Aavistaa milloin petetään. Onhan fakta juttu jos ilmassa leijuu huono ilmapiiri kotona ja jos jompikumpi on jollain verukkeella aina pois kotoa, silloin mennään jo lujaa vauhtia alas.
Minä ainakin tunnustan, että minut erotettiin liitosta itse sitä haluamatta. Annoin mieheni pettää vaikka tiesin kaiken, niin odotin vain, että loppuiskohan tuo vai kiristyykö pinnani siinä määrin sanoakseni ULOS. Pinnani kiristyi, tai hän nimenomaan halusi ja käyttäytyi juuri niin, että ei ollut muuta vaihtoehtoa. Hän siis ei kehdannut sanoa minulle...vaan käyttäytyi siten, että ero tuli.
Itkin muutaman vuoden. Pääsin jaloilleni, ryhdistäydyin ja osasyy oli tietenkin lääkitys jota söin ja syön vieläkin. Hän teoillaan sairastutti minut tavallaan syyttömän naisen mikä teki kaiken hänen hyväkseen. Tein siis kaikkeni, että saisin vielä hänen kiinnostuksensa takaisin. Ei auttanut.
Nyt olen aivan hämmästynyt kun olen alkanut tapaamaan miehiä, kuinka ihania vapaita miehiä on liikkeellä, kunhan menee oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. On avoin ja puhuu hassuja aivan tuiki tuntemattomille..Äimänkäkenä olen ollut. Kyllä jos minä kärsin petturuudesta ja luulin miesten vain juoksevan joka pimpin perässä, olen nyt aivan toista mieltä. On olemassa tosi kunnollisia miehiä jotka ovat joutuneet petetyksi niin jokainen on kertonut itkevänsä jopa puoli vuotta asiasta.ja menee vuosia ennenkuin siitä jotenkuten selviävät ja jos selviävät? Petturuus jättää aina jälkensä.
Täällä te kinaatte kuka on paras ja rakkain ja kenestä tykätään ja usein haukutaan vaimot? Miksi? Eivät he teille mitään pahaa tee.,ovat vain joskus ja ehkä vieläkin rakastuneita miehiinsä / vaimoihinsa.
Tapasin exäni muutama päivä sitten ja ajattelin jopa hieman huvittuneesti : mitä tuossa pienessä vilivilpertissä olen joskus nähnyt??
No se oli vain sellainen PETTERI PUNAKUONO,,EIKÄ MUUTA.
Mutta hänpä ei ollut tyytyväinen elämäänsä..nii-in ,,en jaksanut kuunnella ja kävelin pois.
Antakaa naiset/miehet rakkaittenne mennä jos he sitä niin paljon haluavat.
"voittaja" on kuitenkin se häviäjä.
Minä ainakin tunnustan, että minut erotettiin liitosta itse sitä haluamatta. Annoin mieheni pettää vaikka tiesin kaiken, niin odotin vain, että loppuiskohan tuo vai kiristyykö pinnani siinä määrin sanoakseni ULOS. Pinnani kiristyi, tai hän nimenomaan halusi ja käyttäytyi juuri niin, että ei ollut muuta vaihtoehtoa. Hän siis ei kehdannut sanoa minulle...vaan käyttäytyi siten, että ero tuli.
Itkin muutaman vuoden. Pääsin jaloilleni, ryhdistäydyin ja osasyy oli tietenkin lääkitys jota söin ja syön vieläkin. Hän teoillaan sairastutti minut tavallaan syyttömän naisen mikä teki kaiken hänen hyväkseen. Tein siis kaikkeni, että saisin vielä hänen kiinnostuksensa takaisin. Ei auttanut.
Nyt olen aivan hämmästynyt kun olen alkanut tapaamaan miehiä, kuinka ihania vapaita miehiä on liikkeellä, kunhan menee oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. On avoin ja puhuu hassuja aivan tuiki tuntemattomille..Äimänkäkenä olen ollut. Kyllä jos minä kärsin petturuudesta ja luulin miesten vain juoksevan joka pimpin perässä, olen nyt aivan toista mieltä. On olemassa tosi kunnollisia miehiä jotka ovat joutuneet petetyksi niin jokainen on kertonut itkevänsä jopa puoli vuotta asiasta.ja menee vuosia ennenkuin siitä jotenkuten selviävät ja jos selviävät? Petturuus jättää aina jälkensä.
Täällä te kinaatte kuka on paras ja rakkain ja kenestä tykätään ja usein haukutaan vaimot? Miksi? Eivät he teille mitään pahaa tee.,ovat vain joskus ja ehkä vieläkin rakastuneita miehiinsä / vaimoihinsa.
Tapasin exäni muutama päivä sitten ja ajattelin jopa hieman huvittuneesti : mitä tuossa pienessä vilivilpertissä olen joskus nähnyt??
No se oli vain sellainen PETTERI PUNAKUONO,,EIKÄ MUUTA.
Mutta hänpä ei ollut tyytyväinen elämäänsä..nii-in ,,en jaksanut kuunnella ja kävelin pois.
Antakaa naiset/miehet rakkaittenne mennä jos he sitä niin paljon haluavat.
"voittaja" on kuitenkin se häviäjä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.