Turn-offit miehessä?

Nyt kyllä joku nainen ymmärtää hyvän päälle! Tosin kohta 4 ei olekaan niin hyvä juttu.

Itse asiassa sinulla on listassasi yksi ristiriita (vaikka se muuten hipoo lähes täydellisyyttä):

"- Pervot ja kaksimieliset jutut/vihjailut"

"- Sanoo/tekee jotain vain miellyttääkseen naista (ei pidä sanoa mitä nainen haluaa kuulla vaan pitää sanoa mitä oikeasti ajattelee)"

Minusta tuossa on täydellinen ristiriita. Jos miehen ominaisuuksiin kuuluu se, että hän tykkää heittää pervoa läppää (vaikkei se vihjailuksi/"flirtiksi" menisikään), niin silloin tämän miehen tulee heittää näitä juttuja. Muuten hän sortuu tuohon viimeiseen kohtaan.

sp86 kirjoitti:

Nyt kyllä joku nainen ymmärtää hyvän päälle! Tosin kohta 4 ei olekaan niin hyvä juttu.

Itse asiassa sinulla on listassasi yksi ristiriita (vaikka se muuten hipoo lähes täydellisyyttä):

"- Pervot ja kaksimieliset jutut/vihjailut"

"- Sanoo/tekee jotain vain miellyttääkseen naista (ei pidä sanoa mitä nainen haluaa kuulla vaan pitää sanoa mitä oikeasti ajattelee)"

Minusta tuossa on täydellinen ristiriita. Jos miehen ominaisuuksiin kuuluu se, että hän tykkää heittää pervoa läppää (vaikkei se vihjailuksi/"flirtiksi" menisikään), niin silloin tämän miehen tulee heittää näitä juttuja. Muuten hän sortuu tuohon viimeiseen kohtaan.

Ei tuossa ole mitään ristiriitaa.

"Jos miehen ominaisuuksiin kuuluu se, että hän tykkää heittää pervoa läppää" ... niin silloin hän ei kelpaa. Piste. Ei ole mieltä soveltaa toista kriteeriä suoraansanomisista tuohon mieheen koska hänet on jo hylätty.

sp86 kirjoitti:

Nyt kyllä joku nainen ymmärtää hyvän päälle! Tosin kohta 4 ei olekaan niin hyvä juttu.

Itse asiassa sinulla on listassasi yksi ristiriita (vaikka se muuten hipoo lähes täydellisyyttä):

"- Pervot ja kaksimieliset jutut/vihjailut"

"- Sanoo/tekee jotain vain miellyttääkseen naista (ei pidä sanoa mitä nainen haluaa kuulla vaan pitää sanoa mitä oikeasti ajattelee)"

Minusta tuossa on täydellinen ristiriita. Jos miehen ominaisuuksiin kuuluu se, että hän tykkää heittää pervoa läppää (vaikkei se vihjailuksi/"flirtiksi" menisikään), niin silloin tämän miehen tulee heittää näitä juttuja. Muuten hän sortuu tuohon viimeiseen kohtaan.

Jos mies "tykkää heittää pervoa läppää," niin sitten hänen ko. naisen mielestä kuuluu tehdä niin, vaikka se ei naista miellytäkään. Toki se on sitten turn-off ko. naiselle, mutta mitä sitten? Etsikööt kumpikin itselleen sopivamman kumppanin. Eivät kaikki kaikille sovi.

htsgfsvfd kirjoitti:

Jos mies "tykkää heittää pervoa läppää," niin sitten hänen ko. naisen mielestä kuuluu tehdä niin, vaikka se ei naista miellytäkään. Toki se on sitten turn-off ko. naiselle, mutta mitä sitten? Etsikööt kumpikin itselleen sopivamman kumppanin. Eivät kaikki kaikille sovi.

läppää ja nainen ei sellaisesta miehestä pidä, niin sitten nainen jättää sen miehen/ei huoli sitä. Yksinkertaista.

pari kohtaa jotka luin alempaa:

- "mä oon niin hyvännäköinen" -asenne
- lompakolla ja titteleillä statuksen kohottaminen

Hyviä ikisinkunpäiviä vaan sinne, ei tarvitse pelätä että löytyy yhtään kaveria joka tahtoo suhteen tuollaisen tapauksen kanssa. Pykäliä on enemmän kun lakikirjassa ja melkein jokainen pykälä tiputtaa jonkin miestyypin pois. Hei tai kyllä minä muutaman miestyypin keksin joka sopii tuohon, sellaiset kaverit joille on tehty lobotomia tai sitten mainosikkunan miesnuket. Niitä jorpottimella varustettuja joita saa jostain muusta kaupasta en edes ehdota kun se ulkonäkö on niin vihjaava :D

heittää pervoa kirjoitti:

läppää ja nainen ei sellaisesta miehestä pidä, niin sitten nainen jättää sen miehen/ei huoli sitä. Yksinkertaista.

Jep ja niin eteenpäin. Seurustelin itsekin yhden hoitsun kanssa, jokaa tykkäs sellaisista jutuista(ei tietenkään sängyssä). Ei vain kerran, vaan koko ajan... pervot pillu-patalaput eivät vaan naurattaneet minua, lisäksi olin liian vähätuloinen kuulema, tyttökaverinsa oli kuulema iskenyt jonkun parempituloisen. Sitä en tosin ihmettele, koska tuo tyttökaveri olikin paljon edellistä fiksumpi muutenkin.

hehe+ kirjoitti:

Hyviä ikisinkunpäiviä vaan sinne, ei tarvitse pelätä että löytyy yhtään kaveria joka tahtoo suhteen tuollaisen tapauksen kanssa. Pykäliä on enemmän kun lakikirjassa ja melkein jokainen pykälä tiputtaa jonkin miestyypin pois. Hei tai kyllä minä muutaman miestyypin keksin joka sopii tuohon, sellaiset kaverit joille on tehty lobotomia tai sitten mainosikkunan miesnuket. Niitä jorpottimella varustettuja joita saa jostain muusta kaupasta en edes ehdota kun se ulkonäkö on niin vihjaava :D

Mitä ihmeellistä listassani oli? Jos et itse täytä noita kohtia, ei se suinkaan tarkoita ettei löydy miehiä jotka ne täyttävät! Todellakin löytyy sellaisia. Nuohan olivat ihan ok-juttuja mitä listassani oli.

Jos sillä on muksu/muksuja. Ei huvita toisten akkojen lapsista huolehtia.

viilisniilis kirjoitti:

Jos sillä on muksu/muksuja. Ei huvita toisten akkojen lapsista huolehtia.

Osallistumista kakaroista huolehtimiseen, toki pitää olla hyvä ihminen heitä kohtaan noin yleisesti ja hyväksyä että mulla jälkikasvua on ja mitä se tuo mun elämääni velvoitteena mutta mun puolesta osallistumisen aste saa naisella olla mallia "kuin naapurin täti" jos oikeasti ei halua.

Mun muksuilla on isä ja äiti jo. Ei tarvi kolmatta vanhempaa. Ja tää kukkeli lähtee nyt hoitaan nimenomaista velvollisuutta... :)

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Osallistumista kakaroista huolehtimiseen, toki pitää olla hyvä ihminen heitä kohtaan noin yleisesti ja hyväksyä että mulla jälkikasvua on ja mitä se tuo mun elämääni velvoitteena mutta mun puolesta osallistumisen aste saa naisella olla mallia "kuin naapurin täti" jos oikeasti ei halua.

Mun muksuilla on isä ja äiti jo. Ei tarvi kolmatta vanhempaa. Ja tää kukkeli lähtee nyt hoitaan nimenomaista velvollisuutta... :)

että jos alkaisin seurustelemaan miehen kanssa, jolla on lapsia, niin se olis mulle varmaan aika kova paikka niin päin, että ne lapset nimenomaan ei olis mun lapsia, vaan muiden...

Mä kiinnyn lapsiin herkästi ja vaikka tiedän, että en voi alkaa toisten lapsille äidiks, lasten omia vanhempia tulee kunnioittaa ja oma paikkansa täytyy muistaa, niin mulle vois olla vaikeaa pitää ne rajat nimenomaan niin päin, että muistaisin koko ajan, ettei kyseessä ole mun lapset. Ja jos tulis ero, niin mähän oisin varmaan itsarin partaalla kun joutuisin niistä lapsista eroon...

Aurinko79- kirjoitti:

että jos alkaisin seurustelemaan miehen kanssa, jolla on lapsia, niin se olis mulle varmaan aika kova paikka niin päin, että ne lapset nimenomaan ei olis mun lapsia, vaan muiden...

Mä kiinnyn lapsiin herkästi ja vaikka tiedän, että en voi alkaa toisten lapsille äidiks, lasten omia vanhempia tulee kunnioittaa ja oma paikkansa täytyy muistaa, niin mulle vois olla vaikeaa pitää ne rajat nimenomaan niin päin, että muistaisin koko ajan, ettei kyseessä ole mun lapset. Ja jos tulis ero, niin mähän oisin varmaan itsarin partaalla kun joutuisin niistä lapsista eroon...

Mä jotenkin olen tottunut siihen että kun sä vastaat tälläseen aiheeseen niin pitäishän se arvata mitä tulee :)

Sä oot hemmetin hyvä ja lempee ihminen. Kunnon kiintymys- ja tunnepersoona, siis niin stereotyyppinen että hetkittäin mietin että sun on pakko olla joku vedätys (no ei vaiskaan, mutta juttus tulee niinkuin apteekin hyllyltä. Täysin varmasti ja lopullisen oloisena.). Mä itse kokisin tuossa tilanteessa (lasten isänä) että mun lapsillani on oikeus myös sellaisiin ihmisiin joilla on oikea ja syvä suhde heidän kanssa - vaikka sitä suhdetta ei ole mulla itsellä. Mä en aio kieltää lapsiltani ainuttakaan heille tärkeeksi muodostunutta ihmistä vaikka mun henkilökemiat menis ristiin sen ihmisen kanssa. Päinvastoin, koen että mun on annettava sille suhteelle tilaa toteutua ja tukeni; se on lapsilleni oikein.

Tänään sain pommin suoraansanottuna. Mun exä on muuttamassa toiselle puolelle suomea syksyllä. Se kysyi multa tänään että mitä mä aion tehdä jos niin käy... Hänelle sanoin "En tiedä" mutta itseasiassa ennen kuin hän ehti edes asiansa kokonaan sanoa mä tiesin ihan tasan tarkkaan mitä tulee tapahtumaan. Mä luovun tästä kämpästä, omistusasunto menee myyntiin, mä lopetan ton duunin josta niin kovasti pidän ja mä lähden tasan tarkaan sinne missä mun kaksi rakasta pikkuistani on. Valintaa ei oikeasti ole olemassakaan tässä asiassa, on vain yksi oikea tie.

Mä olin tänään koko illan lasten kanssa. Leikittiin ja helliteltiin ja pelleiltiin vaan. Tehtiin muovikirjaimista ketjua (S ja C ovat hyviä avoimia lenkejä, B, O ja Q on siinä välissä). Leikittiin jalkakauhakuormaajaa ja autoleikkejä. Samalla tajusin että tää on mun elämän parasta aikaa, vaikka mulla ei ole parisuhdetta tai mitään kovin suurta elämää mä koen olevani ehjä ja täysi. Ihan vaan siksi että saan noi lapset nauraan ja oppiin asioita ja tunteen heidät ja pitään yhtä.

En mä voi noista luopua, enkä riistää heiltä itseäni. En mä halua olla se isäksi kutsuttu hassu vieras setä joka käy joskus kerran kuussa halimassa ja tuomassa lahjoja. Ei, ei tän maailman aikana. Mä haluun olla läsnä niin paljon kuin mahdollista, niin usein että noi tietää ihan tasan tarkkaan että vaikka kaikki muu menee pieleen niin isi on aina auttamassa ja tekemässä oikein ja neuvomassa... tai antamassa oppia omin päin. Tai mitä se vanhemmuus nyt onkaan.

En sitten tiedä mitä elämä mulle itselleni tässä tuo. Tietä ainakin on luvassa.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Mä jotenkin olen tottunut siihen että kun sä vastaat tälläseen aiheeseen niin pitäishän se arvata mitä tulee :)

Sä oot hemmetin hyvä ja lempee ihminen. Kunnon kiintymys- ja tunnepersoona, siis niin stereotyyppinen että hetkittäin mietin että sun on pakko olla joku vedätys (no ei vaiskaan, mutta juttus tulee niinkuin apteekin hyllyltä. Täysin varmasti ja lopullisen oloisena.). Mä itse kokisin tuossa tilanteessa (lasten isänä) että mun lapsillani on oikeus myös sellaisiin ihmisiin joilla on oikea ja syvä suhde heidän kanssa - vaikka sitä suhdetta ei ole mulla itsellä. Mä en aio kieltää lapsiltani ainuttakaan heille tärkeeksi muodostunutta ihmistä vaikka mun henkilökemiat menis ristiin sen ihmisen kanssa. Päinvastoin, koen että mun on annettava sille suhteelle tilaa toteutua ja tukeni; se on lapsilleni oikein.

Tänään sain pommin suoraansanottuna. Mun exä on muuttamassa toiselle puolelle suomea syksyllä. Se kysyi multa tänään että mitä mä aion tehdä jos niin käy... Hänelle sanoin "En tiedä" mutta itseasiassa ennen kuin hän ehti edes asiansa kokonaan sanoa mä tiesin ihan tasan tarkkaan mitä tulee tapahtumaan. Mä luovun tästä kämpästä, omistusasunto menee myyntiin, mä lopetan ton duunin josta niin kovasti pidän ja mä lähden tasan tarkaan sinne missä mun kaksi rakasta pikkuistani on. Valintaa ei oikeasti ole olemassakaan tässä asiassa, on vain yksi oikea tie.

Mä olin tänään koko illan lasten kanssa. Leikittiin ja helliteltiin ja pelleiltiin vaan. Tehtiin muovikirjaimista ketjua (S ja C ovat hyviä avoimia lenkejä, B, O ja Q on siinä välissä). Leikittiin jalkakauhakuormaajaa ja autoleikkejä. Samalla tajusin että tää on mun elämän parasta aikaa, vaikka mulla ei ole parisuhdetta tai mitään kovin suurta elämää mä koen olevani ehjä ja täysi. Ihan vaan siksi että saan noi lapset nauraan ja oppiin asioita ja tunteen heidät ja pitään yhtä.

En mä voi noista luopua, enkä riistää heiltä itseäni. En mä halua olla se isäksi kutsuttu hassu vieras setä joka käy joskus kerran kuussa halimassa ja tuomassa lahjoja. Ei, ei tän maailman aikana. Mä haluun olla läsnä niin paljon kuin mahdollista, niin usein että noi tietää ihan tasan tarkkaan että vaikka kaikki muu menee pieleen niin isi on aina auttamassa ja tekemässä oikein ja neuvomassa... tai antamassa oppia omin päin. Tai mitä se vanhemmuus nyt onkaan.

En sitten tiedä mitä elämä mulle itselleni tässä tuo. Tietä ainakin on luvassa.

niin ei voi viedä lapsia toiselle puolelle Suomea asumaan sinulta kysymättä.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Mä jotenkin olen tottunut siihen että kun sä vastaat tälläseen aiheeseen niin pitäishän se arvata mitä tulee :)

Sä oot hemmetin hyvä ja lempee ihminen. Kunnon kiintymys- ja tunnepersoona, siis niin stereotyyppinen että hetkittäin mietin että sun on pakko olla joku vedätys (no ei vaiskaan, mutta juttus tulee niinkuin apteekin hyllyltä. Täysin varmasti ja lopullisen oloisena.). Mä itse kokisin tuossa tilanteessa (lasten isänä) että mun lapsillani on oikeus myös sellaisiin ihmisiin joilla on oikea ja syvä suhde heidän kanssa - vaikka sitä suhdetta ei ole mulla itsellä. Mä en aio kieltää lapsiltani ainuttakaan heille tärkeeksi muodostunutta ihmistä vaikka mun henkilökemiat menis ristiin sen ihmisen kanssa. Päinvastoin, koen että mun on annettava sille suhteelle tilaa toteutua ja tukeni; se on lapsilleni oikein.

Tänään sain pommin suoraansanottuna. Mun exä on muuttamassa toiselle puolelle suomea syksyllä. Se kysyi multa tänään että mitä mä aion tehdä jos niin käy... Hänelle sanoin "En tiedä" mutta itseasiassa ennen kuin hän ehti edes asiansa kokonaan sanoa mä tiesin ihan tasan tarkkaan mitä tulee tapahtumaan. Mä luovun tästä kämpästä, omistusasunto menee myyntiin, mä lopetan ton duunin josta niin kovasti pidän ja mä lähden tasan tarkaan sinne missä mun kaksi rakasta pikkuistani on. Valintaa ei oikeasti ole olemassakaan tässä asiassa, on vain yksi oikea tie.

Mä olin tänään koko illan lasten kanssa. Leikittiin ja helliteltiin ja pelleiltiin vaan. Tehtiin muovikirjaimista ketjua (S ja C ovat hyviä avoimia lenkejä, B, O ja Q on siinä välissä). Leikittiin jalkakauhakuormaajaa ja autoleikkejä. Samalla tajusin että tää on mun elämän parasta aikaa, vaikka mulla ei ole parisuhdetta tai mitään kovin suurta elämää mä koen olevani ehjä ja täysi. Ihan vaan siksi että saan noi lapset nauraan ja oppiin asioita ja tunteen heidät ja pitään yhtä.

En mä voi noista luopua, enkä riistää heiltä itseäni. En mä halua olla se isäksi kutsuttu hassu vieras setä joka käy joskus kerran kuussa halimassa ja tuomassa lahjoja. Ei, ei tän maailman aikana. Mä haluun olla läsnä niin paljon kuin mahdollista, niin usein että noi tietää ihan tasan tarkkaan että vaikka kaikki muu menee pieleen niin isi on aina auttamassa ja tekemässä oikein ja neuvomassa... tai antamassa oppia omin päin. Tai mitä se vanhemmuus nyt onkaan.

En sitten tiedä mitä elämä mulle itselleni tässä tuo. Tietä ainakin on luvassa.

Voin uskoa, että tuo uutinen exän ja lasten muutosta tuli pommina. Itse tekisin sun tilanteessa takuulla samalla tavalla, ei mikään mene lasten edelle ja löydät takuulla uusia töitä. Tuuthan sä aina olemaan heidän isänsä vaikka tie veis mihin päin maailmaa tahansa, mutta en minäkään haluais menettää yhtään päivää lasteni elämästä enempää kuin on pakko. Jos jää lapselle vieraaks, on aina paljon vaikeampaa rakentaa suhdetta myöhemmällä iällä.

Mä oon yrittänyt ylläpitää tiivistä suhdetta mun siskon lapsiin, vaikka ne asuu toisella puolella Suomea. Yritän kuitenkin käydä monta kertaa vuodessa ja aina kun käyn, vietän päivät tosi tiiviisti heidän kanssaan. Haluan olla mukana arjessa edes sen verran, mitä pystyn jotten jää vieraaksi heille. Musta on joka kerta yhtä ihanaa, kun ne sanoo et "mä istun sit Aulinko-tädin vieressä" :)

Juuri noin mä toivoisin miehen suhtautuvan, jos mulla olis suhde mieheen, jolla on lapsia. Nimenomaan niin, että mullakin on "lupa" rakentaa oikea suhde miehen lapsiin ja vaikka en voi äidin paikkaa ottaakaan, niin voisin olla yhtenä aikuisena lisää lasten elämässä, joihin lapset vois luottaa.

Sun kirjotusten perusteella sä oot kyllä loistava isä... Mun mielestä on niin ihana kuulla, kuinka ihmiset puhuu lapsistaan rakastavasti ja kunnioittaen, se kertoo ihmisestä paljon. Mutta mikä ihme on jalkakauhakuormaaja? :)

Mä uskon, että sun tie lupaa sulle kyllä hyvää, sä tunnut olevan niin sinut itsesi ja elämäntilanteesi kanssa, että melkein käy kateeks.

Niin ja en mä tosiaan ole vedätys, tylsän ennalta-arvattava vain :)

Me harrastetaan ihan samaa!Tai riippuu tietenkin, mitä tarkotat pyörittelemisellä. (meillä sitä, että annetaan ymmärtää, että ne replat toimii, mut siihen se sitten jääkin)
siinä on vaan jotain niin tyydyttävää, kun itseään epätoivoisesti korostava ja itsestään liikoja luuleva kundi loppuillasta ruikuttaa narikassa perään.ja lampsii sitten yksin taksijonoon, kun on koko ilta tullut tuhlattua "varmaan nakkiin"... kjäh.