Eli mitenkähän tässä etenisi. Sävelkorkeuksiin osuminen hiljaisella äänellä kun ei meinaa onnistua milloinkaan. Kun korkeita ääniä pitäisi tuottaa niin se onnistuu liki vain huutamalla.
Muutenkin kovaan ääneen "laulamalla´" melodiat sujuu paremmin, mutta ääni vain alkaa aina hipoa huutamista vaikeissa paikoissa.
Jos koettaa hyräillä hissukseen niitä melodioita tai hempeämmin laulaa, niin ei onnistu. mennee aina matalalta ohi nuotin
Mitenkähän tuota tulisi harjoittaa?
Muutenkin kovaan ääneen "laulamalla´" melodiat sujuu paremmin, mutta ääni vain alkaa aina hipoa huutamista vaikeissa paikoissa.
Jos koettaa hyräillä hissukseen niitä melodioita tai hempeämmin laulaa, niin ei onnistu. mennee aina matalalta ohi nuotin
Mitenkähän tuota tulisi harjoittaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
rekisterinvaihdossa tai sen käyttämisessä lienee vaikeuksia, kannattaa ottaa tunteja, siellä ne neuvoo.
itsekkin saan kaikista korkeimmat äänet huutamalla. Sitä kai kutsutaan rintaääneksi tai sadolin (maailmankuulu laulunopettaja) kutsuu sitä overdriveksi. Rockissahan on plussaa jos saa korkeet äänet lujaa vedettyä, mutta haluat samat korkeudet ilman että verisuoni puhkeaa otsasta :).
Elikkä mun tietojen mukaan sun kannattaa opetella uusi laulutyyli. En osaa selittää miten se tehdään mutta voin etsiä ääninäytteitä overdriven ja neutraalin laulun eroista koska mun mielestä sun pitää huomata kuinka ne eroaa toisistaan soundillisesti.
neutraali : http://www.youtube.com/watch?v=Xp_g_NVBYHc
overdrive : http://www.youtube.com/watch?v=LWMPVjCgQPI
toivottavasti auttaa jotaki nää neuvot.
Vai että semmosia oppeja ;)
Itse olen (sanon tämän taas kerran törkeän itserakkaan kuuloisena) lahjakkuus laulun suhteen, sillä osaan kyllä ottaa oikean korkuuden jos haluan. Laulamalla sen oppii. Aloita yhdestä sävelestä. Opettelet ottamaan ne oikein. Painat vaikka a:n pianosta tai jostain ja sit laulat sen. Niin kauan, että onnistuu. Sit kaks säveltä ja kolme jne. ajan kanssa. Kyl se siitä... etköhän sä opi. :) Olen luottavainen :)
Tarkoitat siis et sulla on sävelkorvaa? Sävelkorva itsessään ei ole lahjakkuutta laulun suhteen. Noin 25% ihmisistä on kohtuullisen tarkka sävelkorva. Sitä on erittäin vaikea harjoittaa.. Ylä ja alavireisyyden heitot voi johtua tekniikasta mutta suoranainen epävireisyys on sit jo "verissä.."
vai lahjakkuus.... ;)
Ainakin itseoppinut olet, eikö totta? Ja juuri kuten edellinen tuossa sanoi, sävelkorvan omaaminen ja laululline lahjakkuus eivät ole laisinkaan sama asia; sävelkorvaa tosin tarvitaan, jos todella aikoo laulaa, mutta se yksistään ei sano ihmisen lahjakkuudesta yhtään mitään.
Mutta kiva, että olet noin positiivisella mielellä itsesi suhteen!
En juuri tälle palstalle vastaa, mutta nyt on varmaan pakko. Sen verran pahasti särähti korvaan tuo vastaus, että sävelkorvaa ei pysty muka kehittämään. Se on ihan potaskaa, ja sen olen todistanut työssäni todeksi useita kertoja.
Olen koulutettu laulunopettaja, ja minulla on ollut useampikin oppilas, joka on tullessaan sanonut olevansa ns. laulutaidoton. Mutta jokainen on oppinut laulamaan. Ei mitenkään ammattimaisesti, tai muuten säkenöivästi, mutta kuitenkin jotakuinkin puhtaasti. Ja tässä oli siis kyse niistä, jotka aloittaessaan vetivät ns. "ammuvainaan nuotilla".
Suurin osa vireongelmista on lauluteknisistä syistä johtuvia. Esim. laulaja jännittää, ei hengitä oikein, ei osaa kuunnella/kontrolloida ääntään, ei osaa suhteuttaa lauluaan säestykseen... vaihtoehtoja on lukemattomia.
Voisin jatkaa aiheesta loputtomiin, mutta ei ole aikaa. Sanon kuitenkin sen, että laulununnit ammattitaitoisen opettajan johdolla auttavat, mutta myös oma järki on syytä pitää mukana. Älä huuda. Se on aina pahasta, ja johtaa äänellisiin ongelmiin. Opettele mieluummin kuuntelemaan itseäsi ja ääntäsi.
jos opetellaan ensin kuuntelemaan.Huutoahan ei mielellään kuuntele mutta ihmisen ääni on siitä kummallinen, että jos se lähtee kropasta luontaisesti,se on nautinto korvalle. Kaikki varmaan ovat tutustuneet omaan ääneensä kylppärissä,kovien kaakeleiden kajekammiossa,ja kummastelleet sitä täyteläistä ääntä minkä ovat aikaansaaneet.Ei olekaan mikään vitsi tämä kylppäribasso vaan siitä lähtee tutustuminen oman ääneen.Pitää vain hiukan laajentaa kammiota.Mielestäni paras paikka omaan ääneen tutustumiseen on metsä.Ei mikään hakkuuaukea eikä risukko vaan korkea kuusikko tai männikkö joka kohta on päätehakkuukunnossa.Metsässä väkisinkin rentoutuu ja jos ujostuttaa ei ole pakko ottaa ketään kaveriksi.Sitten vain haukotukset ja kokeilemaan.Hiukan tehosteita saa laittamalla kämmenet kaulalle kevyesti niinkuin aikoja sitten näin Martti Talvelan tekevän jossakin levytyksestä taltioidussa tv-dokkarissa.Pitää paikkansa vanha sanonta että niin se metsä vastaa kuin sinne lauletaan!