Olen 30 plus nainen ja alkaa tuntua siltä että elään mielummin yksin kuin miehen kanssa. Ongelma ei ole siinä ettenkö saisin miestä vaan siinä etten saa niitä jotka haluan. Ja se jota rakastan on varattu. MUTTA, onko pakko aina olla sitä miestä?? Ainakin ennen tätä varattua miestä(jonka kanssa ei ole ollut suhdetta, molemminpuolista rakkautta vaan)elin ihan onnellista sinkkuelämä enkä edes haaveillut miehestä koska kaikki osoittautuivat enemmän tai vähemmän ongelmaiseksi, tavalla tai toisella.
ELI, eikö naisen voi elää onnellista elämä ilman miestä? Koti pysyy siistinä ja just sellaisen kuin sen haluaa, ei ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse pelätä että mes pettäisi tai taistella parisuhde ongelmien kanssa. Tietysti voi käydä välillä vähän yksinäiseksi mutta muuten mielestäni kaikinpuolin mukava ja helppoa elämä!
ELI, eikö naisen voi elää onnellista elämä ilman miestä? Koti pysyy siistinä ja just sellaisen kuin sen haluaa, ei ole tilivelvollinen kenellekään eikä tarvitse pelätä että mes pettäisi tai taistella parisuhde ongelmien kanssa. Tietysti voi käydä välillä vähän yksinäiseksi mutta muuten mielestäni kaikinpuolin mukava ja helppoa elämä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin olen elänyt ikäni ilman miestä, mutta ajattelin toisaalta, että haluaisin vaihtaa ongelmiani toisenlaisiksi ja mies toisi sellaista vaihtelua...
ongelmiahan ne mukanaan tuovat! Ja kyllä ne satuttaa, ainakin jossain kohti tai kohtelevat jotenkin ikävästi.
Kuka sellaista kaipaa.
Harvassa on ne miehet kenen kanssa on hyvä olla. Tai sitten olen törmännyt jostain syystä vääriin miehiin. Mutta yksin on hyvä. Ei ole ketään satuttamassa tai kohtelemassa kaltoin. Kaverit ovat lähes aina kohdelleet paremmin kuin miehet. Ja hauskempaakin niiden kanssa on ollut. Että tälläistä mulla. Kaiketi jotkut ovat jopa onnellisiakin. Mutta silti kyseenalaistaisin että onko sellaisia naisia jotka eivät olisi joutuneet miehiensä satuttamiksi, joustaneet ja tehneet niinkuin mies haluaa ettei tule tappelua tai saa jollain tavalla hankalan mainetta ym.
miksei voisi? Minäkin ihan tyytyväisenä tässä elelen ja olen hieman yli kolmekymmentä. Ehkä jotkut vanhemmat ihmiset saattavat ihmetellä että kun ei ole miestä mutta eivät nuoremmat. Ja mitä siitä vaikka ihmettelisivätkin!
Onhan siinä miehessä puolensa mutta niin on myös sinkkuelämässä! Ihan mikä kenelle sopii.
Jos sattuisin itselle sopivan miehen löytämään ja olisi vielä "kunnollinen" niin en karkuun juoksisi, mutta näinkin on ok. Niin se on totta että niitä hyviä miehiä on vaikeaa löytää, ovat varattuja. Ja mitä sillä huonolla tekemään?
Mikäli seksiä kaipaa sitä kyllä saa. Vaikka olisihan se tietenkin mukavampaa jos olisi joku josta välittää ja toisinpäin. Mutta ehkei minulla ole hirveän voimakas seksivietti tai sitten se on hiljaisella liekillä kun ei niitä yhden yön juttuja aina jaksa. Niin ja eihän sitä miestä välttämättä seksiin tarvita, mutta nyt alkaa menemään ohi aiheen..
Olen jo niin tottunut tähän sinkkuelämään että
vaikka tapaisinkin minulle oikeanlaisen miehen niin tuskin yhteen muuttaisin. Pitää voida tehdä mitä haluaa ja olla miten haluaa. Esim. pari tuttavanaistani pihistelevät syömisiään ja sitä mitä syövät. Ei kiitos!!! Tosin en minä mikään lihava ole, ehkä vähän pyöreyttä. Mutta jotenkin naurettavaa että aikuiset ihmiset tekevät noin. Ehkä heidän miehensä jotenkin kritisoivat naisiaan tai jotakin. Minä voin syödä aina kun on nälkä ja mielellään hyvää ruokaa. Vaikkeivat kaikki miehet tuollaisia tietenkään ole. Nämä naiset ovat kyllä ihan mallin mitoissa. No se siitä, taas alkoi rönsyilemään aiheen ohi..
Minun kotini ei millään pysy siistinä, vaikka sinkku olenkin. Ei nimittäin ole ketään, joka järjestelisi paikkoja, eikä ketään, joka epäjärjestystä kritisoisi. :)
kun peli on pelattu lopullisesti, ikää 40 .
Eikä perhettä enään voi perustaa, eikö tuo mietitytä yhtään? Ainakin monen sinkun onnellisuutta vähentää.