Onnistuin saamaan aikaan vuosisadan riidan sanomalla poikaystävälleni, etten aio koskaan mennä naimisiin. Siis mitä hittoa?!? Eikö miehet mene naimisiin vain naisten mieliksi?!? Yritin selittää järjellä, että eroaminen on sitten aikanaan helpompaa, kun molemmat voi vain ottaa oman omaisuutensa, eikä tarvitse hoitaa paperisotaa, mutta ei auttanut... Valaiskaapa mulle tätä asiaa miehen kannalta!
Miksi mies haluaa naimisiin?
en tahdo
471052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
No aiotko mennä vai etkö aio? En usko että miehet ovat mitään mielistelijöitä jotka tanssivat naisen pillin mukaan. Itse menisin naimisiin sen takia että rakastaisin naista. En minkään roolileikkien takia.
Olet jo asennoitunut niin että "eroatte." Eihän siinä mitään, monet muutkin naiset ovat sellaisia. Itse en sellaisista pahemmin välitä. En voi muiden miesten puolesta toki mitään sanoa.
No en aio, eikä se jo tullut selväksi, mutten saanut häntä ymmärtämään, ettei siinä ole mitään järkeä ja nyt ollaan sitten riidoissa. Miksi pitää mennä ollenkaan naimisiin, mitä se muuttaa miehelle parempaan suuntaan(nainen tietysti saa turvaa mahdollisille lapsille)?
Tottakai olen asennoitunut siihen, että eroamme. Ensinnäkään en hyväksy pettämistä, joten jätän hänet, kun hän pettää ensimmäisen kerran. Toiseksi olemme saman ikäisiä, joten hän vaihtaa minut nuorempaan viimeistään viiden vuoden kuluttua. Mitä ihmeen järkeä on kutsua sukua koolle ja vannoa ikuista rakkautta, kun kaikki kuitenkin tietää, että ikuinen tänä päivänä on noin 2-5 vuotta...
Kenties hyvinkin rakastunut poikakaverisi ei pelin tässä vaiheessa välitä ajatella eropapereiden helppoutta naimattomana.. Keskustele asiasta vaikka isäsi kanssa ensin. Jonkun aikuisen kanssa kuitenkin.
juttelisinkos samalla isän vaimon kanssa? Siis sen, jota se petti ensin mun äidin kanssa, mun velipuolen äidin kanssa(ja samalla petti mun äitiä mun velipuolen äidin kanssa) ja mun sisarpuolen äidin kanssa? Ai niin, mutta emme ole tekemisissä, kun hän jätti kaikki naiset, kun he tulivat raskaaksi, eikä halunnut tapaamisoikeutta... :) Luulisi, että olisi edes kolmannella kerralla oppinut käyttämään kondomia... :)
Pistät kaikki sukulaistesi synnit poikaystäväsi niskoille jo etukäteen. Miksi aloit seurustella ylipäätään, jos olet varma, että kaikki päättyy katastrofiin?
Poikaystäväsi ei liene sukua sulle, joten jospa hän onkin toista maata.
hän ihan isäni veroinen on, mutta samat vietit ne on kaikissa miehissä.
Miksi ihmiset yleensä alkavat seurustelemaan, vaikka jokainen älykäs ihminen tietää, mikä on todennäköinen lopputulos? Minä rakastan häntä, meillä on hauskaa NYT, voiko sitä ihmisen kanssa olla vain, jos olettaa, että tätä jatkuu ikuisesti? Ja hän ei rakasta minua, joten siksikin suuttumus on outo reaktio. Ehkä kyse tosiaan on vallasta...
Mun mielestä. Kannattaisi kuitenkin antaa mahdollisuus, sillä kaikilla miehillä ei ole pettämisviettiä. Se hauskuus kuluu pois epäillessä ja tulevaisuutta murehtiessa.
...enkä varsinkaan tässä tapauksessa, kun mies on niin sanotusti yli mun tasoni. Hän on hyvinkoulutettu, komea ja suosittu. Minulla on tosin sama koulutus, mutta muuten olen ihan tavallinen. Mun mielestä olisi vain niin naurettavaa käyttäytyä kuin tämä kestäisi ikuisesti, kun kumpikin tietää ettei kestä.
Ehkä se ajattelee, että sun kuuluu haluta ja näin pointti ei olekaan hänen haluamisensa tai haluamattomuutensa vaan se, että sä ET halua.
Se, joka ei halua, on niskan päällä. Siis jos suhde on sellainen pokeripeliin perustuva.
pojalla on haave ja unelma... jonka sie nyt murskasit. Suuttuhan siitä mies ku mies..
Jos se oikeesti tahtos sun kaa naimisiin, perustaa perheen ja uskoo siiihen yhteiseen onneen. Ei ihme jos nyppii ku tyttöystävä tuhoo sen kaiken muutamalla sanalla.
samalla se on varmaan sellanen osotus sitoutumisesta. Sitä että se rakas ei katoo ekojen vaikeuksien eteen tullessa. Sen kaa voi suunnitella yhteistä tulevaisuutta vähemmällä pelolla, osaltaan se on myös panostusta yhteisiin intresseihin...
Oiskohan noi sellasia juttuja jota mies avioliitossa kaipaa... Nii ja sit se tahtoo tietty toitottaa koko maailmalle rakastavansa tätä naista ylikaiken "kunnes kuolema teidät erottaa"
...tuolla aiemminkin totesin, niin olen pahemmin kiinni miehessä sitten kun hän jää ensimmäisen kerran kiinni: kulta ei se mitään merkinnyt ja kun ollaan naimisissakin... Eipä tule onnistumaan! Haluan, että kun se tapahtuu, voin lähteä heti ja alkaa toipumaan, enkä jäädä vuodeksi selvittelemään sitä sotkua. Ja kuten sanottu, hän ei rakasta minua.
järkiliittojaki. Historiassa on vaikka kuinka monta kertaa tehty liittoja jos jonkilaisten asioiden edistämiseen.
Mut jos et rakasta miestä tai et nää tulevaisuutta yhdessä niin teet palveluksen molemmille ku lähdet menemään. Jos ette aio olla yhdessä aina niin eiks se oo sama lopettaa sit ajoissa ja antaa toiselle ees mahdollisuus löytää se haave ja unelma?
onkohan sun lääkitys vähän turhan vahva? Miehen unelma on 20 playboypupua samassa sängyssä, ei avioliitto ja lapset. Minä rakastan miestä, mutta hän ei minua. En näe koko loppuelämän kestävää tulevaisuutta kenenkään suhteessa.
joku vielä oikeasti tuohon paskaan? Koko elämän rakkaussuhde, jeejee.
Vai onko vain pääasia pitää toivoa yllä ja olla uskovinaan? Romantikkojen höpötyksiä.
Tämänkin palstan romanttisimmat äijät on eronneet jo monta kertaa.
Olen mies.
mulla on harvinaisen huono lääkitys... tunnen taas olevan elossa enemmän ku aikoihin.
Vai että 20 playboy pupua samassa sängyssä. Njoo... vois kerran kokeilla. Mut joku ihminen on paljon sitäki tärkeämpi. En mä ton takia jättäs jotain sutturaa iskemättä baarissa, mut sen voi saada aikaan yks ihminen. Se joka on arvokkaampi ku mikään maailmassa. Ei yhden miehen virheistä voi tuomita toista... Se ois ihan sama ku mut tuomittas jokelan koulumurhista sen takia että mulla nyt sattuu olemaan yks käsiase kaapissa...
ku sitä vierestä kattelee. Vaik näyttää kyl todennäkösemmältä että järkiliitto toimii paremmin, jos molemmat jaksaa vaan pitää siitä huolta.
Mitäpä ihminen ois ilman toivoa? Kyyniset paskiaiset ei oo koskaan saaneet aikaan yhtään mitään hyvää...
olisi kovin mukavaa näin naisena uskoa tuollaisiin puheisiin, mutta oikeasti!!! Mikä on todennäköisyys että kaksi ihmistä tapaa, rakastuu, on elämänsä onnellisina loppuun asti ja mies ei edes petä?! 0,000000jotakin prosenttia... Jännä, että joku mies voi olla noin naiivi, naiset nyt uskottelee itselleen kaikenlaisia satuja...
itse toimit että löytäisit sen mitä toivot vai haluaisitko edes löytää?
jätetään toi rakkaus pois niin se ei tarttee ku pikkaisen selkärankaa... Itte eläsin varmaan jo ihan erilaisessa elämäntilanteessa jos naiset ei ois juossu jonku hetken ihastuksen perään.
Sit menee vajaa puolvuotta ja ne konttais takasi... Kummallista siinä että tod. näk. ainoo joka kelpais ehkä takas ei tuu koskaan sitä tekemään...
Mä toimin sillä lailla että kehitän itteäni kohden sitä mielikuvaa joka mulla on alfa-uroksesta. Eli vaikka mun toiminta on osittain ajantappamista niin silti valkkaan sen toiminnan myös itteni kehittämisen kannalta niin henkisesti ku fyysisesti. Nää periaatteelliset kuivat kaudet ja baarissa käymättömyydet jne Rakennan pohjaa sille unelmalle joka mulla on. Tosin ku siitä puuttuu se toinen puolikas niin ei voi suunnitella hirmu pitkälle mut omat päätökset voi tehdä sitä ajatellen.
Sit muuten pien pään pystyssä ja kohtelen muita reilusti. Mulla pikkaisen on semmoinen pelko perseessä että se todellinen super suuri rakkaustarina on jo menny ku siihen pitää kaikkea kerta verrata vieläki, mut silti yritän olla avoimin mielin aktiivinen ja positiivinen asioiden kääntymiseen parhain päin.
siltä että vaikka tietäsit tytön joka vois olla se toinen suuri rakkaus niin et silti uskaltas tehdä mitään koska se ei ole se ensimmäinen. Roikut menneessä mikä pilaa tulevan.
mut siks just mie pelaan pää pystyssä. Ei se oo ainoo rakkaus historiasta ei se siitä jää kiinni. Siitä parempaa vaan on vähän vaikee löytää, mut heti jos joku yltää ees lähelle niin isken kii sutena...
En mie oo jääny siihen kiinni roikkumaan sen kummemmin, mut mie muista ne tunteet, ja sen millaista se oli. Jos se tunne tulee esiin niin se on sit menoa. Tietty se voi kuulostaa siltä, mut aina kannattaa pyrkii parempaan... siks pitää muistaa mistä tulee...
mennä naimisiin. Miehet eivät ole koskaan pahastuneet asian kuultuaan, päinvastoin. Niille ei vain pidä sanoa, ettei halua naimisiin, koska on helpompaa olla vapaana ja voi lähteä ja erota milloin huvittaa paljon helpommin. Jos sen syyksi sanoo, miehen itsetunto murenee. Miehet yleensä tahtovat pitää naisen ja olla vapaa, jos nainenkin on suhteessa vapaa, se on kauhistus.
Ehkä sinun kannattaisi vastaisuudessa olla mainitsematta koko asiaa miehille.
se joskus kuitenkin puheeksi takuulla joka suhteessa - jos ei muuten niin sukulaisten taholta.
että se nainen halutaan kahlita, että sietää paremmin niitä miehen paskamaisia juttuja, kuten juuri pettämistä ja muuta. Tosiaan oli pieni pakko mainita asiasta, kun miehen äiti jo suunnilleen valitsi lautasliinoja. Sota numero yksi käytiin aiheesta miksi minun pitää tavata vanhempasi... Se hävisin, mutta tätä en.
Sitten se voi rauhassa koetella todellisia rajojaan, sälyyttää kotihommia vaimolleen ja sikailla ja kattella sohvalla formuloita. Koska avioliitossa on se erosysteemi niin se voi sen nojalla haarukoida että paljonko nainen kestää rasitusta ilman että se lähtee. Jos nainen uhkaa selvästi lähteä (eikä tyydy vain kitisemään) niin sitten voi mies vähä petrata mutta vain sen verran että nainen pysyy maisemissa hoitamassa juoksevia asioita ja itse voi keskittyä kaikkeen kivaan.
Jotain tälläistä hait?
suomalainen avioliitto. Taitaa olla tämä suhde lopussa, kun mies nyt jo ennakoi tekevänsä minusta pikkurouvan/kodinkoneen...
Itsehän haluat varata itsellesi oikeuden "mennä vapaasti." Älä nyt ala maalailemaan piruja seinille ja syyttämään miestä jo valmiiksi. Tekisit molemmille palveluksen ja lähtisit heti noin hölmön kuuloisesta suhteesta. Ennemmin kuin myöhemmin lähtisit joka tapauksessa. Ei ole tarvis vetää miesystävääsi mukaan tuohon kyynisyyteen.
minä rakastan häntä, mutta rakastan itseäni enemmän.
Aivan, ja sen takia kannattaisi jättää parisuhteilut vähemmälle.
joku rakastaa jotakuta toista enemmän kuin itseään??? Sellainen ihminen ei rakasta ketään! Eli olet ilmeisesti mies.
Että kannattaakohan sitä mennä ollenkaan naimisiin. Se kun on kuitenkin parisuhteen kannalta pelkkä muodollisuus.
Jos tekee oikeanlaisen testamentin niin se takaa jokatapauksessa lainvoimaisesti samat edut ikävissä tilanteissa kumppanille kuin avioliitto.
Ehkä se avioliitto on vain yliglorifioitu ihmisten turvallisuudentunnetta lisäävä instituutio joka itseasiassa toimii parisuhteen kannalta tarpeettomana tukikeppinä paridynamiikassa. Estää liikkeen ja kommunikaation.
Avioliiton voi käsittää tosiaan myös sellaiseksi narkoottiseksi tilaksi jossa uskotaan että nyt ei tarvi enää pyrkiä. Jos sen tekee vain toinen niin suhde ei ole enää tasapainossa... jos sen tekee molemmat niin liitto on vain kulissi todelliselle erkanemiselle.
Tässähän oppii jotain itsestään. -5 pistettä avioliittoinstituutiolle.
sen verran, ettei alistu mihinkään mitä ei halua. Kukaan ei raksta sinua, jos et sinä itse rakasta itseäsi. Kukaan ei pidä sinusta huolta viimekädessä muuta kuin sinä itse.Joka ei rakasta itseään, ei kykene rakastamaan ketään toistakaan, enintään kykenee läheisriippuvuussuhteeseen.
Taitaa miehet vaan järkyttyä kun naiset puhuvat nykyään enenemässä määrin asioiden oikeilla nimillä, ei meistä moni enää elä täällä vain miehiä miellyttäen, tyydyttäen palvellen ja ikuisesti pyytettömästi rakastaen.
ajattelen! Ihmiset lakkaavat yrittämästä ja pitävät sitä toista ihmistä itsestäänselvyytenä. Ja mitä se oikeasti muuttaa, siis parempaan suuntaan?! Ja naisille vielä se haittapuoli, että mies kokee saavansa kohdella vaimoa huonommin, kuin tyttöystävää. Nyt kun vielä ymmärtäisi, että mitä tuon toisen puoliskon mielessä liikkuu, kun tuskin se olisi minua vaimokseen muutenkaan halunnut...
Olen liikuttavan samaa mieltä kanssasi! :)
"Nyt kun vielä ymmärtäisi, että mitä tuon toisen puoliskon mielessä liikkuu, kun tuskin se olisi minua vaimokseen muutenkaan halunnut..."
Jos sillä on päällä vaan sellainen "elämälläni ei ole mitään suuntaa tai merkitystä" tyyppinen ahdistus jossain pohjalla ja se koittaa väkisin pykää itselleen sen tavoitetilakseen kokeman systeemin (avioliiton/perheen/asunnon/muksut/jne) vaikka ilman todellista tunnepohjaakin ja väärän ihmisen kanssa? (jos siis oikeasti koet että sä et ole sille oikeasti vaimomateriaalia)
Tälläistä kuulemma tapahtuu joskus joidenkin miesten elämässä.
kuka teitä miehiä ymmärtäisi... Jään odottelemaan, että ottaako vielä joskus yhteyttä vai oliko tämä nyt tässä...
että mainitsit eroamisen helppouden. Kyse taisi olla siitä, että se kuulosti siltä, että olisit tulevaisuudessa eroamassa hänestä. Ei siitä, että et halua naimisiin.
Mitä jos olisit kertonut saman asian niin, että et halua koskaan naimisiin siksi, että ei sitten tarvitse erotakkaan... Voi olla, että olisit välttänyt sen vuosisadan riidan.
etten halua naimisiin, nuo muut sanoin yrittäessäni selittää.
mikä on myös naisilla. Olen kohdannut elämäni aikana muutaman naisen jonka ajatteli niin, että: "Hän ei halua kanssani naimisiin. Hän ei rakasta minua...". Ei auttaneet puheet, etten yksinkertaisesti halua naimisiin. Ilman sen suurempaa syytä.
Kyllä se taitaa olla edelleen monella ihmisellä sisäänrakennettu toisen sitomisen tarve, koska pelätään ilman sitä menettää toinen. Turhan moni sortuu siihen.
voisi ajatella, että jos on kyse järkisyistä, niin loogisempaa olisi olla menemättä naimisiin, koska silloin molempien täytyy tehdä enemmän töitä pitääkseen sen toisen... Ihmisten mieli toimii joskus vähän oudosti.
Joo. Ihmismieli toimii tosiaan joskus oudosti.
Itse en jaksaisi tehdä töitä pitääkseen toisen. Toisen ei tarvitsisi tehdä töitä pitääkseen minut. Se olisi liian vaikea. Töitä tehdään ihan riittävästi muutenkin.
Mutta joo. Pitäisi kai vuonna 2008 ihmisten osata sitoutua toisiin ilman avioliittoakin.
Sähän olet helvetin itsekäskin!! Ootko ajatellut, että tämä mies haluaa perustaa jotain kanssasi mutta sä et ja silti et lopettaisi suhdetta nyt heti vaikka toiveenne eivät kohtaa.Anna toisen mennä ja löytää se ihminen, joka uskoo samoihin asioihin kun hän itsekin. Ikuista rakkautta, onko sitä? On! Suhteessa pitää tehdä töitä! Ehkä se ei ole sitä ihanaa vaaleenpunasta höpöhöpöä, niinkun alussa mutta siinä on jotain vahvempaa. Tuskin susta kotitalouskone tulee, jos et sitä salli ja osaatte kunnioittaa toisianne. Eri asia on mennä naimisiin hetken huumassa, kun toisesta ei ole pulpahtanut ne muutkin puolet esiin. Valmiiksi omassa päässä tuomittu suhde ei kanna yhtään mihinkään. Sä et ole valmis edes seurustelusuhteeseen, ennekun selvität menneisyyden haamus. Et kykene sitoutumaan.
...väitellään joulupukista. En haluakaan sitoutua, sehän tässä ongelma onkin! Mun itsetunnossani ei ole mitään vikaa ja mies saa lähteä jos tahtoo, hänellä on ihan omat aivot ajattelemista varten, ei minun tarvitse tehdä päätöksiä hänen puolestaan. Vai ikuista rakkautta on olemassa... :D Blaa blaa blaa...
että miehesi on haaveillut, että aikanaan ehkä te menisitte naimisiin ja kun tyrmäsit hänen unelmansa, hän loukkaantui siitä ja osoitti sen suuttumalla.
Mä en jaksa uskoa tuohon, että miehet menis naimisiin vain naisen mieliks. Ehkä jotkut sitä tekeekin, motiivejahan löytyy naimisiinmenolle jos jonkinmoisia mutta mä uskon, että on miehiä jotka oikeasti haluavat naimisiin ja tekevät kaikkensa viettääkseen loppuelämänsä rakastamansa naisen kanssa.
Olisiko mahdollista, että hän on levitellyt kavereilleen ja sukulaisilleen sellaista tietoa, että on pikapuoliin avioitumassa? Jos on, siitä voisi seurata sen verran raju kasvojen menettämisen tunne, että suuttumuksen voisi käsittää. En tarkoita, että se pitäisi hyväksyä, sillä oma vikansahan se on, jos on ennenaikaisesti jotain mennyt pölisemään.