Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä 5,5 vuotta. Tapasin hänet 18 vuotiaana ja hän on ensimmäinen ja ainoa poikaystäväni. Meillä on aina ollut vähän vaikeaa, on riidelty ja raivottu. Mutta aina ollaan sovittu.
Olin vaihdossa koulun kautta muutamia kuukausia. Olemme molemmat opiskelijoita, joten hän muutti siksi aikaa pienempään ja halvempaan asuntoon. Tämän piti olla väliaikaisratkaisu ja meidän piti etsitä kaksio heti kun tulen takaisin. No, siitä on nyt 3 kuukautta ja emme ole vieläkään etsineet asuntoa. Mieheni ei halua enää olla kanssani.
Ahdistuin tod. pahasti vaihdossa ollessani. Asiat ei ole ennenkään minulla olleet aivan loistavasti. Jouduin sitten aloittamaan terapian ja ahdistuslääkkeiden käytön. Mieheni ei tukenut minua yhtään. Oli kuulemma omaa syytäni. Ahdistuseni pahenee koko ajan ja pelkään menettäväni järkeni kokonaan.
En tiedä mitä tapahtui, mutta mieheni muuttui täysin sinä aikana kun olin poissa. Hän alkoi liikkua juuri eronneiden sinkkukavereiden kanssa ja alkoi ryyppäämään jatkuvasti. Sitä ennen hän ei koskaan käynyt baareissa, minä kyllä kävin kavereiden kanssa joskus. Nyt hän on minulle sanoin kuvaamattoman inhottava. Hän sanoi, että pilaan hänen elämänsä. Hän ei näe minussa mitään hyvää. Pidän häntä kuulemma vankina. Kotiin tuleminen ahdistaa, koska minä olen siellä. Hän on minun kanssani vain säälistä. Hän jopa löi minua, jota hän ei ole koskaan ennen tehnyt. Parasta oli, kun hän sanoi, että hän on tahallaan ollut minulle kusipää, että tajuaisin itse jättää hänet. Miten masentuneelle ihmiselle voi tehdä jotain tuollaista???
En tiedä, mitä tehdä. Itken kaikki päivät ja yöt. Mieheni on nyt yhtäkkiä keksinyt tällaisenkin asian, että hän haluaa lapsia hyvin pian, vaikka on aina tiennyt että minä en lapsia halua, ainakaan ennen 30 vuotta. Ja herranjumala, me olemme molemmat opiskelijoita! Hän haluaa kuulemma tylsän elämän, naisen joka jää kotiin hoitamaan lapsia ja tekee hänelle ruokaa. Hän haluaa olla aina oikeassa ja nainen ei saa sanoa hänelle vastaan. En oik. tiedä mistä nämä kaikki nyt tulee? en kuulemma ole sellainen nainen, jonka hän haluaa. Mieheni myös valehtelee koko ajan. Yhtenä päivänä hän saattaa sanoa, että etsitään kaksiota ja sitten seuraavana hän käskee minun lähtemään.
En pysty tähän. Haluaisin lähteä, mutta pahinta tässä on, että minulla ei ole yhtään rahaa. Kaikki sängyt, tv:t yms. on mieheni. Jos lähtisin, joutuisin kadulle. Saan paniikkikohtauksia ja raivokohtauksia, jolloin vain heitän tavaroita seinään. En tiedä mitä muutakaan teen...Jos teillä on ehdotuksia tilanteeseeni, otan niitä mieluusti vastaan.
Olin vaihdossa koulun kautta muutamia kuukausia. Olemme molemmat opiskelijoita, joten hän muutti siksi aikaa pienempään ja halvempaan asuntoon. Tämän piti olla väliaikaisratkaisu ja meidän piti etsitä kaksio heti kun tulen takaisin. No, siitä on nyt 3 kuukautta ja emme ole vieläkään etsineet asuntoa. Mieheni ei halua enää olla kanssani.
Ahdistuin tod. pahasti vaihdossa ollessani. Asiat ei ole ennenkään minulla olleet aivan loistavasti. Jouduin sitten aloittamaan terapian ja ahdistuslääkkeiden käytön. Mieheni ei tukenut minua yhtään. Oli kuulemma omaa syytäni. Ahdistuseni pahenee koko ajan ja pelkään menettäväni järkeni kokonaan.
En tiedä mitä tapahtui, mutta mieheni muuttui täysin sinä aikana kun olin poissa. Hän alkoi liikkua juuri eronneiden sinkkukavereiden kanssa ja alkoi ryyppäämään jatkuvasti. Sitä ennen hän ei koskaan käynyt baareissa, minä kyllä kävin kavereiden kanssa joskus. Nyt hän on minulle sanoin kuvaamattoman inhottava. Hän sanoi, että pilaan hänen elämänsä. Hän ei näe minussa mitään hyvää. Pidän häntä kuulemma vankina. Kotiin tuleminen ahdistaa, koska minä olen siellä. Hän on minun kanssani vain säälistä. Hän jopa löi minua, jota hän ei ole koskaan ennen tehnyt. Parasta oli, kun hän sanoi, että hän on tahallaan ollut minulle kusipää, että tajuaisin itse jättää hänet. Miten masentuneelle ihmiselle voi tehdä jotain tuollaista???
En tiedä, mitä tehdä. Itken kaikki päivät ja yöt. Mieheni on nyt yhtäkkiä keksinyt tällaisenkin asian, että hän haluaa lapsia hyvin pian, vaikka on aina tiennyt että minä en lapsia halua, ainakaan ennen 30 vuotta. Ja herranjumala, me olemme molemmat opiskelijoita! Hän haluaa kuulemma tylsän elämän, naisen joka jää kotiin hoitamaan lapsia ja tekee hänelle ruokaa. Hän haluaa olla aina oikeassa ja nainen ei saa sanoa hänelle vastaan. En oik. tiedä mistä nämä kaikki nyt tulee? en kuulemma ole sellainen nainen, jonka hän haluaa. Mieheni myös valehtelee koko ajan. Yhtenä päivänä hän saattaa sanoa, että etsitään kaksiota ja sitten seuraavana hän käskee minun lähtemään.
En pysty tähän. Haluaisin lähteä, mutta pahinta tässä on, että minulla ei ole yhtään rahaa. Kaikki sängyt, tv:t yms. on mieheni. Jos lähtisin, joutuisin kadulle. Saan paniikkikohtauksia ja raivokohtauksia, jolloin vain heitän tavaroita seinään. En tiedä mitä muutakaan teen...Jos teillä on ehdotuksia tilanteeseeni, otan niitä mieluusti vastaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Moikka!
Et kertonut viestissäsi, minkä ikäinen miehesi on.
Jos sinäkin olet hänen ainoa vakava suhteensa ja ns. ensimmäinen oikea suhde,niin on hyvin todennäköistä, että suhde purkautuu.
Niin valitettavasti usein käy ensimmäisille suhteille, että ne usein vain valmistavat sinua ja kumppaniasi sitä oikeaa varten.
Toisilla siinä harjoittelussa tosin voi mennä kaksi-kolme kertaa, toisilla taas koko elämä.
Viestistäsi saa käsityksen, että olette olleet suhteellisen nuoria kun olette aloittaneet seurustelun.
Näyttää siltä, että miehesi on poissaollessani löytänyt uudelleen sinkkuuden hyvät puolet, ja ehkä jopa saanut tänä aikana kokea ihailua vastakkaiselta sukupuolelta.
tämä ehkä on saanut hänet miettimään uusiksi omaa elämäänsä ja sitä, kuinka sen haluaa elää.
Odotukset toisianne kohtaan eivät siis vastaa toisiaan enää.
Anna miehesi mennä, jo pelkästään sen vuoksi että hän löi sinua.
Lyöminen ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää ja (usko pois että tiedän mistä puhun) yleensä sillä on tapana raaistua.
Miehesi on nyt ylittänyt sen kynnyksen ja seuraava kerta on paljon helpompi.
Ennen kuin huomaatkaan, olet itse miehesi mukaan syyllinen siihen, että hän lyö.
Onnettomimpia ovat mielestäni ne, jotka äijäilevät nyrkit ojossa naisensa edessä ja sinäkin tulet lopulta ajattelemaan hänestä niin, jos annat tilanteen jatkua.
Luulen, että tilannettasi ei auta tällä hetkellä olla huonossa suhteessa, jos asiasi ovat muutenkin vaiheessa.
Keskity itseesi ja omaan paranemiseesi, se on nyt tärkeintä sinulle.
Olet muuten aivan oikeassa siinä, eetä lapset kannattaa tehdä vasta myöhemmässä vaiheessa ja sen oikean kanssa.
Tämän kaverin kanssa tulet todennäköisesti jäämään lasten kanssa yksin, kun ero tulee.
Vaikuttaa muutenkin siltä, että heppu ei etsi itselleen naista, vaan äidin jatketta joka on sidottu kotiin lapsilla ja käytettävissä aina silloin, kun hänelle sopii.
Sitäkö itsellesi haluat?
Pyydä muuttamaan takaisin äitinsä luo, jos palvelijaa haluaa.
Toinen vaihtoehto on hakea itselleen vaimo sieltä, missä naiset on opetettu kuuliaisiksi, niin tottelevaisuuden, kodinhoidon, seksin kuin lastenhoidonkin suhteen.
Sivistysvaltioissa on menty kuitenkin kiviajalta jo jonkin verran eteenpäin...
Jätä ajatukset siitä, "että miten masentuneelle ihmiselle voi tehdä niin", se pahentaa vain oloasi ja saa sinut takertumaan enemmän huonoon puolisoosi.
Apua saat varmasti alueesi sosiaalitoimistosta, jos kerrot tilanteesi ja halusi lähteä omillesi.
Jätä tv:t ja sängyt, mitä niistä?
Saat apua,jos uskallat sitä vain hakea :)
Voimia ja jaksamista sinulle!
murehtimaan ja voimaan pahoin. Ota heti yhteyttä alueesi sosiaalitoimeen. Sieltä saat aivan varmasti apua. Asunotasia lähtee varmasti myös sitä kautta eteenpäin.
Tilanteeseen voi tuoda helpotusta se että jätät kaverin. Voitte sitten tahoillanne selkeyttää molemmat ajatuksianne. Voihan olla, että kun olette aikanne asuneet omissanne, niin palaatte yhteen. Elämästä ei koskaan tiedä. Nyt sinun tulee toimia ja ajatella omaa mielenterveyttäsi. Kaverin oma vika kun ei huomaa mitä on heittämässä hukkaan! Koita pärjtä!
Mies on päässyt villiintymään ja/tai haluaa esiintyä tahallaan vastenmielisenä, että ero on sulle helpompi.
Itsekin jätin exän tarpeeksi pitkän seurustelun jälkeen kun hommast aoli mennyt kunnioitus naisen puolelta ja itsekin voin tosi huonosti naisen kohdellessa mua erittäin huonosti.
Vaan mitä siitä seurasi? Olin 3 vuotta ilman naista kunnes sitten tapasin naisen jonka kanssa on hyvä olla, kuten exänikikin kanssa alkuvuosinamme......parisuhteessa kaikki tulee bumerangina takaisin ennenmmin tia myöhemmin. Kukaan ei kestä koko aika lisääntyvää vittuilevaa halveksuntaa ja kukaan ei sitä ansaitse ja kellään ei ole siihen oikeutta. Ei oikeutta yhtään mihinkään toisen hallitsemiseen ja määrää,oseen, missä järjestyksessä asioita on tehtävä. Jokainen saa elää parisuhteessa kuten haluaa, Jos se ei toiselle sovi niin paras sitten erota.
Nyt olen rennosti asioihin suhtautuvan naisen aknssa tekemisissä. Elämä on mukavaa.
mukavaa.See on paljolti kiinni itsestä miten koet ja suhtaudut siihen.!Itsesääli on kaikin pahinta.!Ketjun aloittajalle sanon. Kaupat oikein MYYVÄT telekkoja ja muuta KRÄÄSÄÄ.!!Niiden vuoksi on turha surra. Pärjäät hyvin kunhan pääset äiästäs EROON.! USKOPOIS.!!
Samassa veneessä on muitakin. Tossa lyhyesti mun stoori.
Nii,,,oon ollu parisuhteessa nyt melkein 18-vuotta. Rakastettiin ihan simona toisiamme siitä noin 16-vuotta. Nyt rakastan enää minä. Mua ei halata, pussata tai mulle ei ees puhuta. Mahtaa lapsetki ihmetellä, että mitä helvettiä on tapahtunu. Itte ihmettelen sitä kun luulin tuntevani hänet kuin omat taskuni ja nyt olen huomannut, että en tunne häntä ollenkaan.
Oon ollu ihan paskana viimeset 1,5 vuotta. ihmetelly ja itkeny paljo. Mutta nyt on itkut itketty ja aivan sama miten käy.
Rakastan vieläkin, mutta sanonta siitä, että miehet ei puhu eikä pussaa näyttää pätevän ihan samalla tavalla naisiinki.
Muistakaa te kaikki joita on "lyöty märällä kinttaalla kasvoihin", että ero ei ole elämän loppu. Se on mahdollisuus!!!!
Toi on hyvä -> Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa ;-)
Minkäs teet ku toinen ei enää rakasta....ei voi mitään
Kohentanu hiillosta.? Teitä on kaksi.Jospa naises ajattelee samoin.!!! Käy vaikka VIERAISSA välillä. Eihän sitä tartte olla SILLEE. Näet kas muijaas tulee ELOA.??!! Tee jotain äläkä odota vain.!!
oli taas vitun hieno neuvo....
Yritä päästä jotenkin pois. Sinulla ei ole nyt rahaa, mutta onhan sinulla vielä jotain sulla on terveys jollainen, säilytä se. On turvakoteja. Aloita sieltä, kyllä sinun pitää päästä jaloilleen jossain rauhallisessa paikassa. Muuten noiden lääkkeiden syönti ei auta sinua tippaakaan vaan pitkittää sinun tilaasi, tietenkin sinulle on tukipilareina nyt että voit selvittää ulospääsyä tuosta tilasta. Muuten on paljon avopareja joilla on samanlaista. Onko teillä avoliitossa jotain keskinäistä sopimusta omaisuudesta sillä se olisi hyvä olla. Harkitse todella mitä teet elämällä sillä se on kullanarvoinen ja ainutlaatuinen. Se on sinun elämä voimia sinulle.
älä haaskaa enempää aikaa. Se on pois jostain, joka on sinulle parempi kuin nykyinen tilanne. Hyväksy se, että toiselta on tunteet kuolleet ja jatka elämääsi. Nyt se itkettää mutta päivä paistaa sinulle vielä. Käytännön asioissa tukeudu niihin, jotka sinusta oikeasti välittävät. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia.
"Parasta oli, kun hän sanoi, että hän on tahallaan ollut minulle kusipää, että tajuaisin itse jättää hänet."
Tuossa syy kaikelle miehesi inhottavalle käytökselle! Kumpikaan ette selvästi ole onnellisia suhteessanne, mutta kumpikaan ette myöskään osaa jättää toista. Eikö vain?
Jos poikakaverisi sanoo, että häntä ahdistaa tulla kotiin, niin varmasti se on totta.
Sinä olet ahdistunut, ja niin vaikuttaisi myös poikaystäväsi olevan. Siksi hän käyttäytyy inhottavasti.
Parasta olisi, jos pystyisitte puhumaan kunnolla, ilman riitelyä. Ja varmaankin paras ratkaisu olisi, että etsisit oman asunnon (ainakin toistaiseksi). Jos olet opiskelija, niin varmasti paikkakunnallasi on opiskelija-asuntoja.
Ja olisiko niin kamalaa, vaikka aluksi sinulla ei olisi kuin patja lattialla:-)? ehdit myöhemmin hankkia huonekaluja.
Toivon, että saat poikaystäväsi puhumaan asioista! tsemppiä!
Siis oikeasti kiusaat vain itseäsi. Lähde pois sieltä ja vähän äkkiä. Kun luet tekstisi uudelleen, niin huomaat kuinka perseestä koko juttu oikein on. Mitä vielä odottelet?
Voisitko pyytää vanhemmiltasi apua asunnon hankintaan nyt pian.
Mies on varmaan kovin nuori vielä ja epäkypsä, otat hänen juttunsa liian vakavasi. Anna miehen rauhoittua ja rauhoitu itse. Turhaa sähläystä jonkun ukon takia. Sun pitäisi uskoa että asiat järjestyy kyllä ja elämä kantaa. Ja koittaa ottaa huumoria, ahdistus pois.
Et voi saada itsekkäältä ja epäkypsältä nuorelta mieheltä mitään sympatiaa, saat sitä muualta. Et voi elää miehen kautta tai arvottaa itseäsi hänen sanojensa mukaan. Sinun pitää uskoa olevasi hyvä, joka tapauksessa. Ei voi tietää tuleeko iän myötä miehelle edes sympatiaa vai ei, mutta liian nuori nyt on kuitenkin..
Tuo on joillakin nuorilla normisettiä, mutta toivon että olet niin viisas etkä "hakkaa päätä seinään turhaan"...ja rauhoitat tilanteen vaikka omalta osaltasi -teet itsellesi hyvän elämän ja harrasteet ja pidä itseäsi arvossa oikeasti. Itsekin olen aikoinaan turhaan kärsinyt ahdistuksista ja paniikista ja vaikka mistä miesten takia. Tuo mies on todellakin kovin nuori ja käyttäytyy kakaramaisesti tiedät sen... päästä mies vapaaksi ja ole hänen ehdoillaan seurassaan. Mutta helpomalla pääset jos uskot että löydät toisen.. ja sitä kohti voi mennä.
Positiivisuutta. Rauhallisuutta. Riidat vain sairastuttaa, älä enää riitele. Älä ota toisen haukkuja itseesi, nuori kloppi se on.
Jos vaan muistat että "miehet ovat kuin metroja, aina tulee uusi". Olet nuori, ole ulkona muiden ihmisten parissa, opiskelija poikia riittää tuolla. Ja kaipa tuo sunkin hankala ukkelis rauhottuu kun pääsee yksikseen välillä.
Ja sanoisin että "yksin" on miljoona kertaa mukavampi olla, kuin hankalan ukon kanssa samassa tilassa. Nalkutus on vielä kauheinta, ei kestä sellaista. :) Ihmisiä on muuallakin ympärillä, kun vähän katselee ja tutustuu. Muiden seura helpottaa vähän ja enemmänkin.. ;)
Jospa se ukko menee kuosiinsa kun on yksin.
Jos haluat välttämättä katsella sitä miestä, niin ole rauhallinen ja positiivinen. Puhumalla tai vähemmällä puheella, tai sitten ajan kanssa muuten -asiat selviää. Aika ärhäkältä vaikutti niin ei varmaan nyt just kannata sanoa mitään, elekieli voi olla parempi =) Mutta tosiaan helpompi olis ottaa muuta elämään
Jos ukko yksikseen mesoaa, poistu aina. :)
jätä hänet heti kun voit.tuommoisella ei ole tulevaisuutta .olet niin nuori että opiskele asiat loppuun.johan tuommoinen häiritsee opiskelua
Sinun on pidettävä itsestäsi huolta,koska kukaan ei tee sitä puolestasi. Hae apua kun vielä voit!
Minulla on masennus lääkitys ja käyn säännöllisesti terapiassa. Reilu vuosi on mennyt enkä ole vielä läheskään valmis jatkamaan omin päin. Olen avoliitossa ja suhteemme on jatkuvasti menossa karille. Välillä menee hyvin mutta sitten minä taas jään yksin kaipaamaan. Tuntuu että olen yksin parisuhteessa. Avoni sanoi riidellessämme että:"katso mihin olet meidän suhteen ajanut, ja yhä syvemmälle ollaan vajoamassa." Hän ei jaksa enää. Kaipaan tukea ja läheisyyttä.
Olen joutunut jäämään sairaslomalle koulusta ja töistä masennuksen vuoksi. En tiedä miten pystyn palaamaan sosiaaliseen ympäristöön, tuntuu etten ole vielä valmis.
Tahdonkin sanoa että pidä itsestäsi huolta!!! Ota vaikka lainaa pankista että pääset pois sen miehen luota. Ole rohkea ja tiedä ettet ole yksin!!! Paraneminen kestää pitkään ja mitä pidempään pitkität lähtöä sitä vaikeampaa se on. Minun on enää vaikea irrottautua...