Olemme seurustelleet vajaan vuoden ja tarkoitus olisi muuttaa saman katon alle asumaan. Tällä hetkellä vietämme pääasiassa aikaa hänen luonaan jo senkin takia et hänellä koirat.
Hänellä on suunnitteillä kevääksi pesti toiselle paikkakunnalle. Siirto ei ole mikään pitkä, alle kk, mut ei myöskään mitenkään pakollinen. Mua vähän rassaa et haluu vapaaehtoisesti lähteä. Sinkkuna ois aivan eri juttu.
En tiedä laskeeko sen varaan et minä pidän sillä välin huushollista huolta, koirat ym.
Tuntuu et työnsä vie muutenkin paljon aikaa ja energiaa enkä ymmärrä et pitää ehdoin tahdoin järjestää vielä pitkiä poissaoloja työn takia. Onko kohtuutonta jos otan asian esille, vai pitäiskö munkin olla ettei tunnu missään reissunsa kun ei hänkään näytä asiaa ajattelevan parisuhteen kannalta?
Hänellä on suunnitteillä kevääksi pesti toiselle paikkakunnalle. Siirto ei ole mikään pitkä, alle kk, mut ei myöskään mitenkään pakollinen. Mua vähän rassaa et haluu vapaaehtoisesti lähteä. Sinkkuna ois aivan eri juttu.
En tiedä laskeeko sen varaan et minä pidän sillä välin huushollista huolta, koirat ym.
Tuntuu et työnsä vie muutenkin paljon aikaa ja energiaa enkä ymmärrä et pitää ehdoin tahdoin järjestää vielä pitkiä poissaoloja työn takia. Onko kohtuutonta jos otan asian esille, vai pitäiskö munkin olla ettei tunnu missään reissunsa kun ei hänkään näytä asiaa ajattelevan parisuhteen kannalta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuukausi. Se on hyvin, hyvin lyhyt aika. Jos mies työnsä puolesta haluaa lähteä ja tuntee sen tarpeelliseksi, onko sinulla konkreettista syytä kieltää häntä? Miten suhdettanne parantaisi se että kiellät häntä menemästä jos ei kerran ole pakko? Onko hänen oltava kyljessäsi joka hetki ja ajateltava aina ensimmäiseksi suhdettanne, jotta olisit tyytyväinen?
Suhde on osa elämäänne, ei sen keskipiste, toivottavasti. Olette erillisiä ihmisiä, teillä on, jälleen toivottavasti, myös omat elämänne. Jos sinä voit tehdä miehellesi tämän palveluksen, hoitaa vaikka koirat kun hän on poissa jos hän kerran haluaa komennukselleen mennä, miksi tekisit siitä suuren numeron? "kun ei huvita"?
Kompromisseja, nainen, kompromisseja. Ei aina niinkuin sinä tahdot että asiat menevät.
***
Voisi miettiä, haluaako varmasti elää suhteessa, jossa toisella työ on niin tärkeä, ja niitä työmatkoja tulee varmaan tulevaisuudessakin.
Jos rakastatte ja haluatte olla yhdessä, niin silloin tuollaiset asiat on vaan hyväksyttävä.
Kyllä noista asioita on hyvä voida jutellakkin. Ehkä tulevaisuudessa hänenkin olisi hyvä miettiä, onko kaikki reissut välttämättömiä.
No joo onhan se noinkin. Mut kyse ei oo mitenkään tarpeellisesta reissusta. Eikä mulla ole aikomuskaan kieltää mitään keneltäkään.
Itse asennoidun parisuhteeseen niin, että ajattelen sitä ja sen hyvinvointia ensimmäisenä jos vaan pystyn asioihin itse vaikuttamaan.
Ja siksi se, et toinen miettii asian ainoastaan itsensä kannalta ilman yhteisiä keskusteluja särähtää korvaani.
Ei näitä reissuja tule jatkossa pahemmin, jos ollenkaan olemaan. Tämäkin siis aivan oma valintainen. Minusta kyse ei olisi tässä tapauksessa mistään kompromissista jos hän tekee valintansa keskutelematta minun kanssani. Enkä tietenkään harkitsisi edes nipottamista jos olisi työnsä kannalta välttämätön.
Ja entä jos asetelma olisi päinvastainen, eli reissuun lähdössä olisi nainen? Osaa ne miehetkin nipottaa;-)
Munkin mielestä kuukausi on tosi lyhyt aika ja jos on vielä suomessa niin enpä usko että mies edes on ajatellut siitä jotenkin haittaa olevan. Kai se kotonakin käy joku viikonloppu? Onhan se työuraakin ajatellen tärkeä että pystyy joustamaan ja tekemään erilaisia hommia jos niihin on mahdollisuus. Toki parisuhteessa elävän pitäisi kysyä toisen mielipidettä ihan muodonvuoksi jolloin toiselle tulee olo että hänen mielipiteellä on väliä. Eikö miehesi ole kysynyt ollenkaan? Siinä tilanteessa voi sanoa ettei tykkää ajatuksesta mutta jos se on toiselle tärkeä kokemus niin sit on mentävä :) Kai tiesit jo suhteen alussa että mies on urakeskeinen, reissuja tulee varmasti lisää joten kannattaa sopeutua tai etsiä mies joka ei halua edetä urallaan. Rajoittamaan ei kannata alkaa ennen kuin on kunnon syy esim. pieniä lapsia.
Minkä kannalta reissu ei oel tarpeellinen? Jos mies haluaa sen reissun tehdä, ilmeisesti hän kokee sen itselleen tai työlleen tarpeelliseksi. Siis se ON tarpeellinen.
"Itse asennoidun parisuhteeseen niin, että ajattelen sitä ja sen hyvinvointia ensimmäisenä jos vaan pystyn asioihin itse vaikuttamaan. "
Parisuhteesi hyvin voiti tässä asiassa ei sisällä miehen pakottamista jäämään kotiin, sanoisin, vaan sen myötäilemistä minkä hän kokee tarpeellsieksi. Jos molemmat kunnioitatte toistenne tunteita ja sallitte toisillenne asioita jotka ovat tarpeellisia vain haluamisen pohjalta (kohtuus kaikessa tietenkin), voi suhde huomattavasti paremmin kuin jos alatte toteuttaa mallia siitä mitä sinä katsot olevan suhteelle hyväksi, kysymättä mieheltä :D
"Ei näitä reissuja tule jatkossa pahemmin, jos ollenkaan olemaan. Tämäkin siis aivan oma valintainen."
Miksi siis kieltääkään, tai loukkaantua?
"Ja entä jos asetelma olisi päinvastainen, eli reissuun lähdössä olisi nainen? Osaa ne miehetkin nipottaa;-) "
Todellakin, mitä sitten? Omalta osaltani sanoisin aivan samaa. Suhteessa on aina kaksi ihmistä (joissakin toki useampia), ei yksi. Ja molemmilla noista ihmisistä on omat haaveensa ja tavoitteensa, ja yhteisiä lisäksi. Ne omat asiat, omat jutut, ovat myös tarpeellisia jotta ihminen tuntisi olevansa ihminen, yksilö ja arvostettu sellaisenaan ilman lupien pyytelemisen pakkoa.
Eikö mies reissusta puhuessaan sitten keskustellut kanssasi? Saitko tietää reissusta jotain muuta kautta? Jos mies kertoi siitä, ja sanoi haluavansa lähteä, se on minusta keskustelua siitä. Olisiko keskusteluun kuulunut kiltti poika joka pyytää hallitukselta lupaa mennä?
Lapsena pyydetään äidiltä lupa mennä ulos leikkimään. Aikuisena, työreissulle lähtemiseen, olkoonkin ei-niin-työn-kannalta-välttämätön, ei tarvita hallituksen lupaa, vaan ilmoitus siitäe ttä reissu on tulossa, jos mitään estettä ei ole, aion mennä. Ja se toimii molempiin suuntiin.
***
Ei parisuhteen ja uran valitsemisen välillä tarvitse olla joko tai vaihtoehtoja. Molemmat voi saada. Ehkä reissu ei ole välttämätön, mutta joskus on uran kannalta ihan hyväkin tehdä 'vähän ekstraa', ehkä se palkitaan tulevaisuudessa. Kuukausi ei ole pitkä aika, eikä sen pitäisi vahingoittaa parisuhdetta jos kaikki on kunnossa, siksipä on ehkä hieman huono näkökulma, että miehesi ei ajattele parisuhteen hyvinvointia. Parisuhteen hyvinvointiin kuuluu, että kumpikin voi tehdä sellaisia asioita mitkä kokee itselle tärkeäksi ja toinen puolisoista sitten tukee tätä, esim. hoitamalla koiraa kun toinen on reissussa. Minullakin on koira ja jos saman katon alla asutaan, niin kyllä mielestäni puoliso voi hoitaa koiraani poissaollessani, ettei minun tarvitse sitä viedä hoitoon ko. ajaksi. Koiralla on kuitenkin parempi olla omassa kotona tutun ihmisen kanssa.
Eli tämä Naiseni ilmoitti lähdöstään. Ei siinä mitään keskusteluja käyty.
En kiellä lähtemästä, en pakota jäämään, en odota että kysyy lupia menoilleen. Enkä loukkaannu jos lähtee. Mutta koska käytännössä asumme yhdessä niin ei monen viikon poissaolot ole mielestäni ilmoitusluontoisia asioita. Varsinkin jos jos oletetaan että velvollisuudet voi jättää automaattisesti toisen kontolle.
Hei, minä arvasin teidän sukupuoletkin päin honkia :D
Jos et odota että kyselee lupia tai loukkaannu jos lähtee, niin mikä ihme sitten on ongelma? Jos sinulla on koirien hoidolle este, asia erikseen, mutta niin kauan kuin estettä ei ole... mikä estää tekemästä palveluksia toiselle osapuolelle? Joustoa, joustoa, hyvä ihminen, niin se puoliso joustaa sitten sinunkin kohdallasi. Suurpiirteisyys kannattaa ihan oikeasti!
***
Siis poikaystäväs olis poissa vaan alle kuukauden, ja teet siitä noin kauheen numeron? Sori nyt vaan, mutta ite oon joskus ollu miehestäni erossa 5 kk yhteen menoon! Eihän se kivaa oo, mutta kyllä se siinä meni. Etkö vaan luota suhteeseenne tarpeeks? Tuntuuko susta että jotain voi tapahtua jos ootte erossa alle kuukauden? Ootko ajatellu että pieni paussi voi tehdä tosi hyvää suhteelle kun ei näe toista koko ajan? Mun mielestä sun kannattais enemminkin tsempata ja kannustaa sun miestäs tässä asiassa. Toi pikapesti voi olla hyvää plussaa sun miehen työssä. Ja tosiaan kun noin lyhyestä ajasta on kyse, niin en nää syytä miks tää asia vaivaa sua näin paljon. Vuosi ois jo eri asia.