kaveripojat

mä suhtaudun niihin kuin veljiin. ne, jotka haluaa enemmän, jotenkin niihin otan etäisyyttä, ennenkuin asiat meneekään siihen pisteesseen, et pitäis antaa rukkasia ja sit taas se, johonka haluisin lisää, koitan tehdä jotakin edes, mistä se ei tajua mitään, jos kuvittelee olevansa vain kaveri. Mut ei se tajua edes suoraa tekstiä, kun ei vihjeitäkään ole tajunnut.
Ainakin yksi kaveripoika on mustasukkainen toisesta kaverista. Jos mulla olis miesystävä, en usko, et se pitäis kavereita ongelmana, koska se on niin itsevarma, tietäis paikkansa ja mun tunteet.
Tylyin temppu oli varmaan arvostella ja vahtia ja neuvoa yhden kaveripojan tekemää työpalvelusta, jota tosin en ollut pyytänyt, mut kun se meinas pilata mun huonekalut "taidoillaan ja kiviporallaan", itse se kyllä alunperin halusi tehdä sen ja oikeasti tarkoitus oli tehdä vaikutus mun ystävään. Mut homma meni pieleen kun se ei tajunnut, et mä sanon, mitä tehdään ja miten laitetaan kunnolla. Mies otti nokkiinsa, kun neuvoin ja vahdin että laittaa rikat ruuvien alle, ettei ruuvit syövy puuhun ja et ne saa sieltä uloskin joskus ja kielsin poraamasta turhia reikiä mun huonekaluihin, ettei liimapuu halkee kriittisestä kohdasta yms yms.
Kaveripoika ei kestänyt, et nainenkin voi tietää jotakin, ja varsinkin neuvoa jossakin.