Onko mielestäsi kristityn sielu kuolematon, ja minne sielu menee ihmisen kuoltua ? Tästä on varmaan ollut palstalla aiemminkin kirjoittelua, mutta haluaisin saada muutamien uskonveljen tai siskon selvän käsityksen asiasta.
Luterilaisen uskovan kristityn sielu ?
solari
9821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kerrohan?
kristityn sielu hänen eläessään on?
Veressä?
Käpyrauhasessa?
Värähtelee aurana kristityn ympärillä?
Koko kristityssä, jalkapuolissa hiukan vajavaisena?
arkussa odottelee ylösnousemuksen päivää, kuuntelee matojen vienoja syömä-ääniä, nuuhkielee erilaisia tuoksahduksia.
Uuden-testamentin todistuksen mukaan voimme hyvin tulla johtopäätökseen, että sielua (tietoisuutta) verhoaa ruumis, eli sielu ja ruumis olisivat niin kauan YHTÄ, kunnes ruumis kuolee. Kun ruumis on kuollut, niin sielu (tietoisuus) vielä jäisi, eli sielun tietoisuus jatkuisi toisilla tuonelassa ja toisilla paratiisissa (Uuden-testamentin todistuksen mukaan).
Kristuksessa ihminen tulee vielä osalliseksi hengestä (Pyhästä Hengestä), eli kuten Kristus ja Isä (Jumala) olivat ja ovat YHTÄ, niin ihminen (kristitty) tulee myös yhdeksi Jumalan kanssa Hengessä (Kristuksessa ja Kristuksen kautta). Siis kuten Kristus oli ja on YHTÄ Isän (Jumalan) kanssa, niin samalla tavoin kristitty on YHTÄ Isän (Jumalan) kanssa – Kristuksessa ja Kristuksen kautta.
Ruumiiseen pohjautuva tietoisuus (sielullisuus) tulee kokemaan vielä toisen kuoleman (sen lopullisen), joka mainitaan mm. Ilmestyskirja 20:12-15. Kun ruumillinen sielullisuutemme tuhoutuu, niin jäljelle jää vielä Jumalan teko meissä, eli Kristus meissä (Hengen työ). Eli Kristus on se totuus, joka ei pala tulessakaan, eli kuten Hän itse sanoo evankeliumeissa: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Siis kenellä ei ole Kristuksen Henkeä, niin hän lakkaa lopullisesti olemasta tuossa toisessa kuolemassa. Mutta ne, jotka Kristuksessa ovat, heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa! Näin jäljelle jäisi lopulta vain Jumalan teko meissä, eli Kristus meissä!
Sielut palaavat takaisin, yhtyäkseen siihen, mistä ne ovat lähteneet.
Sillä ei ole merkitystä, millä nimellä ihminen Jumalaansa kutsuu, saadakseen kuolemattoman sielun. Jumala ja paholainen käyvät taistelua sieluista. Lucifer oli Jumalan enkeli. Sitten kun Jumala voittaa tämän taistelun, niin Luciferin on pakko luovuttaa ja palata kaikkine sieluineen takaisin Jumalan luokse ja niin sitä ollaan koko remmi Jumalan luona eli olemme palanneet sinne mistä me olemme lähteneet.
edelleen mietityttää, miten sitten käy kieltäjien, Jumalan hyljänneiden sielun laita?
(siis niiden, jotka kieltäytyivät: EIVÄT koskaan TAHTONEET olla osa Armahdettuja, eivätkä uskoneet Jeesuksen ansaitsemaan sovitukseen.)
tämä on jäänyt epäselväksi, miten Uskot?
Edenissä ihminen ei ehtinyt tulla Jumalan luo, koska ihminen valitsi hedelmänsä väärästä puusta. Hyvän ja pahantiedon hedelmän ansiosta ihminen näki itsensä moraalisesti alastomana ja ymmärsi rikkoneensa sitä ääntä vastaan, joka oli kieltänyt syömästä tuosta väärästä (kielletystä) puusta. Näin ihminen joutui omantuntonsa varaan ja samalla eroon Jumalastaan. Toisinsanoen ihminen tuntee edelleenkin hyvän ja pahan omassatunnossaan, eli ihminen joutui Edenissä oman moraalinsa varaan, eli hyvän ja pahantiedon varaan. Hyvää ja pahaa ihminen mittaa edelleenkin, joka näkyy hyvin myös yhteiskunnallisessa lainsäädännössä, jonka avulla ihminen pyrkii laatimaan omia moraalisia mittapuitaan.
Jos ihminen olisi Edenissä ensin maistanut elämänpuusta (Kristuksesta), niin silloin ihmisen silmät olisivat mitä luultavammin avautuneet Jumalansa autuudelle, eli tällöin tuon varoittavan äänen takaa olisi paljastunut Jumalan Jumalallinen olemus sellaisena, jota nyt emme voi kuvitellakaan!
Edenissä Luoja tahtoi varjella ihmistä ja varoitti tuosta vaarallisesta puusta näin: Jos siitä puusta syöt, niin sinun on kuolemalla kuoleminen. Kristuksessa asia on kääntynyt päinvastoin, eli Luoja tarjoaa nyt ihmiselle sovitusta Adamin aikaisesta onnettomuudesta ja on lähettänyt Poikansa elämänpuuna keskellemme. Siis joka Kristusta maistaa, niin häneen toisella kuolemalla ei ole mitään valtaa, eli Kristus on kyvykäs synnyttämään uuden elämän meissä, jotka olemme luonnostamme (Adamin perillisinä) olleet kadotettuja kuoleman valtaan ja joutuneet pois siitä paratiisista ja parannuksen mahdollisuudesta, jossa Jumalan tunteminen olisi voinut olla mahdollista.
Ensimmäisellä kerralla Edenissä ihminen (Adam ja Eva) eivät uskoneet Luojaa (Jumalaansa). Nyt kun Luoja (Jumala) on puhunut toisen kerran Kristuksessa, eli kohdannut ihmisen ihmisenä (kasvoista kasvoihin), niin siitä huolimatta suurikin joukko on saattanut jättää tuon parannusmahdollisuuden käyttämättä, eli eivät ole maistaneet Kristusta ja uskoneet näin Jumalaa (itsellensä elämäksi).
Ne jotka eivät syystä tai toisesta tule maistaneeksi tuosta elämänpuusta (Kristuksesta), niin heille kaiketi käy sitten niin, kuin he itsekin ajattelevat, eli he kuolevat pois ja tulevat ikuisesti unohdetuiksi (kadotetuiksi).
No joka tapauksessa evankeliumi on ilosanoma kaikille kuolemaantuomituille . . .
Erityisesti heitä Jumala rakastaa, kieltäjiä ja niitä jotka ovat Jumalan hyljänneet.
Katsoppas kun he eivät tiedä mitä he tekevät.
Ainoa mikä minua mietityttää, on se, että, miten sellaiset sielut kuin Hitler ja Stalin ja Franco ja Pinochet ja muut sarjamurhaajat, että miten niiden sieluille käy?
Vai onko niin, ettei heillä ollutkaan sielua?
Missä vaiheessa heiltä lähti sielu pois?
Vai syntyivätkö he sieluttomina?
Vaikea juttu. Mitä tuumit, christian_29?
Erityisesti heitä Jumala rakastaa, kieltäjiä ja niitä jotka ovat Jumalan hyljänneet.
Katsoppas kun he eivät tiedä mitä he tekevät.
Olet wariska väärässä.
Ihminen tietää hyvän ja pahan.ihminen näet otti hyvän ja pahan tiedon puusta.
Lisäksi kaikki eivät mene Jumalan luokse vaan osa menee helvettiin perkeleen kanssa.
Lisäksi ihminen kun tietää hyvän ja pahan, niin ihminen valitsee sen itse tietoisesti.
Ei siitä voi syytellä muita tai tietoisuutta kun kerran tieto on.
Nyt ymmärrän, miksi olen ampunut variksia ilmakilla.