitä että ei toisesta välitä ollenkaan. Itsehän kuitenkin tiivistät todelliset tunteesi kun sanot ettet halua muita katsella...
jos niitä tunteitasi haluat analysoida niin mietipä niitä tunteita mitä koet kun olette yhdessä. Se on varmaan lähimpänä totuutta.
Samanlaisia tunteita mullakin. Olen ollut kohta kaksi vuotta suhteessa naiseen, jota tapailen 2-3
viikon välein. Joskus kaipaus vaivaa pahasti.
Totesimme jo suhteen alussa, että haluamme kumpikin paljon omaa vapautta, hieman eri syistä, mutta kuitenkin. Itse olen tottunut yksinäisyyteen ja vapauteen, Hänelle se oli uutta ja kiehtovaa avion jälkeen.
Sovimme myös, että ei sitten puhuta rakkaudesta mitään. Ainakin vielä tuo sopimus on pitänyt.
Ikämme takia suhteella ei oikeastaan ole tulevaisuutta sillä tavalla kuin nuorilla. Aiomme nauttia yhteisistä hetkistä niin kauan kuin jaksamme.
Pidemmät yhdessäolot alkoivat kummastakin tuntua ahdistavilta, siksi päätimme muutaman päivän tapaamisista. Vaikka on kivaa yhdessä, jossain kohtaa tulee tarve palata omaan rauhaan, kummallekin.
En sano että yksinäisyys olisi parempaa, se on vain erilaista, eri tavalla tyydyttävää.
Onnea pyttyyn sinne.
Onko ikävä kaipauksen synonyymi? Kaipaan jopa lastani, joka on viereisessä huoneessa. Niin käy, kun riittävästi touhutaan omiamme eikä henkistä yhteyttä synny tai välittävää kontaktia pariin päivään. Kyllä ikävään liittyy merkityksellisyyttä, joka on enemmän kuin "jonkun lähellä, ihan vain jonkun...". Tosin joskus voi ikävöidä tunnetta enemmän kuin ihmistä...
Moi,
Kyllä mielestäni kaukosuhde kehittyy hitaammin kuin lähisuhde. Kun kerraan nähdään harvemmin, niin eihän sitä millään ehdi tutustua niin hyvin kuin lähisuhteessa. Toisaalta silloin, kun nähdään niin se on totaalista yhdessä olemista.
Sen neuvon antaisin sinulle, että selvittäkää yhdessä, mitä kumpikin hakee. Minulle näet tuli yllätyksenä se, että toinen meistä yrittääkin tavata koko ajan ilmeisesti paremmin lähempää. Ja tollaisestahan ei kovin helposti pääse perille. Eli ole siis varuillasi. Sanoisin kuitenkin sinua rauhoittaakseni, että jos nyt suurinpiirtein joka tai joka toinen viikko tapaatte, niin se on ihan yes.
Ei ole helppoa nämä kaukusuhteet ja yksi sellainen taitaa olla tässä juuri loppumassa. Rehellisyyttä tarvitaan!!!