Tatuoinnit

"Sotilastorvisoittokunnan kuunteleminen tuntikausia vasta itsensä silpomista onkin"

Olen harkinnut ottavani pienen tatuoinnin.

kiinnostunut koska olis ihan mahdotonta löytää sellaista kuvaa, joka viehättäis mua vielä vuosienkin päästä niin paljon et jaksaisin sitä itsessäni katsoa. Korkeintaan sit jos sille olis joku todella merkityksellinen arvo sille kuvalle, mut silloinkin sen vois laittaa vaikka tauluna seinään...ellei se nimenomaan olisi sit joku merkki jostain...niin en tiedä.

Ja hohto niistä menee tottakai tuon muotivillityksen takia. Jos nyt olis joku 70-luku, niin ne olis varmaan ihan jees. Mut muuten ei ne oikeen herätä mitään sen suurempaa intohimoa mussa. Jos jollain on tatska ja se on sen ottanut kertoakseen itsestään jotain tai muistoksi jostain niin se on ihan hieno juttu, mut muistojen taltiointiinkin on kuitenkin niin paljon muitakin tapoja, jotka kaikki on ihan tasavertaisia.

en tiiä paskaakaan, mutta onhan siinä kieltämättä jonkin näköistä laumanaamaisuutta ja se ennen ollut kapinallisuus & tatskat on ainakin kärsinyt inflaation.

Kuulemma niiden häivyttämisestä on tulossa hyvä ja kasvava bisnes, itse asiassa se on jo. Se mikä tuntuu hyvältä parikymppisestä, ei välttämättä ole loistoajatus enää toisen parinkymmenen ikävuoden jälkeen.

Ei tatuoinnin ottamisessa ole mitään huonoa, sen kuvan tai kuvion ainakin itselleni täytyy merkitä jotain tärkeää. Se että menee hakkaamaan ihoonsa vain jonkun kuvan joka vain näyttää hienolta on melko typerää.

kun ne merimiehet taisivat saada ajatuksen tatuoinneista alkuasukkailta ja vangit vastaavasti tatuionti aatteen merimiehiltä.
Kummalta ryhmältä Taavi Tavallinen sitten sai idean tatuoinnista?

mä tiesin jo ennestään olevani vähemmän älykäs ihminen.

"Addiktoitunut"

Tatuoitu suomalainen akka