Elämä luisti, kaikki toimi, työpaikka oli, harrastuksia riiti, kunnes parisuhde päättyi ja muutti kaiken. Vuoden roikunut vanhassa paskassa suhteessa ja mikään ei toimi. Pahaolo valtaa päivittäin.
Irti on nyt päästetty (ehkä), mutta turhautuneena ajattelee hukattua vuotta jona aikana roikkui vanhassa. Nyt sitten pahaolo valtaa, kun ei löydäkkään sitä uuttaa rakkautta. Elämänhalu on kova, mutta joku puuttuu rinnalta jakamaan kokemuksia. Taidampa lirautaa taas kyyneleen, niin ehkä se tästä. Taidan teettää kyltin jossa lukee, "pelastakaan nyt edes säälistä, kaikki käy."
Turhauttaa, kiukuttaa, vituttaa, masentaa, hermostuttaa, säälittää, vihastuttaa ja toinen vaan porskuttaa onnellisena... Jos luovuttas kokonaan.
Tämä oli testi, että helpottaako tänne kirjoittaminen yhtään, kuten sitä on kehuttu, mutta paskat. Tulipahan tunteet pintaan ja sai kyyneleen esille, jota odottanutkin tässä hetken :-(
Irti on nyt päästetty (ehkä), mutta turhautuneena ajattelee hukattua vuotta jona aikana roikkui vanhassa. Nyt sitten pahaolo valtaa, kun ei löydäkkään sitä uuttaa rakkautta. Elämänhalu on kova, mutta joku puuttuu rinnalta jakamaan kokemuksia. Taidampa lirautaa taas kyyneleen, niin ehkä se tästä. Taidan teettää kyltin jossa lukee, "pelastakaan nyt edes säälistä, kaikki käy."
Turhauttaa, kiukuttaa, vituttaa, masentaa, hermostuttaa, säälittää, vihastuttaa ja toinen vaan porskuttaa onnellisena... Jos luovuttas kokonaan.
Tämä oli testi, että helpottaako tänne kirjoittaminen yhtään, kuten sitä on kehuttu, mutta paskat. Tulipahan tunteet pintaan ja sai kyyneleen esille, jota odottanutkin tässä hetken :-(
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=fm0T7_SGee4
Mä tiedän ihan tasan tarkkaan ton tunteen. Jos tietäisin että joku on tossa tilassa niin mä tulisin vaan ja sanoisin että menköön miten menee mutta vietetään nyt ainakin viikko yhdessä... Ihan vaan perkele sen takia että TIETÄÄ toisen kaipaavan sitä ja jos molemmat on samanlaisia niin olkoon kuinka säälittävää tahansa, se on kuitenkin oikein.
Juuri tuo aikaansaamattomuus ja nyhjääminen ihmettä odottaen on se juttu mitä vihaan kaikkein eniten. Vois tehdä kaikkea mahdollista... mutta juuri se että tavallaan kun tekee sitä kaikkea mahdollista se taas korostaa sitä tosiasiaa että on niin vitun yksin. Kenelle kertoa mitä hienoa tuli tänään tehtyä? Kenelle hehkuttaa onnistumisia tai surkutella kun meni vituiks. Pahimpia päiviä on ne jolloin tapahtuu paljon kivoja juttuja. Sitten kun palaa omaan kotiin yksin, hiljaa vuoteeseen... niin sitten tulee niin kamalan paska olo.
Parempi olla tekemättä mitään. Silleen se kipu tulee pienemmissä erissä, melkein siedettävänä.
Kokeileppa olla yksin sanotaan nyt vaikka alkuun viis vuotta? Kysellään sitten uudestaan miltä tuntuu...
Sinä olet sentään saanut elää suhteessa jonkun kanssa.
Ja siitä parisuhteestako se nyt on koko elämä kiinni?
ilmoille. Minulla ainakin helpottaa kun näkee toisia ihmisiä vaikka ei tunne ketään. Voi olla vaikka joku mies hymyilee sinulle tai vaikka katsoo sinua niin sekin voi pelastaa päivän.