Serkkuni on herkkuni

Mutta siinä raja jos rajan ylittää ja rakastuu
lapsen tekoa en suosittele. Paljon on suomessa esimerkkejä siitä mitä sisäsiittoisuus aiheuttaa.

Hän on jo naimisissa, en voi haaveilla hänestä.

rutsaus kirjoitti:

Mutta siinä raja jos rajan ylittää ja rakastuu
lapsen tekoa en suosittele. Paljon on suomessa esimerkkejä siitä mitä sisäsiittoisuus aiheuttaa.

Älä viitsi puhua paskaa.

Serkuilla ei ole sen suurempaa mahdollisuutta saada vammaisia lapsia kuin on bushmann/inuiitti parilla.

Luuletko sinä että serkusten avioliitot olisi täällä sallittu jos siitä olisi jotain haittaa?

vai? kirjoitti:

Älä viitsi puhua paskaa.

Serkuilla ei ole sen suurempaa mahdollisuutta saada vammaisia lapsia kuin on bushmann/inuiitti parilla.

Luuletko sinä että serkusten avioliitot olisi täällä sallittu jos siitä olisi jotain haittaa?

Lue lisää

kylään nimeltä auttoinen suomen suurin sisä siittola! urpot!

juo123456 kirjoitti:

kylään nimeltä auttoinen suomen suurin sisä siittola! urpot!

tähän aiheeseen sinua pikkuisen enemmän, urpo.

tutustunut kirjoitti:

tähän aiheeseen sinua pikkuisen enemmän, urpo.

Sen uskon. Ei ole tainnut pelkät serkut riittäneet tyydyttämään sua.

Saahan Suomessa mennä naimisiinkin serkkunsa kanssa ja tehdä vaikka legioonan lapsia.

Olen varmaan sairas ku on tuommonen asia mielessä.
En voi sille mitään että serkkuni on aina ajatuksissani

nimetö kirjoitti:

Olen varmaan sairas ku on tuommonen asia mielessä.
En voi sille mitään että serkkuni on aina ajatuksissani

avioituu järjestään sukulaistensa kanssa. Kaverini on Turkkilainen ja naimisissa serkkunsa kanssa. 5 tervettä lasta. Tosin keskenmenojakin 3 ja välillä n. 10 vuoden yritys saada lisää lapsia, kunnes taas natsasi. Itseäni kyllä ällöttää ajatus, jos omat lapseni sekaantuisivat veljeni lapsiin...yök.

mimmu kirjoitti:

avioituu järjestään sukulaistensa kanssa. Kaverini on Turkkilainen ja naimisissa serkkunsa kanssa. 5 tervettä lasta. Tosin keskenmenojakin 3 ja välillä n. 10 vuoden yritys saada lisää lapsia, kunnes taas natsasi. Itseäni kyllä ällöttää ajatus, jos omat lapseni sekaantuisivat veljeni lapsiin...yök.

Lue lisää

Kyllä ne serkusavioliitot ovat tuottaneet hyvin paljon perinnöllisiä vikoja niihin maihin ja kulttuureihin joissa niitä maan tapana harrastetaan. Muslimimaissa mm. perinnöllisiä sairauksia on turhan paljon. Sama koski aikoinaan pahasti Itä-Euroopan ashkenaaseja. Ja aika montaa muutakin pientä ja tiukkapipoista porukkaa.

Mistä löytyy tietoa tuohon asiaan?

Nimetön kirjoitti:

Mistä löytyy tietoa tuohon asiaan?

INTERSUKUPUOLISUUDEN HISTORIAA

Intersukupuolisuus on yhtä vanha ilmiö kuin ihmiskuntakin. Intersukupuolisuus terminä on kuitenkin nykyajan keksintö ja vielä 1980- luvulle asti näistä ihmisistä käytettiin nimitystä hermafrodiitti. Nimi pohjaa kreikkalaisen ja roomalaisen kulttuurin luomaan mystiikkaan kaksineuvoisesta jumalasta ja sen esiintymiseen hellenistisen ja roomalaisen kulttuurin kirjoituksissa, maalauksissa ja patsaissa.

Kreikkalaisen historiankirjoituksen isäksi mainittu Herodotus mainitsee kirjoituksistaan Skyyttialaisista naisenkaltaisista miehistä, joilla oli Afroditelta saatu tieto ennustaa tulevaisuutta. Nämä väitetyt ihmiset muodostivat oman heimonsa ja olivat ennustajanlahjojensa vuoksi arvostettuja mutta toisaalta oudoksuttuja. Myös muissa kirjoituksissa samalta ajalta vältetään kyseisen heimon joskus eläneen mutta sittemmin hävinneen kokonaan pois. Ilmeisesti kuitenkin kyseessä on tarina, joka ei pohjaa todellisuuteen vaan on sepite, kuten Olympoksen huuruissa elävät jumalatkin, jotka käsitettiin aktuaalisiksi olennoiksi.

Plato väittää kirjoituksessaan Symposium, että alun perin sukupuolia ei ollut vain kaksi vaan kolme. Naisen ja miehen lisäksi oli kolmas sukupuoli, naisen ja miehen yhdistymä, joka sittemmin hävisi maailmasta. Ilmeisesti ensimmäinen maininta hermafrodiiteista juuri tällä termillä, on luettavissa Platonin ja Aristoteleen oppilaan, Theophrastuksen, kirjoituksista, joissa hän luokittelee hermafrodiitit jumaliksi.

Hermafrodiitti sana tulee tarusta, jonka mukaan Hermeksen ja Afroditen lapsi olisi saanut ominaisuutensa molemmilta vanhemmiltaan, mutta esimerkiksi Ovidius kertoo kirjassaan Metamorfooseja että hermafrodiitti syntyi kun Hermeksen ja Afroditen poika tapaa lammella Salmakis nymfin ja he yhdistyvät yhdeksi kaksisukuiseksi olennoksi. Tämän tarun monet eri versiot ovat juurruttaneet hermafrodiitti sanan synonyymiksi yksilölle, jolla on säilynyt sekä miehen että naisen sukupuolelle tunnusomaisia fyysisiä ominaisuuksia.

Edellä mainittujen kirjoitusten lisäksi hermafrodiitteja kuvattiin myös useissa patsaissa, kaiverruksissa, koruissa ja maalauksissa. Useimmat näistä ovat hyvin tyyliteltyjä ja idealisoituja kuvaten lähinnä jumalallista olentoa, mutta niiden runsaus ja toisaalta anatominen tarkkuus merkinnee, että sekä kreikkalainen että roomalainen kulttuuri oli hyvin kiinnostunut sukupuolisuudesta. Kuvat ja kirjoitukset eivät varmasti ole kuvauksia todellisista yksilöistä, vaan Hermafrodite-jumalasta, mutta on mahdollista että intersukupuoliselle yksilölle oli sellaisenaan rooli ja paikka tuon ajan yhteiskunnassa.

Myöhemmin keski-ajalta tarkkoja kuvauksia hermafrodiiteista ei ole säilynyt mutta ilmeisesti osa vainoissa poltetuista "hirviöistä" ja noidista/paholaisista oli hermafrodiitteja. Sittemmin 1500- ja 1600- luvun mukana seksuaalisuuden uudet muodot, esimerkiksi transvetismi, toivat myös hermafrodiitit kirjoituksiin ja teoksiin. Kuitenkin vasta 1800- luvulla alkaa tarkempi, yhtenäinen "Hermafrodiittien historia".

Aivan 1800- luvun alkupuolelta saakka on hermafrodiitteja kuvattu tieteellisissä kirjoituksissa. Tuohon aikaan kehittyi lääketieteessä oma erikoisalansa - nimettäköön se vaikka hirviölääketieteeksi - jonka pääasiallisena tutkimuskohteena olivat ihmisen poikkeavuudet. Nämä "tieteentekijät" pyrkivät mahdollisimman tarkasti kartoittamaan kaikki ihmisvartalon poikkeavuudet ja hermafrodiitit olivat olennainen osa heidän tutkimustaan. Kun sitten ymmärrys ihmisen sikiön kehityksestä kasvoi ja uutena keksintönä voitiin kudosten rakenteita tarkastella systemaattisesti mikroskoopilla, tämä ala sai enemmän tieteellistä pohjaa. Tuon ajan yhteiskunta ja muissa tieteissä vallitsevat käsitykset muokkasivat paljolti myös hermafrodiittien "tutkimusta" ja tuolloin vakiintui ajatus vain yhdestä todellisesta sukupuolesta ja sitä sekoittavista tekijöistä. Homoseksuaalisuuden jyrkkä kielto ja vahva homofobia muokkasi tarkastelua huomattavasti, evoluutioteoria toisaalta antoi suoraan luokitteluperusteen ihmisen sukupuolelle. Ihminen tulkittiin olevan sitä sukupuolta jonka jälkeläisiä hän edes teoriassa pystyisi siittämään. Eli sukupuoli määritettiin sukurauhasten perusteella.

Tämä "gonadien eli sukurauhasten aika" oli ongelmallinen kuitenkin siksi, ettei sukurauhasia voinut tutkia ulkoapäin. Siksi itse asiassa ainoa hermafrodiitti oli kuollut hermafrodiitti, jonka sukurauhaset voitiin tutkia ruumiinavauksen yhteydessä. Yhteiskunnallisesti oli kuitenkin erittäin tärkeää saada tietää yksilön "todellinen" sukupuoli jo hänen elämänsä aikana ja siksi osalle ihmisistä tehtiinkin eetterin käytön yleistyttyä leikkauksia joissa sukurauhasten rakenne pyrittiin selvittämään ja täten julistamaan tälle henkilölle yksi ja ainoa sukupuoli. Ilman leikkauksia samaan päämäärään yritettiin päästä tutkimalla hermafrodiitiksi oletettu ihminen systemaattisesti päästä varpaisiin ja luetteloimalla hänen vartalonsa miehiset ja naiselliset piirteet. Näin oli yksinkertaisen yhteenlaskun avulla mahdollista todeta yksilön sukupuoli. Vartalosta tulkittavia merkkejä olivat etenkin karvoitus, äänen mataluus, yleinen ruumiinrakenne, lantion muoto, hiusten rakenne, rintojen rakenne, ulkoisten sukuelinten muotoja rakenne, emättimen olemassaolo tai puuttuminen, ruumiin eritteet, luuston rakenne, yksilön "vaisto" ja hänen käyttäytymisensä. Lisäksi oli hyvin tavallista pyrkiä tutkimaan yksilön koko suku, pyrkimyksenä löytää myös muita samankaltaisia tapauksia.
Tuolloin 1800- luvun alussa hermafrodiitit esiintyivät tieteellisissä teksteissä omalla nimellään, mutta tuon vuosisadan puolivälissä tieteessä yleistyneen tavan vuoksi heidät muutettiin nimimerkeiksi tai kirjainlyhenteiksi. Kuvissa pää ja muut tuntomerkit peitettiin ja usein kuvattiin vain lähiotoksia sukuelimistä tai rinnoista. Henkilön sukupuoli pyrittiin myös ohittamaan käyttämällä hänestä nimitystä potilas, objekti tai halventavaa "se" -termiä. Hermafrodiitit olivat tuolloin myös haluttuja harvinaisuuksia ja lääkärit ajoittain kilpailivat siitä, kenellä oli suurin lukumäärä tutkittuna tällaisia poikkeavuuksia. Ajoittain tämä tutkimisen vimma lähenteli tirkistelyä ja voyerismia, eikä juuri sisältänyt tieteellistä pohjaa. Tämän aikakauden lopulla oli myös usein tapana kerätä muutamia hermafrodiitteja suuriin kokouksiin, joissa joukko lääkäreitä sitten yhdessä päätti mihin sukupuoleen yksilö oikeasti kuului. Hermafrodiitit olivat sekä tieteellisellä tasolla että arkisessa elämässä näytteitä, joita sitten joskus jopa rahasta kaupattiin ihmisille nähtäviksi. Toisaalta muutamat hermafrodiitit ilmeisesti hyötyivät tästä melko mukavastikin saaden elantonsa kulkemalla markkinoilla ja näyttelyissä paljastamassa vartalonsa ominaisia piirteitä. Sirkusten parrakkaista naisista osa oli juuri hermafrodiitteja.

Meidän aikoihimme säilyneessä kirjallisuudessa on jo pelkästään 1800- luvun puolivälistä 1900- luvun alkuun mainintoja yli 200 hermafrodiitista, yli kolmessa sadassa kirjoituksessa, kuvassa tai piirroksessa Englannista ja Ranskasta. Sittemmin määrä on tietenkin kasvanut huimasti. Ensimmäinen omaelämänkerrallinen teos hermafrodiitista kuvasi Alexina/Abel Barbin' in elämää Ranskassa vuosina 1838 - 68. Hän oli ilmeisesti tuon ajan kuuluisin hermafrodiitti ja kuten nimestäkin voi päätellä, vaihtoi sukupuoltaan elämänsä aikana. Yhteiskunnallisen rauhan säilymisen takaamiseksi ja hysteerisen homofobian vuoksi tuon vuosisadan hermafrodiitti lapset pyrittiin kasvattamaan miehen sukupuoleen mikäli tuo sukuelinten poikkeavuus oli jo syntyessä havaittu. Muutamien ihmisten kohdalla paljastui vasta avioliiton lapsettomuusongelmien yhteydessä, että vaimoksi oletettu henkilö olikin mies ja tämä johti näiden liittojen mitätöimiseen homoseksuaalisen suhteeseen vedoten.

Tultaessa 1900- luvulle havaittiin elimistössä aineita joiden vaikutus sukupuoleen ja sen kehitykseen oli ilmeinen. Näiden hormonien keksimisen jälkeen sukupuolen muovautumisen mekanismeja ymmärrettiin jälleen hieman tarkemmin ja paremmin. Intersukupuolisuus -termi esitettiin kirjallisuudessa ensimmäisen kerran 1917, mutta se ei ole vieläkään täysin vakiintunut. Nykyisin pyritään kuitenkin yleisesti käyttämään intersukupuolinen-nimitystä ihmisistä, joita aiemmin kutsuttiin hermafrodiiteiksi. Vasta 1950- luvulla tutkimus- ja hoitolinjoissa tapahtui selvä muutos. Tuolloin ihmisen persoonallisuuden kehityksen tutkimuksien myötä alettiin ajattelemaan, että lapsen sukupuoli oli muovattavissa ja vaihdettavissa syntymän jälkeen aina 18 kuukauden ikään asti, jonka jälkeen lapsi tuli kasvattaa valitussa sukupuolessa. Tämä yhdysvaltalaisen John Money' n käsitykseen perustuva hoitolinjaus on ollut vallalla aina viime vuosikymmenelle asti. Kuluneen vuosisadan aikaa voitaisi kutsua myös "peniksen aikakaudeksi", koska merkittävä osa vastasyntyneen sukupuolen arviossa oli peniksen pituudella. Mikäli lapsen siitin oli alle 2,5 cm ajateltiin, ettei lapsesta voi kasvaa onnellista miestä, vaan hänen peniksensä pienuuden vuoksi hän olisi tuomittu syrjityksi ja kohtaamaan elämässään vaikeita itsetunto-ongelmia tai masentuneisuutta. Tällaiset lapset pääsääntöisesti neuvottiin kasvattamaan tytöiksi ja heille valittu sukupuoli useimmiten myös leikkauksilla muovattiin sellaiseksi, että pojan sukupuolielimet poistettiin. Toisaalta mikäli tytöksi ajatellulla lapsella klitoris oli toista senttiä pitkä ( rajat eivät olleet/ole kaikkialla samat ) oli tapana tehdä joko klitoriksen poisto tai sitä pienentävä leikkaus. Ongelmaksi osoittautui, että lapsuusiässä tehdyt leikkaukset eivät aina riittäneet, vaan murrosiässä ja aikuisiässä jouduttiin uusiin leikkauksiin. Lisäksi kaikilla intersukupuolisilla ei alkuperäinen diagnoosi pitänyt paikkaansa ja osa halusi vaihtaa sukupuoltaan aikuistuttuaan. Tällöin henkilö oli ja valitettavasti aiemmissa leikkauksissa menettänyt osan sukuelimistään eikä niiden uudelleen rakentaminen useinkaan onnistu. Nuorella iällä, usein jo aivan ensimmäisten kuukausien aikana, tehdyissä leikkauksissa havaittiin olevan myös se ongelma, että eroottisten alueiden tunto osalla potilaista kärsii. Toisilla tunto voi olla hieman alentunut ja toisilla se voi olla kokonaan kadonnut. Hankalimmassa tilanteessa henkilö tuntee lähinnä vain kipua ulkoisten sukuelinten alueella kiihottuessaan seksuaalisesti.

Nykypäivänä olemme siinä tilanteessa, että intersukupuolisuuden hoidossa on tapahtumassa merkittävä muutos verrattuna viimeisimmän viiden kymmenen vuoden hoitolinjoihin. Yhteiskunnalliset muutokset, seksuaalisuuden ja sen eri alueiden parempi tuntemus ja etenkin hyväksyminen, ovat tehneet mahdolliseksi muuttaa käsityksiä myös intersukupuolisuudesta. Suurimpana vaikuttajana ovat kuitenkin toimineet intersukupuoliset itse. Heidän muodostamat vertaisryhmät ja painostusryhmät ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana saaneet aikaiseksi sen, että entisiin hoitoihin ja käsitykseen intersukupuolisuudesta ei liene paluuta. Ne potilaat, jotka leikattiin 1950 ja 1960 luvuilla ovat nyt aikuisia ja voivat kertoa esimerkillään tuolloisten hoitojen hyödyistä ja haitoista. Varsin selvänä viestinä näillä aikuisilla näyttäisi olevan toivomus peruuttamattomien kirurgisten toimenpiteiden siirtämisestä myöhemmälle iälle, siihen vaiheeseen, että yksilö voi itse tehdä päätöksen hoidoistansa ja näin ottaa itse kantaa omaan sukupuoleensa. Näyttäisi siltä, että läheskään kaikki intersukupuoliset eivät toivo sukupuolielimiään muokattavaksi, kaikki eivät halua myöskään hormoneilla tapahtuvaa hoitoa. Näiden ihmisten itsemääräämisoikeutta tulisi kunnioittaa ja tämä asettaa uuden haasteen lääkärikunnalle. Jokaisen lapsen kohdalla on edelleen harkittava hoitojen ja tuen suhteen yksilöllinen ratkaisu, mutta

kirurgisten toimenpiteiden osalta on ehkä järkevää siirtää ne tapahtuvaksi iässä, jolloin yksilö voi riittävän informaation saatuaan itse päättää hoidostaan tai vaihtoehtoisesti luopua siitä.

Copyright Transtukipiste & Mika Venhola

Tuo pitää kyllä täydellisesti paikkansa, koettu on. Hurmio on sanoinkuvaamattoman voimas.

sitä herkumpi N kirjoitti:

Tuo pitää kyllä täydellisesti paikkansa, koettu on. Hurmio on sanoinkuvaamattoman voimas.

Kyllä on koettu sellanen true love, jalat alta, halolla päähän jne. suhde pikkuserkun kaa.
Jos järki ei olis vieny voittoa, niin olis voinu kestää vaikka läpi elämän, mutta kun sitä järkeillään liikaa..TOSIrakkaudelle ei ole koskaan sijaa,niin kauan kun järki vie voiton..

..ja hetkeäkään en vaihtais pois!

Kuola valuu taas, ois se niin ihanaa

siinä on? Mielestäni ällömpää on se naisten touhu, että lähdetään hakemaan etelästä mustaa makkaraa ja tuodaan tuliaisina kasa tauteja ja pistetään ne eteenpäin.
Jos sukulaisten kanssa peuhaaminen on ällöä, niin ilmeisesti sitten itsensä kanssa peuhaaminen on ihan helvetin ällöä. Ja tutkimusten mukaan ihmiset runkkaavat ahkerasti, joten ihmiset ovat siis ällöttäviä perverssejä. Eipä siis olla tekopyhiä. Jos voi nussia itseään, niin miksei samalla sukulaisiaan? Kaksin aina kaunihimpi, nääs.

Kyllä hän on

Nimetön kirjoitti:

Kyllä hän on

on tuottanut näitä perimältään köyhiä, heikot älynlahjat omaavia, ja kaikin tavoin henkisesti ja ruumiillisesti viallisia yksilöitä jotka haaveilevat perheenjäsentensä ja sukulaistensa panemisesta, oikein jopa kehottavat toisiakin siihen.

jos laadittaisiin laki että oman vaarin paneminen on sallittua sinähän ryntäisit panemaan sitä. koska se on sallittua. eiks ni.