Minua on usein mietityttänyt oman eroni jälkeen se,että millä aatoksilla lähtee suhteeseen "toinen nainen/mies",vaikka tietää toisen olevan esim.naimisissa?Itse olen vetänyt tarkan rajan siihen,että onko toinen ns.varattu vaiko vapaa.Omaan ilmeisesti tiukan moraalin..
Onko se ihastuminen "varattuun" niin voimakas,ettei siinä vaakakupissa paina mikään tarpeeksi vai miten se on?Onko se aina rakkautta ja niin voimakasta,että se menee kaiken yli ja ohi?
Onko se ihastuminen "varattuun" niin voimakas,ettei siinä vaakakupissa paina mikään tarpeeksi vai miten se on?Onko se aina rakkautta ja niin voimakasta,että se menee kaiken yli ja ohi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
tapailleeksi varattua miestä tietämättäni ja kyllähän siitä helvetti repesi, kun kävi ilmi, että avovaimossa löytyy ja lapsikin on. tuli aivan uskomattoman likainen ja syyllinen olo. hävetti ja nolotti ja tippa linssissä mietin jotain pikkutyttöä odottamassa isiä kotiin "palaveristä", "saunaillasta" tai "työmatkalta" (tai mitä se isukki ikinä olikaan mahtanut kotonaan satuilla), kun äijä itseasiassa löytyykin minun peittoni alta. Hyi, vieläkin puistattaa... jai kyllä mies kuin nalli kalliolle.
en siis usko, että niin suuuuurta rakkautta onkaan, ettäkö ihminen olisi sen edessä tahdoton, eikä siis teoistaan vastuussa. eikä mikään rakkauskaan roihahda ensivilkaisulla. jos varattu ihastuttaa, niin katselee muualle, ettei muutu rakkaudeksi. varattuihin haksahtaminen osoittaa mielestäni kyvyttömyyttä kontrolloida impulsseja, sekä lapsellista kuvitelmaa, että kaikki mikä itsestä tuntuu hyvältä on tehtävä/saatava muista tai seurauksista välittämättä.