Täytyy taas hieman purkaa ajatuksia tuon nettideittailun suhteen. Ensinnäkin ihan kiva juttu, että tollanen on ja uskon, että varmasti jotkut löytävätkin sen seurustelukumppanin sitä kautta.
Mutta tässä muutamia asioita, joita olen miettinyt ja mitkä on pistänyt silmään.
Kenties jossain isommilla paikkakunnilla, missä on enemmän ilmoituksia saattaa ehkä 10:en tai 20:en viestailun jälkeenn löytää sen mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa pääsee jo treffeillle. Karu totuus tulee ilmi pienemmillä paikkakunnilla profiileja ei ole montaa, sit niistä karsiutuu muutamalla kriteerillä melkein puolet tai enemmän esim. tupakointi, harrastukset, kiinnostuksen kohteet, yms. Joten sellaisia varteenotettavia henkilöitä on vain muutamia ja niille kaikille olen lähettänyt viestiä. Osalta ei minkäänlaista palautetta, joiltakin yksi viesti, että kiitti mutta ei kiinnosta, muutamilta muutamia viestejä kunnes viestien lähettäminen loppuu täysin sieltä toiselta puolelta. Omasta mielestä oon kuitenkin mielenkiintoinen ja ok-näkönen mies, joka harrastaa urheilu, lukee muutakin kuin aku ankkaa, korkeasti koulutettu ja elämän arvot hyvin kohdallaan, huomaavainen, hellä ja luotettava.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että ehkä olen liian ”täysillä” mukana. Tiedän toki, että pitäisi ottaa hieman enempi sellainen jalat maassa asenne, mutta jotenkin sitä joka kerta toivoo kun lähettää viestin tai saa viestin, että ehkä tämä on SE. Toisaalta en näe siinäkään järkeä peitellä omaa luonnettaa, yleensä ne asiat joita teen, teen ”täysillä” ja tunnollisesti. Tärkeimpänä olen pitänyt antaa rehellisen kuvan itsestäni, ettei tule kaivattua mitään sudenkuoppia. Totta kai tajuan, että ihan kaikkea ei kannata kertoa, vaan niitä asioita mitkä ovat sellaisia mitkä ovat omasta mielestä tärkeitä ja mitkä kenties saa toisen kiinnostumaan minusta hieman enemmän. Kuitenkin oon sellainen ihminen, että tykkään kertoa itsestä jo pienen luottamuksen(muutaman viestin) jälkeen jo ummet ja lammet, koska se että osaa kertoa itsestään ja pystyy keskustelemaan monenlaisista ja tasoisista asioista kanssani on suhteen yksi perusedellytyksistä eli on ns. yläpään yhteys. En toki kiellä etteikö minussa olisi myös pientä pinnallisuutta naisenulkonäön suhteen, mutta valtaosa naisista on kauniita, tietenkin se vaatii hieman totuttelua, ettei odota sellaista phoshopilla muokattua isotissistä täydellistä naista täydellisillä hiuksilla, kasvoilla, suulla ja iholla mitä näkee joka päivä mainoksissa. Harmittaa, että media pyrkii muokkaamaan miesten naisihannetta niin objektiiviseksi täydelliseksi ja saamaan myös naiset muokkaamaan itseään niin että saavuttaisivat tuon miesten naisihanne hahmon.
Toisaalta hienoa on ollut huomata profiilien värikäs kirjo, osasta pystyy jo kilometrin päästä näkemään että never ja joistakin, että tässä voisi olla kenties jotain. Suosittelen kaikille, jotka toivoo hieman enemmän toimintaa (kävijöitä, viestejä), että näkis vaivaa siihen profiiliin. Kaikista tympeimpiä on lukea niitä joissa on vain just ne pakolliset kentät täytettynä. Tietenkin tulee se, ettei halua paljastaa liikaa itsestään, mutta aika paljon pystyy kertomaan sellaista, mitä ei pysty kohdistamaan, että kyseessä on juuri se X tai Y. Jokainen kuitenkin tarpoo omalla tyylillään. Ja tosiasiahan on se, ettei juuri paljoakaan tapahdu, ellei mies tee ajoitetta. Tosin haluan kiittää niitä muutamia harvoja naisia, jotka ovat lähettäneet ekana mulle viestin.
Ehkä keskityn nyt muutamia viikkoja, kuukausia hieman vähemmän tuohon nettideittailuun ja kattelen sitten, että minkälainen vaihtuvuus noilla sivuilla on.
Kirkkain mielin tuleviin seikkailuihin.
Mutta tässä muutamia asioita, joita olen miettinyt ja mitkä on pistänyt silmään.
Kenties jossain isommilla paikkakunnilla, missä on enemmän ilmoituksia saattaa ehkä 10:en tai 20:en viestailun jälkeenn löytää sen mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa pääsee jo treffeillle. Karu totuus tulee ilmi pienemmillä paikkakunnilla profiileja ei ole montaa, sit niistä karsiutuu muutamalla kriteerillä melkein puolet tai enemmän esim. tupakointi, harrastukset, kiinnostuksen kohteet, yms. Joten sellaisia varteenotettavia henkilöitä on vain muutamia ja niille kaikille olen lähettänyt viestiä. Osalta ei minkäänlaista palautetta, joiltakin yksi viesti, että kiitti mutta ei kiinnosta, muutamilta muutamia viestejä kunnes viestien lähettäminen loppuu täysin sieltä toiselta puolelta. Omasta mielestä oon kuitenkin mielenkiintoinen ja ok-näkönen mies, joka harrastaa urheilu, lukee muutakin kuin aku ankkaa, korkeasti koulutettu ja elämän arvot hyvin kohdallaan, huomaavainen, hellä ja luotettava.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että ehkä olen liian ”täysillä” mukana. Tiedän toki, että pitäisi ottaa hieman enempi sellainen jalat maassa asenne, mutta jotenkin sitä joka kerta toivoo kun lähettää viestin tai saa viestin, että ehkä tämä on SE. Toisaalta en näe siinäkään järkeä peitellä omaa luonnettaa, yleensä ne asiat joita teen, teen ”täysillä” ja tunnollisesti. Tärkeimpänä olen pitänyt antaa rehellisen kuvan itsestäni, ettei tule kaivattua mitään sudenkuoppia. Totta kai tajuan, että ihan kaikkea ei kannata kertoa, vaan niitä asioita mitkä ovat sellaisia mitkä ovat omasta mielestä tärkeitä ja mitkä kenties saa toisen kiinnostumaan minusta hieman enemmän. Kuitenkin oon sellainen ihminen, että tykkään kertoa itsestä jo pienen luottamuksen(muutaman viestin) jälkeen jo ummet ja lammet, koska se että osaa kertoa itsestään ja pystyy keskustelemaan monenlaisista ja tasoisista asioista kanssani on suhteen yksi perusedellytyksistä eli on ns. yläpään yhteys. En toki kiellä etteikö minussa olisi myös pientä pinnallisuutta naisenulkonäön suhteen, mutta valtaosa naisista on kauniita, tietenkin se vaatii hieman totuttelua, ettei odota sellaista phoshopilla muokattua isotissistä täydellistä naista täydellisillä hiuksilla, kasvoilla, suulla ja iholla mitä näkee joka päivä mainoksissa. Harmittaa, että media pyrkii muokkaamaan miesten naisihannetta niin objektiiviseksi täydelliseksi ja saamaan myös naiset muokkaamaan itseään niin että saavuttaisivat tuon miesten naisihanne hahmon.
Toisaalta hienoa on ollut huomata profiilien värikäs kirjo, osasta pystyy jo kilometrin päästä näkemään että never ja joistakin, että tässä voisi olla kenties jotain. Suosittelen kaikille, jotka toivoo hieman enemmän toimintaa (kävijöitä, viestejä), että näkis vaivaa siihen profiiliin. Kaikista tympeimpiä on lukea niitä joissa on vain just ne pakolliset kentät täytettynä. Tietenkin tulee se, ettei halua paljastaa liikaa itsestään, mutta aika paljon pystyy kertomaan sellaista, mitä ei pysty kohdistamaan, että kyseessä on juuri se X tai Y. Jokainen kuitenkin tarpoo omalla tyylillään. Ja tosiasiahan on se, ettei juuri paljoakaan tapahdu, ellei mies tee ajoitetta. Tosin haluan kiittää niitä muutamia harvoja naisia, jotka ovat lähettäneet ekana mulle viestin.
Ehkä keskityn nyt muutamia viikkoja, kuukausia hieman vähemmän tuohon nettideittailuun ja kattelen sitten, että minkälainen vaihtuvuus noilla sivuilla on.
Kirkkain mielin tuleviin seikkailuihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
montaa mieltä profiileista...mäen kyl henkoht jaksa lukea mitään pitkiä jaarituksia.Voihan sitä stten keskenään jutella,kirjoitella enempi. Olen muute törmänny vast patologiseen valehtelijaan. Ei ihmisestä kumminkaan profiilin perusteella mitään tiedä. Tuntuukin et juuri mitä ihmiset painottaa(kertoo olevansa)eivät ole...tai ehkä mulle vaan nyt sattunut kaikki pervot:))
Olen nainen, mutta allekirjoitan juuri nämä sanasi:
"Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että ehkä olen liian ”täysillä” mukana. Tiedän toki, että pitäisi ottaa hieman enempi sellainen jalat maassa asenne, mutta jotenkin sitä joka kerta toivoo kun lähettää viestin tai saa viestin, että ehkä tämä on SE. Toisaalta en näe siinäkään järkeä peitellä omaa luonnettaan, yleensä ne asiat joita teen, teen ”täysillä” ja tunnollisesti. Tärkeimpänä olen pitänyt antaa rehellisen kuvan itsestäni, ettei tule kaivattua mitään sudenkuoppia."
Haluaisin kokea mieheltä myös oikean kiinnostuksen tutustua. Kirjoittelen mielelläni, mutta kun pariin kysymykseen saa lyhyen vastauksen eikä mitään vastakysymystä, niin ei oikein juttu ala luistaa.
Eilenkin illalla olin online ja kolme miestä, joiden kanssa olin aikaisemmin viestitellyt sekä yksi flirtin lähettänyt. Kun en itse aloittanut juttelua kenenkään kanssa, niin ei heistäkään kukaan. Tämä flirttailija ei ole kertaakaan edes yrittänyt lähestyä. Miksi miehet ovat niin hankalia lähestyttäviä?
Chattaily olis paljon helpompi tutustua, kun siinä voi keskustella. Siinä pystyy paremmin vaihtamaan ajatuksia ja asia menee toisesta aiheesta toiseen. Miehet eivät kutsu chattiin, vaan sekin olen minä.
MUTTA aina innokkaana odotan josko tämä nyt olisi hän, mutta viestittely vaan hiipuu eikä sitä aitoa kiinnostusta miehen käytöksestä ilmene. Kun sitten olen ottanut jossain vaiheessa ohjat omiin käsiin ja ehdottanut tapaamista, niin siihen se sitten on loppunutkin. Kahvit on jäänyt juomatta.
Mikä ihme tässä voi olla näin vaikeata. Tulisipa Suomeenkin amerikkalaistyyppinen deittailukulttuuri tai sitten ne suuret järjestetyt treffitapahtumat, joissa soitetaan kelloa ja vaihdetaan seuraavan ehdokkaan luokse.
Kivaa lukea, että joku muu ajattelee samoin, mielestäni kypsästi - ja vielä nuori mies - sanoo itse 44v. äsken aloittanut naisdeittailija. Ajattelin myös itse liittyä deittiin systeemiin tutustumistarkoituksessa, mutta myös kumppanin etsimistarkoituksessa - odottamatta silti suuria ihmeitä. Hyvä, etten odottanut, systeemi ei kovin paljon anna. Virtuaalimaailmassa on helppo piiloutua sanojen ja profiilien taa, uskaltamatta siitä huolimatta todelliseen kanssakäymiseen kenenkään kanssa. Ehkä deittailua harrastavatkin ihmiset, joiden kyky toisen 'elävään kohtaamiseen' ei ole kovin kehittynyt. Tietystikään eivät kaikki, mutta valtaosa. Myös ns. valepersoonia tuntuu liikkuvan netissä melkoisesti - minä en vain ymmärrä, mitä iloa sellaisen kehittämisestä kenellekään on, toki jos se on ainoita harrastuksia, niin sitten..
Vastaamattomia viestejä on paljon, puuttuuko rohkeus vai mikä, kun ei niihin edes kohteliaisuuden vuoksi vastata - vaikkei sitten olisi kiinnostunutkaan. Suuri osa deittailijoista näyttää etsivän ns. ideaalipersoonaa, elävän, lihallisen ja puutteellisen Ihmisen kohtaaminen taitaa olla vaikeaa. Itse toimin hyvin sosiaalisessa työssä, jossa ihmisten kohtaaminen on lähes jokapäiväistä, joten eläviä kontakteja tulee sitä kautta paljon.
Olen myös sitä mieltä, ettei epäsuoruus ja epärehellisyys loppupelissä kannata, koska se ei oikeissa ihmissuhteissa kanna kovin pitkälle. Enkä oikein ymmärrä, mitä iloa vedättämisestä kenellekään itselleen myöskään olisi.. -ellei se nyt sitten ole harrastus tai tapa peittää omaa epävarmuutta.
Lykkyä kaikille rehellisille ja aidoille etsijöille!!
Hei haluaisin sanoa sinulle kaveri joka kirjoitit alussa tuon pitkän kirjoituksen nettideittailusta. Minä asustelen myös pienessä kaupungissa ja olen huomannut aivan saman ongelman. Nettideittailu on täällä aivan hemmetin vaikeaa, koska ei täällä sellaista harrasteta. Ei ole yhden yhtä ilmoitusta. Ehkä yksi tai pari on ollut. Toista se on isoissa taajamissa, siellä kyllä riittää valikoimaa.
Muutenkin haluaisin huomauttaa että mielestäni miespuolisella on paljon vaikeampaa kuin naispuolisella. Miehiä epäillään aina ahdistelijoiksi ja paskoiksi ja mitä vaan, miehen täytyy joka tapauksessa tehdä aina aloite tai mitään ei synny. Naispuolisen ei tarvitse tehdä muuta kuin odotella viestejä... se on niin helppoa.. :)
Vai onko se näin..? kyllä varmasti on!!!
Minä olen koulutukseltani insinööri enkä ole mikään idiootti. Joskus vaan ottaa päähän. Olisi ihan mukava kun kirjoittaa vaivalla pitkän viestin että siihen vastattaisiin edes jotain.. vaikka että "vaikutat ihan mukavalta, mutta asut vähän liian kaukana" tai voihan sitä ihan vastata "hei vaan! Mukava kun kirjoittelit. Katsoin profiiliasi, mutta mielestäni et ole juuri sitä mitä etsin. Anteeksi vain." ;)
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että nettideittailulla ei voida korvata perinteistä ihmisten tapaamista. Muutenkin tämä Internet-hössötys on mennyt mielestäni vähän överiksi. Minä tapasin ensimmäisen tyttökaverini tansseissa. Kumpikin näki ja kuuli heti toisensa niin ei tarvinnut luoda mitään ennakkokäsitystä.