Olen 19v tyttönen ja ensimmäistä kertaa vakavassa suhteessa.Aiemmat jutut ovat olleet vain parin kuukauden sähellyksiä ja päättyneet sitten katkeraan itkuun.
Kuitenkin minulla on nyt sekavia tunteita tästä.
Olemme seurustelleet viime syksystä asti.Sitä ennen olin tulisesti rakastunut mieheen,joka kohteli minua ku roskaa.Hyväksyin ja alistuin ja mies vain kuvainollisesti potki minut pois.Hän särki sydämeni ja itsetuntoni.Kuitenkaan tänä aikana en pystynyt syömään tai nukkumaan sillä olin niin rakastunut.
Sitten tapasin nykyisen mieheni.Hän on minua muutaman kuukauden nuorempi,mutta joskus tuntuu että hän on jäänyt 15-vuotiaan tasolle.Viikonloppuna kuuluu ehdottomasti ryypätä ja rahat menevätkin siihen.Hänen ollessa humalassa riitoja tulee aina,koska en jaksa katsella häntä humalassa.
Itse käyn töissä ja olen monesti pe-la töissä joten itselleni ei viikonloppuisin aikaa jää.Hän ei arvosta sitä että käyn töissä.Jos sanon,että olisi joskus juomatta niin hän on yhden viikonlopun juomatta ja that's it.
Ja muun aikaa hän suunnittelee muuttamista yhteen,häitä ja lapsia.Itse olen mielestäni liian nuori tuolla kaikelle.Lisäksi vietin muutaman vuoden railakasta sinkkuelämää ennen kuin tapasin hänet.Joten en ole oikeastaan vielä edes tottunut suhteeseen.
Joskus epäilen,että olen ottanut hänet vain koska itsetuntoni oli sirpaleina ja halusin että joku rakastaisi minua.Ja niin hän rakastaakin.
Myöskin takaraivossani takoo ääni,että menetän jotain.Ja että se mitä hän ei tiedä,ei häntä satuta.
Onko suhteellamme edes tulevaisuutta? Joskus minua ahdistaa yhdessäolomme ja toisena päivänä en voi elää ilman häntä.
Kuitenkin minulla on nyt sekavia tunteita tästä.
Olemme seurustelleet viime syksystä asti.Sitä ennen olin tulisesti rakastunut mieheen,joka kohteli minua ku roskaa.Hyväksyin ja alistuin ja mies vain kuvainollisesti potki minut pois.Hän särki sydämeni ja itsetuntoni.Kuitenkaan tänä aikana en pystynyt syömään tai nukkumaan sillä olin niin rakastunut.
Sitten tapasin nykyisen mieheni.Hän on minua muutaman kuukauden nuorempi,mutta joskus tuntuu että hän on jäänyt 15-vuotiaan tasolle.Viikonloppuna kuuluu ehdottomasti ryypätä ja rahat menevätkin siihen.Hänen ollessa humalassa riitoja tulee aina,koska en jaksa katsella häntä humalassa.
Itse käyn töissä ja olen monesti pe-la töissä joten itselleni ei viikonloppuisin aikaa jää.Hän ei arvosta sitä että käyn töissä.Jos sanon,että olisi joskus juomatta niin hän on yhden viikonlopun juomatta ja that's it.
Ja muun aikaa hän suunnittelee muuttamista yhteen,häitä ja lapsia.Itse olen mielestäni liian nuori tuolla kaikelle.Lisäksi vietin muutaman vuoden railakasta sinkkuelämää ennen kuin tapasin hänet.Joten en ole oikeastaan vielä edes tottunut suhteeseen.
Joskus epäilen,että olen ottanut hänet vain koska itsetuntoni oli sirpaleina ja halusin että joku rakastaisi minua.Ja niin hän rakastaakin.
Myöskin takaraivossani takoo ääni,että menetän jotain.Ja että se mitä hän ei tiedä,ei häntä satuta.
Onko suhteellamme edes tulevaisuutta? Joskus minua ahdistaa yhdessäolomme ja toisena päivänä en voi elää ilman häntä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
roikkumaan mieheesi. Jatkuva bilettäminen ei kerro siitä, että hän haluaisi vakiintua ja perustaa perheen. Oikeasti elämä ja tulevaisuus sujuu vain sellaisen ihmisen kanssa, joka on samanlainen kuin sinä ja jolla on samat elämänarvot. Ehkä sellainen ihminen ei aiheuta samanlaisia väristyksiä sydämessä kuin luonteeltaan erilainen, mut mieti mitä SÄ haluat elämältäs. Mä rikoin itseni usean raikulipojan kanssa ja vieläkin heitä muistelen kaiholla, mutta elämän on jatkuttava.