Näinkö tämä sitten omalle kohdalle osui vaikka sitä ei halunnut uskoa, avio-ero
Takana 8 yhteistä vuotta ja kaksi lasta.
On se mielenkiintoinen tuo naisten ajatus maa-ilma(en tarkoita kaikkia).
Ei kelvannut kun lapseni vein ja hain tarhasta joka päivä, koti töitä tein ,hoidin talouden, annoin toiselle vapauden mennä omiin menoihin/ystävien luo, huomioin toista lahjoilla ja hemmottelulla.
Ei kelvannut helppo elämä, vaan piti laittaa eropaperit vetämään.
Syy eroon löytyi kun aikani selvittelin.
Nyt lapset joutuu kärsimään äidin teosta."milloin äiti tulee"?"missä äiti nyt on"?
No eteenpäin täytyy katsoa koittaa jaksaa, vaikka on rankkaa katsoa miten tilanne lapsiini vaikuttaa.Exääni en takasi ota, jos sitä tulee joskus kysymään.Tuntuu jo nyt kovin kaukaiselta ajatukselta.
Anteeksi häiriö, halusin vain johonkin tuntojani purkaa...
Takana 8 yhteistä vuotta ja kaksi lasta.
On se mielenkiintoinen tuo naisten ajatus maa-ilma(en tarkoita kaikkia).
Ei kelvannut kun lapseni vein ja hain tarhasta joka päivä, koti töitä tein ,hoidin talouden, annoin toiselle vapauden mennä omiin menoihin/ystävien luo, huomioin toista lahjoilla ja hemmottelulla.
Ei kelvannut helppo elämä, vaan piti laittaa eropaperit vetämään.
Syy eroon löytyi kun aikani selvittelin.
Nyt lapset joutuu kärsimään äidin teosta."milloin äiti tulee"?"missä äiti nyt on"?
No eteenpäin täytyy katsoa koittaa jaksaa, vaikka on rankkaa katsoa miten tilanne lapsiini vaikuttaa.Exääni en takasi ota, jos sitä tulee joskus kysymään.Tuntuu jo nyt kovin kaukaiselta ajatukselta.
Anteeksi häiriö, halusin vain johonkin tuntojani purkaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
hyvältä mieheltä kyllä kuulostat, koita jaksaa.
Hei!
Olen surullinen puolestasi kun noin on käynyt. Minä olen kanssa samanlainen "huono" äiti ja vaimo ja läksin muutama vuosi sitten pois kodistani.
Minä en koskaan ole tykännyt lapsiperheen elämästä ja kodinhoidosta. Ahdistuin kun olin äitiyslomilla ja luulin sekoavani. Kaikpasin aikuisten ihmisten seuraa niin että itkin iltaisin että miksi olin ollut niin hullu ja perustanut perheen.
Mieheni oli myös kiltti ja huomaavainen. Hoiti lapsia ja kotia kiitettävästi ja se ahdisti minua lisää. En osaa sitä selittää mutta minä en halunnut kauniita lapsia, hyvää miestä ja rauhallista kotielämää. Mitä enemmän mies yritti kanssani sitä enemmän minä pakenin.
Jos hän olisi ollut joku hulttio niin olisin voinut paremmin...en osaa sitä selittää...mutta meillä meni liian hyvin.
Olen sellainen ihminen joka haluaa sitä sellaista elämää jossa tapahtuu koko ajan jotain ja jokainen päivä on erilainen. Seesteinen perhe-elämämme oli liian rauhallista, kilttiä, suloista ja hyvää että olisin saanut olla oma itseni.
Minun oli pakko lähteä jo mieheni takia että en tee mitään sellaista joka loukkasi häntä ja tuhoaisi hänen elämänsä. Pyysin lupaa lähteä, hän ihme kyllä ymmärsi, oli huomannut alakuloni.
Nyt olemme hyviä ystäviä, hoidamme lapset, hänellä on uusi parempi vaimo ja minä tunnen olevani vapaa ja onnellinen. Kaikki hyvin.
Olen varmaan miehen villin luonnon perinyt nainen ja siksi outo.
Toivon että sinäkin ymmärrät vaimosi ratkaisun, hänhän saattaa olla sukulaissielu minulle :)
Mutta toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja kyllä vielä sinunkin hyvin käy, usko pois!
Olipa hyvä lukea että joku on toteuttanut sen mitä niin kovin haluaisin mutta en uskalla.Tai no, eihän se mikään hyvä asia ole mutta miksi elää huonossa suhteessa kun tietää olevansa onnellinen muualla..
Mun tapauksessa mies tekee kotihommia ja hoitaa lapsia mutta se jokin puuttuu!Tunnen oloni kokoajan niin masentuneeksi tässä kotiympyröissä.Toki rakastan lapsiani ja ottaisin heidät kyllä mukaani jos ja kun se ero jossain vaiheessa tulee mutta miestäni kohtaan en tunne enää mitään ja olen alkanut vihaamaan tätä perhe-elämää!!
Minä myös ahdistuin jo äitiyslomalla ja odotin töihin pääsyä ja se saatiinkin järjestettyä että mies jäi kotiin ja minä menin töihin.
Tämä elämäntilanne on aivan kamala ja odotan vain "poispääsyä". Jotenkin vain pelottaa lähteä, vaikkakin onhan sitä selvitty tähänkin asti jos jonkinlaisista vastoinkäymisistä...
.. se vain näköjään on niin, että jotkut eivät osaa arvostaa hyvää elämässään vaan aina haluavat jotain muuta.. Toivottavasti vielä katuu joku päivä..
Nauti lapsistasi ja kohdallesi osuu varmasti jossain vaiheessa nainen joka osaa arvostaa sinua! Voimia!
Kiitos kaikille.
Päivä kerrallaan mennään eteenpäin.
Jos lapseni vielä vietäisiin, en enää jaksais.
Lapset ovat ainoa asia jotka tuo valoa, voimia ja auttaa jaksamaan.
Voi kun ymmärrän sinua! Meillä on yksi pieni lapsi ja toinen tulossa ja juuri sain selville mieheni pettäneen minua kuukausia. En tiedä miten jaksan yksin raskausajan ja pienen pojan kanssa, mutta tuota miestä en takaisin ota. Itse tein kaikkeni aviolliittomme eteen ja omaa aikaa ei jäänyt liiemmälti. En ymmärrä, miksi mieheni tämän teki, mitä hän ei meidän kanssaan saanut? Minä luulin meidän olevan onnellisia ja ikuinen pari. Mutta tiedän, että en ole ainoa ja peruspositiivisena ihmisenä yritän katsoa vähän kauemmas, helpoin tiehän olisi antaa anteeksi ja jatkaa, mutta pelkään luottaa enkä halua joskus vuosia myöhempänä herätä samasta tilanteesta. Voimia sulle, ymmärrän niin sinua!!