en tiedä kuuluuko tämä tänne mutta kirjoitan nyt kuitenkin...
mieheni ja minun ongelmana on se ettei mieheni äiti ja sisaret tahdo hyväksyä minua.
jatkuvasti saan muistutusta siitä että olen muka laiska,ja en saa tarpeeksi rahaa,ja emme mieheni kanssa sovi perheen mielestä yhteen.
en ole mielestäni koskaan loukannut mieheni perhettä,eikä oma perheeni ole koskaan sanonut pahaa sanaa miehestäni.itse olen perisuomalainen mutta mieheni on virolainen.
olisimme muuten todella onnellisia,mutta mieheni perheen viha minua kohtaan loukkaa syvästi,koska kuitenkin opiskelen ammattikoulussa ja lukiossa samaan aikaan ja teen miehelleni ruokaa ja siivoan kodin ja yritän ylläpitää siisteyttä.
tosin oma ulkonäköni voi vaikuttaa siihen miten minusta ajatellaan..en ole kovin laiha,mutta en myöskään mikään järkyttävän lihava..siltä väliltä,sellainen hieman pyöreä,olen melko voimakasrakenteinen..eli hartiat kuin ladonovet ja muutenkaan en ole mikään heiveröinen.
(kiroukseni)
yritän jatkuvasti laihduttaa jotta olisin mieliksi,mutta kaikki tällainen paha fiilis jokaisen mieheni sisaren soiton jälkeen saa minut ajattelemaan että olisiko parempi jos vain luovuttaisin ja lopettaisin koulunkäynnin ja menisin töihin,kun tuntuu siltä että minun pitäisi pyydellä anteeksi olemassaoloani.
onko kellään ollut mitään tällaista vastaavaa elämässään..kaipaisin neuvoja,sillä oikeasti haluaisin että mieheni perhe ja minä voisimme tulla toimeen ilman että tarvitsisi ajatella pahaa toisesta.
mieheni ja minun ongelmana on se ettei mieheni äiti ja sisaret tahdo hyväksyä minua.
jatkuvasti saan muistutusta siitä että olen muka laiska,ja en saa tarpeeksi rahaa,ja emme mieheni kanssa sovi perheen mielestä yhteen.
en ole mielestäni koskaan loukannut mieheni perhettä,eikä oma perheeni ole koskaan sanonut pahaa sanaa miehestäni.itse olen perisuomalainen mutta mieheni on virolainen.
olisimme muuten todella onnellisia,mutta mieheni perheen viha minua kohtaan loukkaa syvästi,koska kuitenkin opiskelen ammattikoulussa ja lukiossa samaan aikaan ja teen miehelleni ruokaa ja siivoan kodin ja yritän ylläpitää siisteyttä.
tosin oma ulkonäköni voi vaikuttaa siihen miten minusta ajatellaan..en ole kovin laiha,mutta en myöskään mikään järkyttävän lihava..siltä väliltä,sellainen hieman pyöreä,olen melko voimakasrakenteinen..eli hartiat kuin ladonovet ja muutenkaan en ole mikään heiveröinen.
(kiroukseni)
yritän jatkuvasti laihduttaa jotta olisin mieliksi,mutta kaikki tällainen paha fiilis jokaisen mieheni sisaren soiton jälkeen saa minut ajattelemaan että olisiko parempi jos vain luovuttaisin ja lopettaisin koulunkäynnin ja menisin töihin,kun tuntuu siltä että minun pitäisi pyydellä anteeksi olemassaoloani.
onko kellään ollut mitään tällaista vastaavaa elämässään..kaipaisin neuvoja,sillä oikeasti haluaisin että mieheni perhe ja minä voisimme tulla toimeen ilman että tarvitsisi ajatella pahaa toisesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sun miehen tehdä selväksi sen perhelle , että kunnioittaa teidän avioliittoa ja sinua. Sinun ei kannate kiusata itseäsi millainen olet ja jos se ei kelpaa heille niin mitä sitten. En usko että vaikka laihduttaisit mallimittoihin niin asiat muuttuisivat parempaan suuntaa. Ei sinun kannate lopettaa koulunkäyntiä..tee niin kuin sinusta tuntuu hyvältä ja ei sinun tartte pyydellä toisilta anteeksi ja tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että teet niinmkuin sinusta tuntuu oikealta. Minulle tukee tästä sinun kirjeestä sellanen tunne, että heillä itsellä ei ole asiat hyvin ja purkavat huonoo oloa sinuun. Kuiteski hyvää jatkoa sinulle ja tee asiat niinkuin sinusta tuntuu ja älä miellytä liikaa miehesi perhettä. Kun he huomaavat, että arvostat itseäsi sellaisena kuin olet niin voi olla että miehesi perhe alkaa ajattelemaan sinusta eri lailla..
Et kertonut asuvatko he lähellä teitä. Jos, niin vähennä tietoisesti vierailuja heidän luonaan ja heidän tullessa teille, sinulla on valtavan hyvä syy jäädä kirjastoon opiskelemaan heidän vierailun jaksi.
Puhelinsoittoihin on taas hyvin helppo olla vastaamatta. Tai lopettaa ne heti "mitä kuuluu- kiitos hyvää- ihana/kamala/kylmä/kuuma päivä tänään- nyt tätyy jo mennä-hei hei"
Heidänlaisten todella tyhmien ihmisten takia kaikista huonointa mitä voisit tehdä on lopettaa koulu. Ehkä he sitä haluavatkin, että sinä et menestyisi.
Maailma on täynnä erikokoisia, -värisiä,-tavalla ajattelevia ihmisiä. Sinä olet sinä; Luojan luoma oma yksilö. Olet saanut lahjaksi toimivan kehon pidä huoli että et anna halpamaisten ihmisten, jotka ovat jo tuhonneet oman terveen ajatusmaailmansa, myrkyttää mieltäsi.SE on sinun velvollisuutesi - EI laihdutus tai mikään muukaan noin typerien ihmisten pillin mukaa tanssiminen!
mulla on vähän samanlainen tilanne. Tosin niin päin että omat vanhempani ovat ne jotka inhoavat toista. Ärsyttävintä on ehkä se, että kukaan ei suoraan sano minulle mitään tuosta asiasta, eikä muistakaan asioista. Mutta sitten seläntakana puhuvat pahaa, myös vain minusta. En tajua miksi heidän pitää esittää aivan erilaista naamani edessä, kuin mitä oikeasti ajattelevat. Olen yrittänyt tästä heidän kanssaan keskustella, mutta kun ei suostuta myöntämään edes, saatikka sitten keskustelemaan...
on se, että et missään nimessä lopeta koulua. Siitä sinun täytyy pitää kiinni - sanoisin jopa "hinnalla millä hyvänsä" eli vaikka menettäisit miehesi, älä lopeta opiskelua.
Tein itse aikoinani - tosin eri syistä - väärän ratkaisun ja menin töihin ja keskeytin opintoni mieheni takia. Vuosien (yli 10) päästä mieheni jätti minut ja otti toisen. Siinä sitten olin pienen lapsen kanssa asuntovelkaisena ilman koulupapereita.
Kyllähän siitä selviää, mutta helpompi olisi ollut, jos olisi ollut hyvä ammatti ja sen myötä paremmat tulot. Oletko varma, että miehesi sukulaisten käytös ei johdu kateudesta? Onko sinulla jotakin sellaista mitä heillä ei? Taidat olla heitä parempi :)