Mitä pitäisi tehdä kun haluaisin sitoutua, mutta mies ei. Olemme seurustelleet jo reilusti kaksi vuotta, mutta mistää sitoutumisesta ei ole ollut puhetta. Itse haluaisin muuttaa yhteen ja sitoutua. Mies ei uskalla. Olen yrittänyt vihjailla asiasta häenlle. Asumme molemmat omilla tahoillamme, vaikka vietänkin miehen luona enemmän aikaa kuin omassa kodissani. Olen kertonut hänelle, että on tyhmää maksaa kahdesta asunnosta, mutta hän ei ole ottanut mitään kantaa. Olen kertonut rakastavani häntä, mutta hän ei ole sitä sanonut minulle koskaan. Välillä kertoo minun olevan erittäin hyvä ystävä. Minä haluan olla enemmän kuin ystävä. Olemme kumpikin eronneet ja luulen hänen pelkäävän sitoutumista eron pelossa. Mitä pitäisi tehdä?
Haluaisin sitoutua
onnellinen/onneton
102049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on sinulla kaksi vaihtoehtoa. Jäädä tai lähteä. Tämän tiedätkin. Sinun on tehtävä oma päätöksesi. On hyvin mahdollista, että hänen sitoutumispäätöstään ei pyörrä sekään, että sanot lähteväsi, jos hän ei halua sitoutua ja muuttaa yhteen. Silloin tiedät, ettei hän rakasta sinua tarpeeksi tinkiäkseen vapaudestaan sitoutuakseen. On täysin mahdollista rakastaa liian vähän. Sinun on päätettävä, kuinka tärkeä asia tämä on sinulle itsellesi. Tyydytkö ns. muruihin, vai haluatko enemmän (kirjoituksesi perusteella kyllä)? Et voi toista muuttaa (kanssasi yhteen asumaan). Luopuminen on helvetin raskasta, jos rakastaa, mutta tällä hetkellä hylkäät koko ajan sitä osaa itsestäsi, joka on valmis sitoutumaan. Päästä irti, jos suinkin vain löydät siihen voimia, vaikka vähitellen, rakentamalla elämääsi toiseen suuntaan.
Minä lähdin kun avoin suhde alkoi ahdistamaan ja itse halusin muuta. Helppoa se ei ole, mutta mikään suhde ei toimi vaan toisen ehdoilla. Kokemus oli rikastuttava mutta rankka. Kyllä tähän maailmaan miehiä mahtuu ja varmaan sellainenkin joka ei ole sitoutumiskammoinen. Voimaa se lähteminen kysyy ja varsinkin päätöksessä pysyminen. Kokoan itseni ja taas mennään eteenpäin kuin mummo lumihangessa...
Vanha sanonta kuuluu:" Vanha kettu ei pure myrkkyä". Ei ainakaan uutta kertaa.
Miesten luottamus naisiin on nykyaikana laskenut melko alas.
Monilla naisilla (miehilläkin?) on paha tapa muuttua "päästyään" naimisiin.
Ei enää luota, että rakkansa jaksaisi olla se ihana ja rakastava puoliso, kun arjen rutiinit kaatuvat päälle.
Kerran vaikean eroprosessin käyneenä "ei enää mielellään laita silmukkaa kaulaansa"
Avoimessa suhteessa on helpompi elää. Jos puoliso muuttuu känkkäränkäksi pirttihirmuksi, voi laittaa housut jalkaan, lakin päähän ja lähteä. Ei tarvitse odottaa harkinta-aikoja, ei jakaa omaisuutta, eikä alkaa hakemaan taas uutta asuntoa.
Kerroit että hän sanoo olevansa vain erittäin hyvä ystävä. En usko että saat hänet rakastumaan sitä määräämällä tai pyytelemällä.
En usko että voit mitään tehdä asian hyväksi. Joko hyväksyt nykyisen tilanteen tai lopetat suhteen.
Minä (mies) olen saman tapaisessa tilanteessa, eli vastasin omien kokemuksien ja tuntemuksien pohjalta.
Olenkohan minä se mies.
Niin kaikkia sieniähän voi syödä...kerran. Se että sinä olet puraissut nyt sitä kärpässientä EI tarkoita että kaikkien tarvitsisi, olivatpa he naisia tai miehiä. Kun puhut sanoilla... "Miesten luottamus naisiin on nykyaikana laskenut melko alas.", teet yleistyksen. Se että sinulla on käynyt noin "päästyäsi" naimisiin, ei tarkoita sitä että KAIKKI naiset/ miehet olisivat samanlaisia.
On jotenkin hölmöä ajatella että avioliiton myötä se "ihanuus, herttaisuus ja rakastettavuus" katoaa. Sanoisin että ihmiset eivät ole päässeet suhteessaan ylipäätänsä siihen asteelle, että mitattaisiin suhteen lujuutta. Kysynkin, että pitääkö siihen naimisiin mennä liian nopeaa. Olisiko viisainta elää yhdessä esim. 2-3 vuotta ja sitten vasta miettiä että kannattaako satsaus häihin. Tänä päivän muutenkaan naimisiin meno ei ole mitään halpaa menoa. Tuntuu muutenkin että ihmiset ovat varsinaisen pässejä kun tekevät mitenkä vanhemmat tai muut kaverit ovat tehneet suhteissaan.
Parisuhteesta voin sanoa sen verran, että pitää löytää ne roolit siihen suhteeseen. Pitää olla miehen rooli ja naisen rooli. Tämä EI tarkoita sitä että mies tekee työtä ja elättää perheensä pelkästään. Toki jos se vaimolle sopii, niin mikä ettei. Eikä se myös tarkoita sitä että naisen pitää tehdä naisen "rooliin" kuuluvat työt. Kyllä se mieskin osaa täyttää pesukoneen ja painaa nappia. Jokaiselle meille on sen verran kotitaloutta opetettu koulussa, että paistinpannu pysyy miehenkin kädessä. Toisin sanoen pelkästään talvirenkaat vaihtamalla ei liitossa uhrauduta. Pitää löytää roolit mutta pitää olla myös niitä omia juttujakin. Antamalla toiselle riittävästi tilaa, saa itsekin tilaa.
Mitä sitten puhuit Avoimesta suhteesta, ei pidä paikkansa. Toki silloin jos olet itse sen Avoimen suhteen kolmas pyörä tai "irtojäsen". Avoin suhde EI ole sama asia kuin avoliitto tai seurustelu. Avoimessa suhteessa ollaan avoliitossa, avioliitossa, rekisteröidyssä parisuhteessa eli siis kaiken kaikkiaan PARISUHTEESSA. Se että lähteekö riitelyn alkaessa tai aikana ovesta pihalle ns. tuulettumaan, on vain ihmisen toimintaa ristiriita tilanteen tullessa. Se että joku toimii noin on jokaisen oma asia. Itse vain kannatan Tuntemattoman Sotilaan Rokan sanoja: "Jos sie lähet juoksemaan, sie saat juosta vaik Pohjanlahel saakka. Mutta jos sie et lähe hitolkaan, nii minkä hä tekköö...".
Varsinaiseen kysymykseen alkuperäiselle kysyjälle sanoisin seuraavasti:
-Ensiksi olisi mukava että ylipäätänsä palstoilta apua pyytävät ilmoittaisivat ikänsä. Se kun nykyään ei ole kiellettyä (tasa-arvon nimissä) kysyä naiselta ikää. Auttaisi huomattavasti kenties neuvoa jos tietäisi että mihinkä ikäryhmän apua osaisi antaa. Ihmiset ja toimintatavat kun ovat aika pitkälti sidoksissa ikään.
Jos siis olette nuoria (18-25 v), niin yhteen liittymiseen vaikuttaa vielä henkinen kasvaminen aikuiseksi. Se että on laillisesti täysi-ikäinen ei tarkoita että olisi vielä aikuinen. Toki voi olla niitäkin ihmisiä jotka eivät koskaan kasva aikuiseksi. Tosi siihen vaikuttavat omat sosiaaliset taustatekijät ja ympäristö. Jos taasen olet(te) 25- 40 välissä, vaikuttavana tekijänä on aikaisempi elämä. Se että kerroit molempien eronneen vaikuttaa uuteen parisuhteeseen, tahtomattakin. Jos edellinen parisuhde oli miehen mielestä hyvä ja hän koki tulleensa petetyksi, kestää kauan ennen kuin ihminen alkaa luottamaan toisiin jo läheisiin ihmisiin. Luottamus liitossa, parisuhteessa on siis tärkeä asia. Jos kyseessä on yli 40 vuotiaista, tulee kuvioon edelleenkin edellinen suhde. Silloin suhde on aina (todennäköisimmin) ollut pitkä. Pitkässä suhteessa on ehtinyt tulla selkeitä roolijakoja omaan liittoonsa. Ne tutut, kaavamaisetkin, toimet ja uneliaankin harmaat kuviot toimivat kaksiteräisenä miekkana. Jos ihmiset ns. kyllästyvät (pitkäänkin) liittonsa, he kyllästyvät juurikin em. asian vuoksi. Toisille ihmisille ne on tuki ja turva. Miten sitten ihmiset kohtaavat tällaiset haasteet johtuvat ihmisistä itsestään, kenties perintötekijöistä. Toiset ovat vain lyhyt jännitteisempiä kuin toiset. Kaikille ei sovi kaikki asiat.
Jos nyt miehellesi on sattunut tulemaan paineita edellisestä suhteesta. Tai hän on omassa "sinkkuelämässään" ehtinyt asustaa niin pitkään että hänelle on muodostunut oma rytmi elämäänsä. Hän todennäköisesti pärjää hyvin yksin, koska ei ole valmis heti sitoutumaan. Hänellä on harrastuksia, omia menoja (kenties baariin jne.) joita ei halua muuttaa. Nuorilla miehillä on ainakin halu katsella muitakin naisia, kenties sekstaillakin. Sitoutumiskammoiselle ihmiselle olisi hyvä ja helppo siirtyä parisuhteeseen jos tämä parisuhde olisi avoin. Se miten hän haluaisi sen olevan avoin, tulee sinun itse selvittää.
Se mitä puhuit asunnoista on pelkää järkeä. Ei ihmisten pidä asu erillään jos he haluavat parisuhdetta. Jos miehesi ei halua parisuhdetta, pitää sinun se selvittää puhumalla. Ota nyt neuvosta vaari ja istu hänen kanssaan alas. Keskustele hänen kanssaan (jos siis rakastat häntä) ja kysy häneltä mitä haluaa elämältään. Älä jätä mitään kiveä kääntämättä. Puhu niistäkin asioista mitkä sinusta tuntuisi epämiellyttävältä (esim. mustasukkaisuus, seksi muiden kanssa jne.). Se että on avoimessa suhteessa, EI TARKOITA että kävisi kylillä juoksemassa joka ilta. Avoimessa suhteessa voi olla siitäkin huolimatta vaikka ei olisi kenenkään muun kanssa ollut (joku muukin aiemmin taisi jo näin ilmoittaa). Tärkeintä on että puhuu asiat halki ennen kuin tulee niitä ikäviä yllätyksiä. Toivottavasti tästä olisi apua??
Niin ja otan mielelläni palautetta vastaan, esim. miten asiassa päästiin eteenpäin ja päätökseen!
Luin tätä juttua tänään ja tuli mieleen kysyä lisää, kun itsellänikin on vähän selvitettäviä asioita. Olen keskustellut hänen kanssaan ja kysynyt häneltä, mitä hän haluaa: sitä hän ei kuitenkaan osaa täysin sanoa, osin kyllä, mutta hän käyttäytyy vastoin omaa halua. Tulee mieleen, että vaikka hän sanoo haluavansa olla minun kanssa, luopumatta täysin ex:stä (ei halua suhdetta hänen kanssaan, mutta on vielä kiinni siinä ihmisessä, vahva tunneside & seksi). Me olemme alusta asti puhuneet asioista paljon, myös epämiellyttävistä, mutta nyt hän ei suostu puhumaan kaikista asioista. En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä ja ajatella. Itse olen sitoutunut suhteeseen ja omat tunteeni ovat voimakkaat. Nyt, kun tilanne jatkuu, niin huomaan sen vaikuttavan omaan mielialaani, naisellisuuteeni ja tunteisiini häntä kohtaan. Pitäisikö pitää totaalinen tauko vai lopettaa vaan, kun en taida kestää tuota toista "suhdetta"... Jos hän ei tee "valintaa" niin onko siitä tulkittavissa, ettei oikeasti halua rakentaa yhteistä tulevaisuutta, vaikka sanoo niin. Ja kauanko pitäisi antaa toiselle aikaa, kun me molemmat totesimme juuri, ettei
tämä tilanne voi jatkua kauan. Ehkä vähän sekavia ajatuksia, mutta tilanne on sekainen :)
Sinun pitäisi kysyä häneltä rakastaako hän sinua. Jos hän ei kykene vastaamaan, venkoilee tai sanoo sinun olevan hyvä ystävä niin hän ei selkeästi rakasta sinua.
Vaadi vastausta asiallisesti ja selitä että jos vastausta ei tule niin tulkitset sen niin että sinä voit siirtyä elämässä eteenpäin etsimään toista rakkautta. Kyllä routa porsaan kotiin tuo, jos tuo.
tiedät ettei tolla kapasiteetillä varustettu mies voi oikesti haluta yhtään mitään, vaikka saisit hänet ylipuhuttua, hän eläisi yhä ajatuksiensa ja asenteensa mukaisesti. sinänsä on hienoa että hän on rehellinen eikä esitä. olisi paljon pahempaa jos hän salaa pyörittäisi irtosuhteita siinä samassa kun on olevinaan sinulle sitoutunut. eikö vain?
että olen itse törmännyt samaan asiaan juuri. Mies sanoi olevansa ystävä ja vietti aikaa luonani kuukaudesta toiseen. Sitten kun minä huomasin omien tunteiden heräävän, kysyin mitä mieltä mies on tilanteestamme. Kun hän kertoi, että olemme ystäviä, minun ei oikeastaan tarvinnut enää puhua. Kyyneleet puhuivat. Aloin itkemään ihan spontaanisti.
Nyt ollaan oltu pari viikkoa ottamatta yhteyttä ja tuskallista. Välillä hyvä fiilis, kun ei tarvi roikkua entisessä, mutta silti pelottaa, että kykenemmekö olemaan kuitenkaan erossa loppujen lopuksi ja kun ei muuta tuu, niin eihän olis järkevää olla missään tekemisissä enää. En ole vain vielä voinut toimittaa miehen tavaroita kokonaan hänelle, mutta ehkä jossan välissä pääsen siltäkin osin hänestä kunnolla eroon!
Juu, tälläistä kuule koko ajan, ja sitten kun mies halua sitoutua nainen keksi kaikenlaisia pakokeinoja. Hän on aivan oikeassa kun halua suojella itseän.
Mies on sitoutumiskammonen, mikä johtuu kenties aikaisemmista pettymyksistä rakkaus elämän saralla. Hänelle tämä teidän järjestely sopii, sillä hän saa mitä tarvitsee näinkin.. hän saa seksiä ja rakkautta sinulta, mutta hänen ei kuitenkaan tarvitse avautua ja antaa sydäntään sinulle.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa, joten annan sinulle nyt erittäin hyvän neuvon. NAISEN TULEE RAKASTAA ITSEÄÄN NIIN PALJON, ETTÄ SALLII ITSELLEEN SUHTEEN, JOSSA ITSELLÄÄN ON HYVÄ OLLA! Sinun pitää keskustella vakavasti miehesi kanssa. Te kumpikin teette listan siitä mitä haluatte teidän suhteeltanne. Sitten vertaatte niitä. Jos sinä haluat asua yhdessä, perustaa perheen ja miehen, joka rakastaa sinua sydämellään. Ja hän haluaa ystävän ja rakastajan, jonka kanssa ollaan kun siltä tuntuu, niin teidän tarpeenne eivät kohtaa.
Joskus sitä voi käydä niin, että joutuu eroamaan toisesta todeten, että rakastan tätä ihmistä, mutta tämä toinen ihminen ei rakasta minua kuten minä antsaisen, joten minä eroan hänestä. MInulle kävi niin. Minä pakotin poikaystävni tekemeään ratkaisun, hän jätti minut! Kipeältähän se tuntui, mutta toisaalta hirveä helpotus.. viimeinkin asioihin oli tullut ratkaisu. Meni 10 kuukautta ja tapasin aivan ihanan miehen, jonka kanssa kaikki alusta asti meni kuten pitikin. Mies osaa rakastaa, haluaa yhteisen tulevaisuuden ja kaikin puolin on sellainen kuin minä tarvitsen. Olen kiitollinen exälleni, kun hän päästi minut viimeinkin irti.
SE mikä teidän ratkaisu tulee olemaan, sitä en voi tietää. Kun olet tosissasi, niin ehkäpä miehesi tulee järkiin ja asiat alkavat menemään kuten toivotkin:)