Tilanne on seuraavanlainen. Avomieheni seurusteli aikanaan exänsä kanssa kokonaista kuusi vuotta.Heillä oli jo useamman vuoden mennyt huonosti.. kunnes mies tapasi minut. Aloitimme suhteen ja hyvin on mennyt jo usean vuoden ajan.
Liikumme exän kanssa samoissa porukoissa, koska hänellä ja miehelläni on yhteisiä ystäviä ja tuttuja. Exä on avautunut minulle useasti kännissä siitä, kuinka hän ei ole vieläkään päässyt yli miehestäni (sepä vasta mukavaa)!! Ymmärrän kyllä että mies ja exä ovat kavereita, sillä he seurustelivat niin kovin pitkään, mutta kysymys kuuluu: Ymmärtääkö mies miltä MINUSTA tuntuu kun en haluaisi heidän olevan kahdestaan oikeastaan ollenkaan? Asiasta on kyllä keskusteltu, ja hän tietää etten pidä siitä, mutta en voi suoraan sitä kieltääkään, sillä ei ole minun asiani määrätä hänen seuraansa. Voin myöntää olevani mustasukkainen -kai minulla on siihen oikeuskin! Mieheni on myös mustasukkainen jo siitä jos oma exäni vain soittaakin minulle.
Onko minun pakko hyväksyä se että he hengailevat -vaikka exä rakastaa häntä vieläkin? Kuka on oikeassa ja kuka väärässä?
Liikumme exän kanssa samoissa porukoissa, koska hänellä ja miehelläni on yhteisiä ystäviä ja tuttuja. Exä on avautunut minulle useasti kännissä siitä, kuinka hän ei ole vieläkään päässyt yli miehestäni (sepä vasta mukavaa)!! Ymmärrän kyllä että mies ja exä ovat kavereita, sillä he seurustelivat niin kovin pitkään, mutta kysymys kuuluu: Ymmärtääkö mies miltä MINUSTA tuntuu kun en haluaisi heidän olevan kahdestaan oikeastaan ollenkaan? Asiasta on kyllä keskusteltu, ja hän tietää etten pidä siitä, mutta en voi suoraan sitä kieltääkään, sillä ei ole minun asiani määrätä hänen seuraansa. Voin myöntää olevani mustasukkainen -kai minulla on siihen oikeuskin! Mieheni on myös mustasukkainen jo siitä jos oma exäni vain soittaakin minulle.
Onko minun pakko hyväksyä se että he hengailevat -vaikka exä rakastaa häntä vieläkin? Kuka on oikeassa ja kuka väärässä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
me vaadimme elämältäMME erilaisia asioita, ja sitä kautta usein myös ihmisiltä joiden kanssa sitä elämää jaamme.
Itse olen aina ollut sitä mieltä että entinen sivu käännetään ennen uutta. Nyt-huomattavasti laajemmalla elämänkokemuksella-olen edelleen sitä mieltä, ehdottomasti.
Varmasti joku sanoo rajoittuneeksi tms. mustasukkaisuushäiriöiseksi, muttakun on nähnyt oikeasti väärin toista kohtaan käyttäytyviä tai totaalisen välinpitämättömiä ihmisiä, niin olen vain ylpeä ajatellessani näin ja sitä vaatiessani. En sano toiselle mitä tämä ei saa tehdä, vaan kerron millaista elämää haluan elää ja millaista en. Jokainen on vapaa tekemään omat valintansa.
Miehesi tapailee exäänsä, mutta on mustasukkainen sinulle jo puhelinsoitosta...Näinhän se monesti menee, valitettavasti. Kyynisenä näen tilanteesi niin että miehesi haluaa yllä pitää entisensä rakkautta, eikä siksikään halua luopua tästä. Ehkä asia on näin, tai sitten ei.
Sinä teet omat valintasi, mitä ne sitten ovatkin. Jos jotain ajatusta voi antaa, niin elämässä kannattaa luottaa omiin tunteisiinsa.Jos jokin asia tuntuu väärältä, niin sitä se usein on. Joku voi olla erimieltä, mutta elämämme on jokaiselle henkilökohtainen asia!
Hei.
Ilmeisesti kyseessä on siis sellainen tilanne että miehesi ei niinkään tapaa pelkkää exäänsä vaan sitä samaa porukkaa johon tämä kuuluu? Jos siis ymmärsin lainkaan oikein. Tämä loppu-osa onkin sitten silkkaa roskaa jos ymmärsin väärin... siitä huolimatta jatketaan.
Jos avokkisi lopettaisi exänsä tapaamisen, tämä (siis ilmeisesti) tarkoittaisi myös samojen kaverien kanssa ajan viettämistä, tai sitä erittäin vaikeaa tilannetta että jos toinen on mukana - toinen ei ole. Jolloin kaverit joutuisivat valitsemaan... ja sen luulisi olevan aika helvetin ikävä tilanne, jopa mahdoton.
Se miksi oman entisesi puhelinsoitot häiritsevät, saattaa johtua ihan yksinkertaisesti syyllisyydestä... ei niin että olisi tapahtunut jotain, vaan siksi koska miehesi varmasti tietää ettet pidä heidän yhteydenpidostaan. Tällöinhän sinulle tarjoutuisi helposti tilanne pitää itse yhteyttä (ja tehdä vaikka mitä) oman exäsi kanssa ihan vain kostoksi. Ei tuo nyt missään nimessä helpolta kuulosta, mutta jonkun kuuden vuoden suhteen aikana luulisi ihmisten välien jatkuvasti lähestyvän aika puhdasta kaveruutta muutenkin semmoisen roihuavan rakkauden sijaan. Eli vuosien kaveruuden jälkeen täysi yhteydenpidon lopettaminen voi olla aikalailla vaikeaa.
Tosin enpä ole ikinä kokeillut, ei ole noita pitkiä suhteita niin ei ole.
Olisi muuten ihan kiva tietää minkä ikäisiä olette? Tuskin ihan tenavia kuitenkaan...
Ei ihmismieltä voi valjastaa. Vaikka miehesi ja exäsi jättäisivät keskustelut kahden kesken väliin niin, että sinä näet, he voivat silti jatkaa sitä ja exä voi koska vain kertoa miehellsi ettei ole päässyt vieläkään yli. Sinun ei tietenkään tule hyväksyä tilannetta jos sinusta siltä tuntuu, mutta loppujen lopuksi mitään ei ole edes tehtävissä. Oma ajattelu mallini menee niin, että "kyllä hän kertoo sitten, kun ei enää halua minua", niin etten panikoi sitä etukäteen, jos niin sattuu käymään. Murehdin sitä sitten.
Kuuden vuoden suhde, joka päättyi pitkällisen vaikean vaiheen jälkeen jättää toki jäljet ihmiseen, mutta miksi niin ei saisi tapahtua? Luonnottomampaa on se ettei niin kävisi. Sinä olet nyt hänen elämänsä ykkönen, sinun pitäisi vain ymmärtää se itsekin. :)
Mulla ja exällä on yhteinen kaveripiiri. Hengasin näiden jätkien kanssa jo ennen suhdetta exääni, joten eron tullessa, en todellakaan luopunut näistä ystävistäni. Miksi olisin? Siksi että exän uusi nainen ei tuntisi oloaan mustasukkaiseksi? Ehei, se ei ole minun ongelmani :) Mulla ja exällä on kaverilliset välit, emme mitään sydänystäviä ole neljän vuoden suhteen jälkeen, mutta pärjäämme toistemme kanssa, eikä kummallakaan vanha suola janota, joten palasimme vain aikaan ennen suhdetta, olimme kavereita. Joten nyt uudella naisella on ongelma: joko sopeutua siihen, että hengaamme exän kanssa samassa kaveriporukassa tai kieltää exää hengaamasta näiden kavereidemme kanssa (en usko että tapahtuu). En vain ole sitä tyyppiä, joka vaihtaa ystäviään suhteiden loputtua.