olen ollut mieheni kanssa melkein 4 v. mielestäni suhteemme on hyvä ja rakastan häntä yli kaiken. ainoa ongelma vain on, kun hän ottaa alkoholia. hän on aivan älytön flirttailija. joskus se menee jopa siihen että olen hänelle kuin ilmaa ja se tuntuu pahalta. katson vain taka-alata enkä uskalla puuttua asiaan vaikka haluaisin. en ymmärrä miksi hän tekee sellaista? itse en tee sitä, kosa rakatan miestäni eikä minua kiinnosta leikkiä silmäpeliä tai muutakaan muiden kanssa. jokainen hänen juhlimaan lähtemisensä on minulle painajaista. satuttaa nähdä tai kuulla kaikki ne asiat joita hän tekee. ei petä, mutta satuttaa. jopa jotkut ystäväni ovat roikkuneet joskus hänen perässään ja se satutti vielä enenmmän. eihän ystävät tee niin. mitä teen asian kanssa? keskustelu auttaa tilapäisesti ja joskus se päättyy siihen että mieheni lähtee ovet paukkuen. en voi sille mitään että minua sattuu ja hänen tekonsa ovat tehneet jälkensä minuun. alanko vain olla täydellinen tyttöystävä ettei hänen edes tee mieli katsoa muihin? miksi seurustelevat ihmiset edes flirttailevat niin kuin olisivat uutta etsimässä? onko se vain hupia ja itsetunnon pönkitystä vai onko mieheni kyllästynyt minuun ja etsii jännitystä? kesäkin on tulossa ja silloin kaikki on pahimmillaan...
flirttailu
pääni hajoaa!
171384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Avovaimollani on samanlainen flirttailuvimma. Suhteemme toimii kyllä muuten erittäin hyvin, rakastan häntä ja kaipa hänkin minua. Ongelma on hänen huomionkipeys. Kauniin naisen täytyy saada miehiltä huomiota?!? Ei tunnu kivalta. Minä olen hänen miehensä, eikö minun huomio riitä? Onpa hirmu kiva tietää mitä on tulossa kun hän lähtee baariin ja minä en työkiireiden takia voi kuin jäädä kotiin nukkumaan. Hänen sinkkukaverinsa, viinaa menee ja ulkona ollaan myöhään. En minäkään ymmärrä että miksi hänen pitää tehdä sellaista. Minä varon edes joutumasta sellaisiin tilanteisiin, vältän katselemasta vieraita tyttöjä liian pitkään. En todellakaan mene baareissa jututtamaan vieraita tyttöjä. Satuttaa kun oma avovaimo iloisesti flirttaa vieraiden jätkien kanssa. Mahdanko sittenkään riittää? Vähän on pelko että minä olen se jota tässä suhteessa petetään. Ihan vaan sen takia että yhden miehen huomio ei oo tarpeeksi.
En halua olla tyranni, mutta en myöskään haluaisi että tyttöystävän baari-illat on täynnä flirttiä vieraiden ukkojen kanssa. En ikinä haluais antaa omalle tytölle kuvaa että olen uutta etsimässä. En halua antaa kellekään sellaista kuvaa että haluaisin jonkun toisen. Onhan se minustakin kiva jos nätti tyttö katsoo, mutta haluan olla uskollinen enkä edes harkitse flirttaamista. Miksi tytölle ei oman uskollisen miehen huomio riitä? Näinkö minun ymmärtäväisyyteni hänen baari-iltojaan kohtaan palkitaan? Minulla on työni minkä yritän tehdä hyvin vaikka päivät olisivat pitkiä ja duunia olisi viikonloppunakin. Eikö sen voisi jollain muulla tavalla palkita kuin vetämällä miehiä metsästävien sinkkukavereiden kanssa niin kovat kännit että kontrolli ja järki muutenkin katoaa?
molempien kannattais ettiä sellasta seuraa joka ei ravaa baarissa. Eli jos tuo tuottaa ongelmia, niin en ymmärrä miks sellasten kanssa ylipäätään seurustelette. Eipä baareista yleensä saa muuta ku ikävyyksiä ja sydänsuruja. Eli ettikää kumppani joka haluaa samaa kuin te, ja päinvastoin! Ei toisen flirttailuja tarvi kestää sillon jos ootte ottanu asian puheeks eivätkä he välitä sun tunteista mitään vaan jatkavat entiseen tapaan.
joidenkin naisten huomiontarvetta. Kaikilla naisilla sitä ei oo, mutta joillakin on. Tai ei tää oikeastaan ole huomiontarvetta, vaan naisen "halua tuntea itsensä kauniiksi".
Kyllähän mä itsekin tykkään saada huomiota. Huomiota siitä että mä osaan tai teen jotain hyvin. Yliopiston proffa kiittää erikseen että hyvää työtä. Keskustelupalstalla sanotaan että mä kirjoitan hyviä juttuja. Työpaikalta soitellaan perään että meillä olisi nyt tämmöinen homma tarjolla, sä teit hommasi niin hyvin että kiinnostaisiko tää. Mun mielestä jokaisen pitäisi tavoitella tuollaista, tai ainakin kannattaisi. Sitä en ymmärrä että miksi tyttökaverin täytyy tavoitella vieraitten miesten huomiota. Miesten jotka baarissa sanoo "sä oot kaunis" tarkoittaen "mä haluaisin panna sua". Ei tosiaan mieltä nosta kun yritän duunissa parhaani ja kotona kehun vaimoa jatkuvasti (yleensä vähintään kerran päivässä) kauniiksi. Eikä silti riitä. Aina välillä mä mietin että onko se liian vähän jos "vain mä" sanon tyttöäni kauniiksi. Että onko se niin paljon parempi heti kun sen sanoo joku toinen. Kyse kun ei TOD ole siitä, että mä en ikinä kehuisi hänen ulkonäköä.
ja yhtälailla jotkut miehet kaipaa jatkuvaa huomioo (läähätystä perään) naisilta. Niitä huomionkipeitä on molemmissa. Musta tuntuu ettei sillä oo suoraan mitään tekemistä sillä saako jo tarpeeks huomioo vai ei. Niinku tässä sun tapauksessa annat paljon huomioo hänelle, mutta se ei häntä estä flirttailemasta. Tää on joku psykologinen juttu.
kannattaa kysyä suoraan siltä omalta naiseltasi. Eiköhän se puhumalla aukea,jos on auetakseen.
Noihin juttuihin voi olla niin monta syytä,kun on ihmistäkin.Vaikka palstapsykologit aina kaiken tietää,niin parhaiten sen vastauksen ja sen juuri saat tietää kysymällä sitä asiaa siltä naiseltasi.
Täällää ei kukaan muu tiedä koknaisuudessaan teidän suhteestanne,kuin sen mitä kerrot ja se ei viellä ole siis paljoakaan. Eli en lähtisi toitottamaan,että kyllä se nyt on näin tai noin,kun se tolleen tekee...
Se mikä pätee yhteen,ei tarvi päteä toiseen..
Toivon,että saat asiasi kuntoon ja epävarmuuden pois mielestäsi juttelemalla asiat halki kotona.
alottajan kannattaa ehdottomasti puhua tästä tyttöystävälleen. Ei ne asiat itsekseen ratkee.
"Vaikka palstapsykologit aina kaiken tietää"
-Tarkotikko tolla mua kun puhuin psykologiasta? En oo leikkiny psykologia, vielä vähemmän väitän tietäväni kaiken. Mutta oon sen verran psykologiaa kuitenkin opiskellu, että tiedän siitä *jonkin verran*. Eli näin, pieni huomautus vaan ettei tuu sitten mitään väärinkäsityksiä tulevaisuudessa. Jos joku siis oikeesti tietää jotain psykologiasta, se ei tarkota että sellainen henkilö leikkii psokologia, tai että tietäis kaiken. Ei ne oikeetkaan psykologit tiedä kaikkee.
Mulla on sellainen ajatus, että perusta tolle huomiontarpeelle syntyy jo lapsena. Tytöille sanotaan, että ootpa nätti, kivat vaatteet, tukka nätisti laitettu jne... Siinähän sitä sitten oppii, mitä pitää tehdä, että saa kehuja.
Itse ne ollut pentuna mikään söpö, enemminkin sellainen vähän erikoisemman näköinen. Ulkonäöstä sain lähinnä haukkuja. Kehuja alkoi tulla, kun aloitin koulun ja osoittauduin nopeaoppiseksi.
No nyt aikuisena olen ulkonäöltäni ihan ok, lapsuuden outous on kääntynyt kiinnostavaksi eksotiikan pilkahdukseksi. On kehuttu kauniiksikin - ja mua ällöttää se joka kerta. En halua kehuja ulkonäöstä, mutta on kiva, jos joku sanoo vaikka työstä, että olipa hyvin tehty.
tällä palstapsykologilla :) olen itsekin lukenut psykologiaa kolme vuotta eli jotain siitä itsekin älyilen. Tarkoitin vaan,että täällä hanakasti annetaan neuvoja,jotka eivät välttämättä vie kuin ojasta allikkoon.
Eli parhainta selvittää oikeasti ne asiat siellä kotona. :)
hakevat toiselta sukupuolelta jatkuvasti huomiota, on itsetunto-ongelmia. Siinä ei auta oman kumppanin huomionosoitukset koska ongelma on omassa pääkopassa.
Tuo kuullostaa niin tutulta!!! Mieheni on myös humalassa muiden perään. Ja soittelee varmasti kaikki vanhat heilat läpi vaikka olisin vieressä. jos jotain sanon niin alkaa se "ihan sama" maratooni.. eli humalassa en kiinnosta paskaakaan. oon miettiny miten tulisin toimeen ilman häntä ku en halua kattoo tollasta peliä enää...
Nyt täytyy sanoa tuohon, että jos olette monesti asiasta keskustelleet, eikä ole tuottanut minkäänlaista tulosta, niin eipä sinulle ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää moinen naistenmies. Itsellänikin oli mies, joka käyttäytyi juuri noin, yritin kaikkeni puhumalla, eikä mitään vaikutusta, kuin aina vain vähäksi aikaa ja kohta taas sama peli jatkui. Sitten jossain vaiheessa tuli mittani täyteen, ja aloin ajatella, että miksi helvetissä minun pitäisi sietää tuollaista ja kitua suhteessa, jossa minua ei arvosteta eikä kunnioiteta tippaakaan. Lähdin kävelemään, ja heti alkoi mies ruinaamaan minua takaisin, sitä kesti n. puoli vuotta, mutta en ottanut, tiesinhän että samanlaiseksi se olisi kuitekin mennyt. Mutta onpas sen jälkeen ollut onnellinen ja vapautunut olo, kun ei ole enää tarvinnut miettiä ja pelätä kenenkään baarireissuja, enkä ole tullut loukatuksi. Mieti nyt oikeasti, oletko sinä itse todellakin sen arvoinen, että sinulle saa noin tehdä, etkä tee asialle mitään. Olen varma, että sinä ansaitset kunnon miehen, jota ei lapselliset flirttailut ja baarissa ramppaamiset kiinnosta. Be cool.
Tyttöystäväni oli viikonloppuna baarissa. Itse en voinut mukaan lähteä. Hän on juuri sellainen, että kaikkien kanssa pitää lirkutella illan aikana. Nyt lirkuttelu vain johti suuteluihin. Sen kyllä uskon, että aloite on tullut mieheltä, mutta jos nainen ei halua häntä suudeltavan niin eikö sitä voi estää?!
Nyt kova katumus päällä kun lipesi yli sen rajan. Tiedän ja toivon ettei suhteemme kaadu tuommoiseen, koska lopulta kyse ei ole valvavasta asiasta. Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö tuommoinen ajattelemattomuus koskisi ja loukkaisi minua.
Osaisiko joku sanoa jotain.
kokemuksesta,että juttele asiasta miehesi kanssa.
Syitä on monia ja ne selvii jos selvitäkseen puhumalla asianomaisen itsensä kanssa.
Mulla oli 6-vuotta avokki ennen tätä nykyistä aviomiestäni ja se avokkini oli tosi kova flirttaamaan.Selvinpäin ja humalassa ja pettikin sitten helkutin monta kertaa.
Eihän se kivalta tuntunut ja mullekkin aina selitti,ettei tiedä miksi niin tekee...aikani kuuntelin ja lopulta sanoin,etten minäkään tiedä mitä minä hänellä teen,kun ei suhde vastaa odotuksia ja niin sitten pistin miehen matkaan.
Ilmeisesti minä en riittänyt ja kokemukset oli kivoja,joten miksipä minä miestä väksisin ittelläni pitämään.
Flirttailu on myös hyvin erilaista eri ihmisillä..toiset ei edes flirtiksi näe sellaista mikä jo toisen mielestä on ihan kamalaa...
Humoristinen huulen heitto on minun tapani flirttiä,mutta siihen sitten aina jääkin. Ja sellaistakin tapahtuu todella,todella harvoin.Mieheni taas ei flirttaile,ei osaa flirttailla.Me ollaan kaikki niin erilaisia ja silti niin samanlaisia kuitenkin..
Eipä taida ulkopuolinen paljoakaan pystyä vaikuttamaan flirttailua harrastavan kumppanin touhuihin. Hänen pitäisi itse pysähtyä miettimään, miksi niin tekee.
Kaipa siellä pohjimmiltaan on kyse juuri siitä huomion ja rakkauden kaipuusta, sai sitä kotona tarpeeeksi tai ei.
Kai he haluavat kuulla sen muiltakin, oman kullan ihailu kun jo tiedetään.
Eihän se baareissa känniläisiltä saatu imartelu kovin kummoista ole, mutta ehkä se riittää pahimpaan huomion nälkään.
Kunpa he oivaltaisivat, että uskollisuus ja vakaa parisuhde on paljon imartelevampaa omalle itselle, kuin baarikärpästen örinät.
tuon paremmin en asiaa voisi itse tiivistää. Naulan kantaan juuri niin. :)
Kännisten flirttiä ei kannata laskea miksikään,jos minulta kysytään. Flirtti muutenkin huomion nälkään on jo melkosen heikkoa..kotoa pitää saada huomiota. Flirtti on hienoimmillaan vain smal talkia,joka ei hetkauta kumpaakaan osapuolta itään eikä länteen vaan tyssää siihen hetkeen.
Ja ei jatku siitä sen pidemmälle.Se ei ole siis silmän iskua kummempi,jos sitäkään.. ;)
No täällä kuule on sellanen joka on todellakin tällaisen flirtti"sairaan" kumppani. Kaikkein kamalinta on, että siinä tilanteessa kun tämä saa viinaa päähänsä alkaa se sairas flirtti. Kohteella ei ole väliä kunhan on toista sukupuolta. Huvittavinta on että kumppanini myöntää tämän vielä! olen yrittänyt hänelle sanoa että normaali flirtti ois aivan ok, mutta kun flirtti menee sille tasolle että minä.. hänen rakkaansa olen täysin ilmaa samassa tilassa...on vitsit tosi vähissä. No tilanteesta selvitty yleensä niin, että olen jopa sanonut suoraan (baarissa) flirttikohteelle..et hei tää mun kaveri on hiukka "sairas flirttailija". Joskus on käyny mieles et mitähän se touhuukaan omilla "sinkkureissuillaan":)...no ei sitä voi toista muuttaa, kait se rakkaus sit vaan voittaa loppupelissä!
Kaipa tähän voisi raapustaa jotakin myös sen kehuja ja katseita kärttävän osapuolen näkökulmasta.
Itse olen nuori nainen, jonka pahempi puolisko on jo muutaman vuoden kärvistellyt tuskissaan, kun tarvitsen ulkopuolista huomiota siitä huolimatta, että sitä myös häneltä säännöllisesti saan...
Osittain syy lienee huonossa itsetunnossani.
En sitten tiedä, onko se jotain yleisnaisellista sorttia vai henkilökohtaisesta historiasta ammentavaa.
Olen tottunut lukioikäisestä asti lääkitsemään huonoa fiilistä ja palkitsemaan itseäni jaksamisesta herättämällä kiinnostusta miehissä. Tuolloin pukeuduin tietoisesti hyvännäköisiin vaatteisiin.
Olin suorastaan sairaalloisen riippuvainen kohteliaisuuksista, olinhan vasta muodostamassa identiteettiäni.
Myöhemmin aloin käydä baareissa ja herkutella kiireisten arkipäivien ja hyvin hoidettujen koulutöiden jälkeen yöelämässä saaduilla kehuilla.
Kun tapasin nykyisen kumppanini jäi baarielämä niin hänen kielteisyytensä kuin oman kyllästymiseni takia.
Uskoni humalaisten sanoihin oli mennyt.
Niitä nyt kalastelee mennen tullen kuka tahansa.
Sen sijaan pistin itseni todelliseen testiin: Aloin osallistua kauneuskilpailuihin.
Naiivi ja vilpitön tarkoitukseni oli saada itsetunto viimein niin korkealle, että huomiontarve yksinkertaisesti loppuisi, sillä jatkuva epävarmuus omasta olemuksesta ja omituinen pelko siitä, että joku olisi parempi ulkoisten ominaisuuksiensa vuoksi, syövät naista henkisesti.
Ja kun on kerran tottunut saamaan huomiota ja sillä itseään psyykkaamaan, niin koukkuunhan siihen jää kuin mihin tahansa mielialaa kohentavaan tekijään.
Muutamat kisat tuli käytyä, joissain menestyttyäkin, ja vaikka se omaa arvoa mielessä kohottikin, niin huomiontarve ei kokonaan kadonnut.
Kauneusmaailmassa piipahtamisen ansiosta aloin pitää itseäni naisena, joka ansaitsee huomion, mutta jonka ei tarvitse sitä hakemalla hakea.
Oma stressi siis vähentyi, kun sisäistin, ettei se oma peilikuva hetkessä rapistu ja että meitä on moneen junaan, niin katsojia kuin katsottavia eikä yhtä absoluuttista kauneutta ole.
Olen aina metsästänyt positiivista palautetta myös työmaailmassa ja koulussa: Tahdon olla ahkera, osaava, tarpeellinen ja mukava.
Pyrin lisäksi ottamaan opiksi virheistäni.
Ehkä siis voin suhtautua omaan huomionhaluuni niin, että se kuuluu toiveeseeni olla mahdollisimman hyvä, niin itselleni kuin muille.
Eikö se nyt ole hienoa, että on tavoitteita eikä jää sohvanperälle makaamaan kuvitellen olevansa jo valmis?
Jos joku flirttaaja tai imartelija saa viatonta huomiota nätiltä tytöltä, niin ehkä se on hänelle päivän piristys.
Samalla itse saa bonustunnustusta pienen ihailun muodossa.