Mitäs ihmiset on täällä mieltä, jos joku sanoo mummostani joka vakavassa tilassa sairaalassa ja luultavasti kuolee, "no se on vaan vittu elämää".
Ei kuollut, sisukas ihminen, vieläkin taistelee.
Kyselen vaan tässä ihmisiltä joilta joku läheinen kuollut mitä tunteita ajatus herättää, varmaan aika paljon vihaa eikö?
Varmaan voi sanoa ettei henkilöstä kannata ystävää tehdä, koskaan.
Ei kuollut, sisukas ihminen, vieläkin taistelee.
Kyselen vaan tässä ihmisiltä joilta joku läheinen kuollut mitä tunteita ajatus herättää, varmaan aika paljon vihaa eikö?
Varmaan voi sanoa ettei henkilöstä kannata ystävää tehdä, koskaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oikeus olla surullinen ja murheellinen jos rakas ja läheinen ihminen on sairastunut.. itseltäni kuoli mummo kuukausi sitten tosin jo iäkäs kyllä 93-vuotias, olin murheen murtama ja olen vieläkin hän kuitenkin kasvatti minut vauvasta asti, ja hänen ansiostaan sain avaimet elämään, jota oma äitini ei pystyny antamaan.. olen saanut viime päivinä kuulla monia kertoja tähän tyyliin "johan se oli niin vanha" kuolema ihan odotettavissa.. oli miten vanha tahansa mutta rakas ja läheinen silti ja mielestäni minulla on oikeus ikävöidä ja surra häntä..
Minun mummoni kuoli jo 26 vuotta sitten. Hän kasvatti myös minut ukin kanssa. Äitini ei yksin ja kypsymättömänä pystynyt sitä tekemään.
Tuntui kuin mummo olisi herännyt viime syksynä taas henkiin, kun loukkasin jälkani. Muistin, että hän sai melkein liikuntakyvyttömämä istua rullatuolissa pari viimeistä vuosikymmentään. 70-luvullahan ihmisiä ei kuntoutettu niin paljon kuin nyt. Mummot saivat jäädä kutomaan ja virkkaamaan keinutuoliin tai hänen tapauksessaan rullatuoliin ja tyytyivät kohtaloonsa.
Aloin tuntea epäoikeudenmukaisuutta mummoni puolesta, miksi hänen aikuiset lapsensa eivät kuntouttaneet häntä, että hän olisi pystynyt liikkumaan paremmin?
poikkiteloin?On kai pienellä palkalla töissä?Yritä nyt vastata jotain,koska vastakarvaa ajatkin?
Minun mummini kuoli kuukausi sitten. Hän oli loppuun saakka omatoiminen ja hauska ihminen. Vaikka se todella on vaan elämää ja se on hyvä, että oikea marssijärjestys (vanhimmat ensin) säilyy on jokaisen surulla silti omat kasvot ja itse kokisin mainitsemasi kommentin väheksyvänä...
Voimia sinulle ja jaksamista surussasi. muista että elämäsi on ylistys mummosi elämästä, olet osittain hänen aikaasaannoksensa.