ajattelin kirjottaa tänne minun tarinan kun en tuntuu ettei kukaan ymmärrä.toivon että ette ala valittamaan että olen juuri tyypillinen angstaaja jolla nyt vaan menee huonosti sillä tämä on paljon enemmän.eli:
tapasin pojan ja sitten alettiin olla yhdessä kesällä kaikki oli hyvin ja oltiin rakastuneita, kaikki oli ihanaa mutta sitten puolenvuoden jälkeen tilanne onkin ihan toinen;poikaystäväni mielestä olin muuttunut huonompaan suuntaan,aloin viillellä ja polttaa tupakkaa, koulussa esitin että kaikki on hyvin vaikkei oikeesti ollut.Sitten tapasin toisen pojan johon ihastuin mutta tottakai rakastin myös poikaystävääni, hän oli minulle rehellinen ja kunnollinen ja rakasti minua oikeasti.Muutaman viikon päästä halusin erota kun en ollut varma tunteistani mutta en pystynyt kun aloin säälimään poikaystävääni, muutaman viikon päästä tein sen uudelleen mutta en pystynyt taaskaan jättämään häntä lopullisesti mutta en halunnut että kaikki tietää että olimme taas yhdessä vaikka jätinkin hänet, joten päätimme jatkaa salaa. mutta eihän siitä mitään hyvää seuraa.. muutuin kylmäksi poikaystävääni kohtaan emmekä enää nähneet paljon en jaksanut edes käydä hänen luonaan. sitten soitin hänelle ja sanoin että tällä kertaa oikeasti tämä ei enään toimi. Kolmas kerta toden sanoo. Poikaystäväni oli helpottunut kun tämä salailu ei enään jatkunut ja kertoi että on tavannut uuden tytön ja että hän vaikuttaa mukavalta ja että on ihastunut tietysti järkytyin aika lailla mutta kerroin myös hänelle että olin myös ollut ihastunut jo jokin aika sitten, poikaystäväni otti sen ihan okei. ja erosimme sovussa. Silti rakastan häntä mutta hän ei enää minua vaan on menossa jo juhlimaan sen uuden tytön kanssa se tuntui minusta todella pahalta.ja nyt vasta tajuan kuinka paljon oikeasti häntä rakastankaan mutta nyt se on myöhäistä. Olen kertonut hänelle tunteistani mutta hän sanoo että nyt se on myöhäistä, olemme silti todella hyviä ystäviä. Salaa aina toivon että hän ei alkaisi seurustella uuden tytön kanssa ja palaisi luokseni. Tästä on melkein viikko ja olen todella masentunut, itken koko ajan en saa nukuttua ja oksentelen tahallani koulussakin menee huonosti.Poika sanoi ettei uskalla enää olla kanssani koska pelkää että en pysty rakastamaan häntä ja jossain vaiheessa muuttuisin taas kylmäksi.Mutta rakastan häntä enkä tiedä enää mitä tehdä hän sanoi että kannattaisi miettiä asioita ihan rauhassa mutta tulen hulluksi jos en tee mitään koko ajan vaan mietin ja itken.
Tiedän että en ole ollut kunnollinen suhteessamme mutta silti nyt eron jälkeen tajuan kuinka paljon häntä oikeasti rakastan. Olisimpa tajunnut sen jo aiemmin nyt se on myöhäistä kaikki on ohi.
kiitos jos jaksoit lukea tämän tilityksen mutta tuntui että pakko saada kertoa tästä jollekkin. Mitään vinkkejä tähän suruun?
kiitos
tapasin pojan ja sitten alettiin olla yhdessä kesällä kaikki oli hyvin ja oltiin rakastuneita, kaikki oli ihanaa mutta sitten puolenvuoden jälkeen tilanne onkin ihan toinen;poikaystäväni mielestä olin muuttunut huonompaan suuntaan,aloin viillellä ja polttaa tupakkaa, koulussa esitin että kaikki on hyvin vaikkei oikeesti ollut.Sitten tapasin toisen pojan johon ihastuin mutta tottakai rakastin myös poikaystävääni, hän oli minulle rehellinen ja kunnollinen ja rakasti minua oikeasti.Muutaman viikon päästä halusin erota kun en ollut varma tunteistani mutta en pystynyt kun aloin säälimään poikaystävääni, muutaman viikon päästä tein sen uudelleen mutta en pystynyt taaskaan jättämään häntä lopullisesti mutta en halunnut että kaikki tietää että olimme taas yhdessä vaikka jätinkin hänet, joten päätimme jatkaa salaa. mutta eihän siitä mitään hyvää seuraa.. muutuin kylmäksi poikaystävääni kohtaan emmekä enää nähneet paljon en jaksanut edes käydä hänen luonaan. sitten soitin hänelle ja sanoin että tällä kertaa oikeasti tämä ei enään toimi. Kolmas kerta toden sanoo. Poikaystäväni oli helpottunut kun tämä salailu ei enään jatkunut ja kertoi että on tavannut uuden tytön ja että hän vaikuttaa mukavalta ja että on ihastunut tietysti järkytyin aika lailla mutta kerroin myös hänelle että olin myös ollut ihastunut jo jokin aika sitten, poikaystäväni otti sen ihan okei. ja erosimme sovussa. Silti rakastan häntä mutta hän ei enää minua vaan on menossa jo juhlimaan sen uuden tytön kanssa se tuntui minusta todella pahalta.ja nyt vasta tajuan kuinka paljon oikeasti häntä rakastankaan mutta nyt se on myöhäistä. Olen kertonut hänelle tunteistani mutta hän sanoo että nyt se on myöhäistä, olemme silti todella hyviä ystäviä. Salaa aina toivon että hän ei alkaisi seurustella uuden tytön kanssa ja palaisi luokseni. Tästä on melkein viikko ja olen todella masentunut, itken koko ajan en saa nukuttua ja oksentelen tahallani koulussakin menee huonosti.Poika sanoi ettei uskalla enää olla kanssani koska pelkää että en pysty rakastamaan häntä ja jossain vaiheessa muuttuisin taas kylmäksi.Mutta rakastan häntä enkä tiedä enää mitä tehdä hän sanoi että kannattaisi miettiä asioita ihan rauhassa mutta tulen hulluksi jos en tee mitään koko ajan vaan mietin ja itken.
Tiedän että en ole ollut kunnollinen suhteessamme mutta silti nyt eron jälkeen tajuan kuinka paljon häntä oikeasti rakastan. Olisimpa tajunnut sen jo aiemmin nyt se on myöhäistä kaikki on ohi.
kiitos jos jaksoit lukea tämän tilityksen mutta tuntui että pakko saada kertoa tästä jollekkin. Mitään vinkkejä tähän suruun?
kiitos
Vastaukset 8
Vanhimmat
No moi.Olen itse eronnut,ja mulla on 11v tytär,joka ei asu enää luonani.Olin 23v aviossa,hyvä ystäväni ja vaimo alkoi pelehtiä,odotin vaimoa kotiin tyttäreni kanssa monta kertaa viikon ja parikin.en yksin pystynyt pitämään tytärtä,koska jouduin aikasin ensimmäisellä kulkuneuvolla menemään töihin.jouduin kantamaan tyttäreni aina naapuriin,ja he hoitivat lapseni kouluun,en pystynyt,en jaksanut huolehtia kaikesta,siitä siis on 3v.Luovutin tyttäreni äidilleen,mut ku lasten suojelu viranomaiset,joille soitin aikoinaan,ku vaimo oli kateissa,eikä antanut itsestään mitään kuulla,katsoivat,et ei toi ex vaimo ja sen nykyinen mies pysty lastani saamaan eteenpäin elämässä,varsinkin,kun lapsellani on lievä kehityshäiriö,ei kehitysvamma,päättivät,että huostaan otto.Hän asuu nykyään perhekodissa,ja hän on 2 kertaa kuukaudessa viikonlopun luonani,lomat sovitaan,Niin että semmoinen tausta mun elämässä ja perheeni elämässä on.Vuosi sit tutustuin inkeri suomalaiseen naiseen,joka makasi kanssani,muutti luokseni,ei päässyt entisestä mies ystävästään eroon,mako senkin kanssa.
Kaikesta tommoisista koitteluksista mulla on teihin naisiin mennyt luottamus,en väitä,et miehetkin tekee tommoista,mut sanon miehenä teille naisille,et mitä ette halua itsellenne tehtävän,älkää tehkö sitä toisille,olkaa rehellisiä,luotte pelleilyllä vain katkeruutta.Päättäkää,kenen kanssa alatte olla,pitäkää yhtä suhdetta vain kerrallaan.Ei se ruoho sen vihreämpää aidan toisella puolella ole.
Ei tol entisellä vaimollakaan nykyisen miehen kanssa herkkua ole,ei taloudessa,riitaa on.Siis sama peli jatkuu.
Lukemastani ymmärsin että olet vielä aika nuori. Muistan vielä selvästi miten tuntui kuin sydän murskaantuisi pirstaleiksi ja elämä loppuisi juuri siihen paikkaan kun ensi rakkauden kanssa meni sukset ristiin. Se tunne oli kamala ja luulin etten selviäisi sen yli koskaan! No nyt 15 vuotta myöhemmin olen selvinnyt monestakin sydänsurusta. Sinun täytyy nyt reipastua alkaa olla se oma iloinen itsesi joka olit silloin kun seurustelit sen pojankanssa ja johon se poika sinussa ihastui vain sillai voit saada hänet takaisin. Ei kukaan ihastu tyttöön jonka ranteet on viillelty ja jonka silmät on itkusta punaiset ja turvonneet päivästä toiseen. Kevät alkaa olla lähellä joten piristä itseäsi, käy parturissa ja ota ihan uusi väri hiuksiin. Tee jotain ystäviesi kanssa jotta ajatuksesi hetkeksi olisivat jossain muussa asiassa. Ei sinun elämäsi tähän lopu! Ryhdistäydyt ja laitat pilkettä ja iloisuutta silmäkulmaan, jos sinun ja sen pojan on tarkoitus olla vielä yhdessä te olette mutta anna ajan kulua äläkä painosta poikaa tai karkoitat hänet vain kauemmas luotasi. Ja maailma on täynnä poikia ja jonkin kulman takana sinuakin odottaa se oikea varmasti.
Aika tyypillistä teinirakkautta. Ei se edes ole mitään rakkautta. Kunhan nyt hormonit heittelee puolelta toiselle. Kohta sulla on jo neljäs ja viides ja kuudes ihastus kuvioissa. Teinitytöt ihastuu nopeasti ja niitten kiinnostus myös loppuu nopeasti. Etköhän säkin tosta rauhotu, kun tulee sitä ikää vähän enemmän.
tämä on kyllä paljon enemmänki en oo mikään teini siitä ajasta olen päässyt jo ohi.
Opi ymmärtämään tunteitasi, sillä kaikki tuntee joskus samoin, mieti mitä itse haluat itseltäsi ja tulevaisuudeltasi ja usko siihen vaikka tulee huonojakin päiviä. Pohdi omia arvojasi ja moraaliasi niin opit tuntemaan itsesi ja kasvatat omat siipesi, joiden avulla välttyy pahalta haavoittumiselta.
Olen itse tuon läpi käynyt ja varmaan jokainen meistä tekee sen jossain vaiheessa elämää, tosin se ei ihan päivässä tapahdu, mutta kannattavaa
Ja tiedätkö mitä... nyt se mies haluaa mut takas joka joskus mua loukkas pahasti ja jonka takia itkin ja olin pohjalla. Se on sit eriasia haluanko sitä takas enää :)
Jos tosta muuttaisi vain pari kohtaa niin voisin luulla sinua entiseksi tyttöystäväksi.. ero on vain siinä että ikävöin edelleenkin häntä.
Kaikkihan me ollaan samalla viivalla täällä ja pelkäämme että tärkeä ihminen loukkaa. Se sun poikakaveri varmaan pelkäs et loukkaat sitä loppujen lopuks kun olit niin siinä edellisessä kiinni ja kun miehillä on tarve olla oman naisensa keskipiste, ettei ne halua jakaa kultaansa kenenkään kanssa...niin se vaan menee. Sun pitää nostaa pää pystyyn ja ymmärtää myös toista saati sitte itseäsi.
sellasiahan me ihmiset ollaan et tajutaan vasta jälkeenpäin mitä ollaan menetetty ja jos jotain ei voi saada ni sit se tuntuu vielä arvokkaammalta. Jos se sua rakastaa niin tulee takas ajan kanssa. Sä teit ehkä väärin kun aloitit toisen suhteen vaikka et ollu varma itestäsi tai siitä olitko päässyt edellisestä yli..