Näin yleensä. Mitä tämä merkitsee siinä vaiheessa kun siirrytään yhteistaloudeksi? Entisaikoina kun perheessä oli vain ne miehen tulot, oli selvää, että mies joutuu antamaan rahansa yhteiseen käyttöön ja vaimon "työtä" oli se kotona tehtävä työ. Nykyään, jos kumpikin käy töissä, on monenlaisia tapoja ratkaista asia. Miten otetaan huomioon se, että yleensä nainen jää ainakin sille äitiyslomalle - jolla on vaikutuksia tuloihin ja urakehitykseen? Entä jos toinen (yleensä nainen kai?) ottaa sitten sellaisen harmittomamman työpaikan, josta on paremmin varaa joustaa lasten sairastelujen tai miehen työmatkojen yms. vuoksi? Kompensoiko toinen osapuoli sitä mitenkään? Kuinka iso merkitys miehelle/naiselle on seurusteluun lähdettäessä toisen ammatti ja palkkapussin suuruus ja minkälaisin yhteistalousmielikuvin yksiin nykyään mennään? Mitä on taloudellinen väkivalta parisuhteessa? Tulisiko suurempituloisen yhdessäasuessakin saada kuluttaa enemmän?
Nainen saa vähemmän
palkkaa
9563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minun mielestä naisten tulisi vastavuoroisesti kustantaa miehen intin aikana menetetty urakehitys ja palkkatulot.
Periaatteesa ainakin lapsen syntymään asti ollaan "tasoissa" sukupuolten välillä, jos oletetaan että palvelus- ja raskausaika on yhtäpitkiä.
olisi mun käsissä, ei Suomessa olisi joko yleistä asevelvollisuutta lainkaan tai sitten se tai korvikkeensa olisi yhtä lailla kummankin sukupuolen asia. Jos nyt olisin sen ikäinen, menisin mielelläni johonkin kriisinhallintakoulutukseen tms. vaikka se merkitsisi tappiota omalle taloudelle. Helppo tietysti sanoa, mutten kyllä löydä perusteita tälle epätasa-arvon tilalle.
Mutta sitten tähän yhteiselämäasiaan. Mulle ei mene läpi Arno Kotro & co:n sepustus siitä, että samanpalkkaisuus on melkein täysin naisista itsestään kiinni. Jotta samalla koulutuksella saa saman palkan, tarvittaisiin kaikilta aivan hirmuinen asennemuutos. Suomessakin palkat kulkee sen mukaan, minkälaiset suhteet on. Lähtökohtaisesti miehet saa melkein kaikilla aloilla samasta työstä parempaa liksaa. Mitä sitten tapahtuu kun lyödään hynttyyt yhteen JA tulee sitä mahdollista perheenlisäystä JA ostetaan asuntoja tms.? Musta on käsittämätöntä myös se, että esim mr. Jari Kurrin ex-vaimo, joka oli vuosia kotona hoitamassa parin yhteisiä lapsia, sanoi eron jälkeen, ettei hänelle kuulu mitään ja että pelaamisella ansaitut rahat ovat Jarin omia. Häh, kuvittelin, että avioliitto on tiimi. JOS toinen on luomatta uraa ja sopeuttaa täysin elämänsä toisen puolison elämäntapaan ja uraan sopivaksi, jotta perhe pysyy pystyssä ja lapsilla on edes yksi pysyvästi läsnäoleva aikuinen, eikö se ole hänen työpanoksensa yhteisen tiimin hyväksi? - joka pitäisi ottaa huomioon ja keskustella etukäteen, koska kuitenkin monesti käy niin, että tulee se avioero...
Kuten sanottua, on ylivoimainen valtaosa lapsia kotona hoitavista vanhemmista juuri äitejä (kotihoidontukea saavista 94% kuten aina jaksan mainita). Siksi tuntuu hullulta luea palstaltakin viestejä joissa kysytään neuvoa juuri talouden järjestämiseen, ja miten saada mies ymmärtämään että lapsi ei oel vain anisen tekemä ja naisen vastuulla, vaan työssäkäyvä miespolo joutuu myös käyttämään palkkatuloaa perheen hyväksi eikä vain itseensä. Sapettaa joka kerta kun sellaista lukee.
Minun ajatukseni on juuri tuo -perhe on tiimi. Yhteinen projekti johon kumpiin tuo oman panoksensa, rahallisen tai työpanoksen. Onnekseni meillä mies on ollut aina samoilla linjoilla eikä riitaa aiheesta ole koskaan tullut. Ymmärrän että tuntuu joskus kurjalta kantaa koko tilipussi suoraan pankille ja maksaa lainoja pois yksin, aivan varmasti. Täytyy vain ajatella sen olevan väliaikaista, ja punnita ne edut joita järjestelystä saa, muistaa että siinä maksaa lastensa hyvästä hoidosta ja yhteisestä elämästä. Mihin ne rahat sitten on tarkoitettu ellei hyvän elämän hankkimiseen? :D
Alemmalle joka valitti intistä, right. Epätasa-arvo tuossa kysymyksessä on selkeä, olen samaa mieltä. Yleinen asevelvollisuus on vain miehiä koskevana epäreilu ja vanhentunut ajatus. Vaihtoehtoja tarvitaan. Sen verran voin vain mainita että hei, sen intin käytte vain kerran eikä sen jälkeen tarvitse viettää kolmea vuotta vastaten seurauksista :D
***
Ei se ole pelkästään raha, joka perhettä pyörittää. On ihan käytännön kotitöitä, on läsnäoloa ja sosiaalisia suhteita.
Ajatellaan vaikka lastenhoitoa. Pieni lapsi tarvitsee jonkun siihen vierelleen - ei pelkästään täyttämään välittömiä fyysisiä tarpeita, vaan myös antamaan turvallisuutta, läheisyyttä, auttamaan ihmiseksi kasvamisessa. Asioita, joita on tavattoman hankala mitata rahassa, mutta joilla on merkitystä senkin edessä.
Toisekseen perhe on myös pitkä projekti, oli se sitten kahden tai kuuden ihmisen. On aikoja, jolloin toisella on ne isommat tulot, toisella olemattomat. Kymmenen vuoden kuluttua asia on voinut kääntyä päälaelleen. Varmaa työpaikkaa ei tässä maassa enää olekaan, voi tulla sairauksia tai joitain muuta odottamatonta.
Tietenkin siihen voi lähteä mukaan lyhytjänteisesti ja miettiä, mitä juuri nyt saa ja mitä joutuu uhraamaan. Se on sitten lyhyen tähtäimen suunnitelma, ja saattaa toteuttaa itsensä eli suhde jääkin lyhyeksi.
Juu kuten sanoin raskauden jälkeen ollaan ajan suhteen taas siinä kohtaa että nainen pääsee johtoasemaan epätasaarvossa.
Jätin tietenkin kertausharjoitukset mainitsematta, mutta ne eivät enää hirveästi vaikuta raskauden "jälkiseuraksiin" verrattuna :-)
Mutta tuo rask.. siis inttti kyllä vetää kuviot ratkaisevasti sekaisin siinä missä lisääntyminenkin. Itsellä esim kävi niin että määräaikaista työsopimusta ei jatkettu kun intti tuli ajankohtaiseksi ja sain kouluttaa itselleni seur... siis "tuuraajan" ja intin jälkeen oli tietekin paikat täytetty, eli uuteen firmaan mars.
Pointti siis että valtio sentään "vähän" tuo tasarvoa tähän asiaan ettei maailma pelkästään ole sikamiesten karsina :p
P.S. Ja jos se mahdollisia sorsittuja naisa vielä lohduttaa, olen myös nauttinut pienempää palkkaakin ajoittain työurani aikana naisesimiesten vallan kahvassa olleessa verrattuna "tissilisän" saaneisiin... tosin merkittävistä summista ei ollut kyse, mutta kuitenkin. Tosin rehellisesti sanottuna tämä voi menneä ihan sukupuolen sijaan "munattomuudenkin" piikkiin palkkaneuvottelujen sutheen.
asiahöpinäähän tuo oli. Minusta kuitenkin avain on juuri siinä että lakataan laskemasta pisteitä, "kumpi johtaa" mentaliteetilla, että jos yhtä on sorsittu niin toisen pitää kärsiä myös.
Kokemuksesi armeijan vaikutuksesta työsuhteeseen ei varmasti ole ainut. Lisäksi on muistettava myös se, jos nyt vertailemaan aletaan, että armeija käydään keskimäärin ennen kahdettakymmenettä ikävuotta, juuri siinä kohtaa jossa valtaosa ikäluokasta ei ole vakityötä nähnytkään. Lapset sen sijaan tupataan tekemään kolmenkympin korvilla (ensisynnyttäjien keski-ikä nyt 29 ja rapiat) missä vaiheessa työelämässä on oltu jo sen kymmenisen vuotta, ja johon uran tyssäämisen todennäköisyys juuri sijoittuu ikävimmin. Työn varsinainen menetys on siis huimasti todennäköisempää (olkoonkin laitonta) synnyttävälle naiselle kuin armeijan käyvälle miehelle.
Mutta kuten sanoin, pistelasku on tässäkin aiheessa melko turhaa. Pitäisi pyrkiä parantamaan molempien puolten asemaa tässä, karsia sitä epäreiluutta nykykäytännöistä. Vaikeaa, mutta luulen ettei mahdotonta.
***
Tässä keskustelussa, jos kerran armeijaa ja lasten tekemistä on pakko verrata, kannattaa muistaa vielä yks juttu. Harvemmin miehiltä jää se vakituinen työpaikka saamatta siksi, että että työnantaja pelkää miehen menevän armeijaan. Intti käydään kerran, ja se on sitten siinä.
Synnytysikäistä naista palkkaava työnantaja taas ihan varmasti miettii, milloin nainen aikoo tehdä lapsia, ja tekee varmuuden vuoksi määräaikaisen sopimuksen. Synnytysikä taas jatkuu nykyään jo neljänkympin korville - jolloin onkin jo monen nuorekkaan työnantajan mielestä auttamattoman vanha kääkkä.
Tämä sama ennakkoluulo koskee kaikkia naisia, oli sitten aikeissa tehdä lapsia tai ei. Ja vaikka työnhakijalla olisi "riittävä" määrä lapsia tehtynä, on vielä lasten sairastumisen vaara. Aika yleinen ajatus on, että äitihän se on, joka jää kotiin korvatulehduskierteen aikana.
"Kokemuksesi armeijan vaikutuksesta työsuhteeseen ei varmasti ole ainut. Lisäksi on muistettava myös se, jos nyt vertailemaan aletaan, että armeija käydään keskimäärin ennen kahdettakymmenettä ikävuotta, juuri siinä kohtaa jossa valtaosa ikäluokasta ei ole vakityötä nähnytkään."
Mutta kun se SIIRTÄÄ sitä työhön pääsyä vai kuinka moni opiskelee intin aikana? Ja se siirtää yleensä enemmän kuin intin kesto..
yleensä myös vähemmän aikaa ja enemmän työtä. Eli en olisi niinkään huolissani rahasta ja sen jakamisesta perheen kesken vaan nimenomaan lastenhoitovastuun jakamisesta, kotitöiden jakamisesta, oman ajan ottamisesta. Nämä kaikki asiat ovat naisilla vielä enemmän rempallaan kuin talous :).
Aikoinani hoidin lapsia 10v kotona. mitään vaihtoehtoa ei ollut: Mies hoiti firmansa konkurssia eikä ollut koskaan kotona. Tuli hieman paremmat ajat, taloudellisesti, kun menin töihin. Painotin työt aloittaessani, etten tee ruokaa ja kaikkia kotitöitä yksin. Tein sitten kuitenkin, kun mies "ei jaksanut". Tai aina on jotain tärkeämpää ja hyödyllisempää tekemistä, muka. Ansaitseekin minua vähemmän.
Kysyit millaisin mielikuvin yhteistalouteen lähdetään... Siihen en osaa sanoa mitään. Nyt tiedän, että erota kannattaa, kun muuta ei ole jäljellä kuin yhteinen talous. En enää jaksa yrittää leikkiä kotia yksin. Ja vielä suurimmaksi osaksi omalla kustannuksella. Mies otti tässä taannoin lainankin, ettei vain jäisi mitään säästöön ja kaikki pitäisi vastedeskin ostaa minun piikkiin.