Olen kihloissa minua hieman kokemattomamman miehen kanssa, eli hänellä ei ole juurikaan kokemusta parisuhteista..
Ongelma on se, että jos häntä vaivaa joku, huomaan sen todella selvästi mutta kun kysyn mikä on, hän vastaa: "Ei mikään". tai jos hän myöntää että häntä ärsyttää joku, hän sanoo ettei hän tiedä mistä se johtuu. Hän ei siis osaa puhua tuntemuksistaan ja tuntuu että hän pelkää että suutun tai että se johtaa riitaan. Minua se ei haittaisi, kunhan puhuisi ja riiteleminen puhdistaa.
Minusta tuntuu että välillämme on jonkinlainen lukko jonka haluaisin avata.. Hän ei kavereidenkaan kanssa puhu tunteistaan, ainoa jonka kanssa välillä puhuu on äitinsä.. Ne kerrat kun olen saanut hänet avautumaan, on ollut selvästikin hänelle vaikeita ja hän jännittää niitä tilanteita.. Muuten hän on älykäs ja omaa hyviä ajatuksia, mutta miksi hän ei tuo niitä ilmi?
Miten saan hänet puhumaan? Usein myös tuntuu, että häntä vaivaa koko ajan joku, koska on vain hiljaa eikä sano juuri mitään.. Tilanne menee koko ajan vaikeammaksi jos tämä jatkuu vielä..
Ongelma on se, että jos häntä vaivaa joku, huomaan sen todella selvästi mutta kun kysyn mikä on, hän vastaa: "Ei mikään". tai jos hän myöntää että häntä ärsyttää joku, hän sanoo ettei hän tiedä mistä se johtuu. Hän ei siis osaa puhua tuntemuksistaan ja tuntuu että hän pelkää että suutun tai että se johtaa riitaan. Minua se ei haittaisi, kunhan puhuisi ja riiteleminen puhdistaa.
Minusta tuntuu että välillämme on jonkinlainen lukko jonka haluaisin avata.. Hän ei kavereidenkaan kanssa puhu tunteistaan, ainoa jonka kanssa välillä puhuu on äitinsä.. Ne kerrat kun olen saanut hänet avautumaan, on ollut selvästikin hänelle vaikeita ja hän jännittää niitä tilanteita.. Muuten hän on älykäs ja omaa hyviä ajatuksia, mutta miksi hän ei tuo niitä ilmi?
Miten saan hänet puhumaan? Usein myös tuntuu, että häntä vaivaa koko ajan joku, koska on vain hiljaa eikä sano juuri mitään.. Tilanne menee koko ajan vaikeammaksi jos tämä jatkuu vielä..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos hän käsittelee asiansa ja vaivaamisensa paremmin yksin ja itse, ilman puhumista ja ruotimista sinun kanssasi, jos hän ei halua aiheuttaa riitaa, miksi ihmeessä sinä potkit häntä siihen?
Anna miesparan käsitellä asiansa niinkuin itse parhaaksi näkee, kaikille se puhuminen ja avautuminen ei vain sovi. Miksi hakata päätään seinään? Joillekin, etenkin miehille, nuo "vaivaamiset" paranevat parhaiten antamalla tilaa miettiä itse, ne menevät ohi itsekseen.
Kokeile. Harkitse sitä että sinun tapasi hoitaa asiat ei ehkä ole miehellesi se paras tapa. Miksi olisi pakko puhua jos ei halua?
***
Onhan se niinkin, kuten Tristar totesi.
Monet miehet pakenee kuin tunneliin piiloon nuolemaan haavojaan. Ja naiset kärkkyy siinä tunnelin suu-aukolla vaatimassa selityksiä, jolloin mies vetäytyy ehkä vielä syvemmälle.
Ikävä juttu naiselle, jolle avoimuus on tärkeää. Minulle ainakin se tuottaisi aika paljon tuskaa. Ihan kaikkea ei tietysti tarvi vatvoa, mutta jos mies mäköttää naisen seurassa, olisi ihan reilua saada edes joku käsitys siitä, mikä mättää.
Ainakin pitäisi saada tietää, onko itse tehnyt jotain, mikä loukkasi toista.
Eihän sitä muuten pääse itseäänkään kehittämään paremmaksi, jos ei mitään palautatta saa.
Pikkuhiljaa ja varoen mies voi oppia avautumaan muillekin kuin äidilleen. (Tuo kertoo siitä, että hän haluaa avautua) Mutta jos hän saa päälleen syytöksiä tai ymmärtämättömyyttä, voi hän lukkiutua ikiajoiksi.
Hiljaa hyvä tulee!
Kompromissi tässäkin voisi olla paras; naisen tässä pitäisi muistaa viestiä että hänelle Voi avautua halutessaan pelkäämättä, mutta ei ole Pakko. Ja että jos kysymyksessä on jokin asia mikä on hänestä lähtöisin, jos hän on jotain tehnyt tai sanonut tajuamatta sitä, haluaisi tietää että voisi asian korjata.
Ymmärrän hyvin että jos kritiikkiä annetaan ja vastaus on "samalla mitalla" no kun säin teit tätä ja tätä, ei halua rakentavaankaan keskusteluun juuri tule. Äidille puhuminen on sikäli ymmärrettävää että äiti pitää poikansa puolta eikä arvostele, olisi hienoa jos mies oppisi ajattelemaan samaa naisestaan. Ja nainen se on jonuk apitää tässä kohtaa saada mies vakuuttuneeksi siitä että pystyy ottaman vastaan kritiikkiä ja keskustelemaan syyttämättä takaisin.
***
että se vaivaa häntä vaivaamistaan.. Eilen hän sitten lopulta avautui, se alkoi niin että hän rupesi itkemään kun oli niin paha olla.. Mutta hyvä pointti sullakin :)
häntä, en missään vaiheessa ole häntä syyllistänyt mistään tai tivannut selityksiä. Siksi ehkä eilen avautuikin.. ei ketään saa jättää yksin murheittensa kanssa.. Eri asia on se, jos ei ota apua/kuuntelevia korvia vastaan..
Naisen mielestä avautuminen tuo intiimiä läheisyyttä. Miehen mielestä avautuminen asettaa alttiiksi haavoittumiselle.
Älä väkisellä revi enempää miehestä irti, anna tulla omaan tahtiin. Mut kun ja jos pientäkin avautumista tapahtuu, älä ainakaan kritisoi siitä.