onko se onni vai helvetin alku? Sitä pohdin tässä. Meillä suhdetta reilu pari vuotta takana, sormuskin sormeen hankittu (siis vain yksi sormus molemmille) ja yhteinen talokin löytyy. Asiat ei vaan aina mene niin onnellisesti kuin haluaisi, niin kuin tiedätte. Riitoja ollut kauheesti ja monista on jäänyt katkeruutta kovin. Mies lähti puolitoista viikkoa sitten ovet paukkuen ja sen koommin emme ole kunnolla jutelleet. Hän on kuulemma hankkinut asunnon ja asuu siellä onnellisena. Ongelma on se ettei ole valmis keskustelemaan asioista. Vaan on ihan raivona vaikka itse on jäänyt muutamista valheista kiinni. En käsitä miksi käyttäytyy noin jos eroa haluaa niin miksei pysty asioita jouhevasti hoitamaan ja se olisi siinä.
Parisuhde..........
teenkö niin vai näin?
7704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On vaikeaa kommentoida, kun ei tiedä valheiden ja riitojen syistä mitään.
Parisuhde ei tietenkään ole mikään jatkuvan autuuden ja onnellisuuden tila, koska sellainen ei kuulu elämään.
Kyllä se vaan on se puhumisen taito, minkä voimalla suhteen saa toimimaan. Jos toisella on tapana vetäytyä pois koko tilanteesta ja jättää toinen yksin asioiden kanssa, se on selvä merkki kyvyttömyydestä kohdata ongelmia. Eipä sellaisen ihmisen kanssa kovin pitkälle voi tulevaa suunnitella.
Itse kuulun niihin, joille on tärkeää saada asiat selviksi jotakuinkin samantien. Jos minut jätetään epätietoisuuteen potemaan pahaa oloa yksin, alan voida ihan fyysisti pahoin.
Sehän on jo suoranaista henkistä väkivaltaa toista kohtaan lähteä noin pois.
Olkoot syynne mitkä tahansa, ja kumpi tahansa tehnyt mitä tahansa, niin selvittää ne asiat pitää.
Olette kihloissa ja omistatte yhteisen kodin, joten eihän siitä noin vaan häippäistä pois.
Ja onkohan sillä nyt jo muka oma kämppä?
Saattaa meinaan majailla jonkun "kaverin" nurkissa.
Mieti sinäkin sitten omalta osaltasi, uskotko hänen muuttuvan, ja jos et, oletko valmis jatkamaan tuollaisessa suhteessa?
heräsin siihen että mies kolisteli keittiössä pakaten kamojaan......... Luuli ilmeisesti että olen töissä kun oli tullut. Yritin puhua mutta eihän se hänelle sopinut. Riidoissa erottiin taas. Se kylläkin varmistui että oma asunto on hänellä ja osoite muutettu. Vitsi että on tyhmä olo kun asioista ei voi puhua. :(
hyvin omituiselta touhulta mieheltäsi...
Oma kantani olisi ihan selvä tuossa vaiheessa...
Jos toinen on jo niin pitkällä että on hankkinut oman kämpänkin, niin minua ei estelisi mikään jatkamasta elämääni ihan eri suuntaan.
olis ihan järkevää toimintaa mut kun tuntee sjuanoo että ei jumalauta se niin voi mennä koska suhde on sentään ollut vakava eikä mikään tapailujuttu vaan. Kerro mistä saan sen voiman etten enää välitä mistään?
Mutta aika auttaa. Tällä hetkellä ei ole voimaa, mutta kannattaa vaikka parkua, huutaa ja suuttua. Mennä kaverin tykö ja yrittää muistaa tosiaan se, että vuoden päästä et edes muista, kuinka kamala olo on nyt.