työttömään muut suhtautuvat kuin kuokkavieraaseen juhlissa. Naistakaan ei tahdo saada koska on työtön.
Ei riitä vaikka on ulkonäkö kunnossa ja muuten hyvätapainen. Mikähän tässä mättää. Ollaanko me suomalaiset liiaksi työhulluja.
Tuhansia vuosia sitten kreikkalaisilla oli hyveenä vapaa-aika. Miten asiat ovat pyörähtäneet tälle tolalle. Jopa sukulaisetkin sorsivat työtöntä. No, en siitä piittaa. Jokainen eläköön omalla tavallaan.
Ei riitä vaikka on ulkonäkö kunnossa ja muuten hyvätapainen. Mikähän tässä mättää. Ollaanko me suomalaiset liiaksi työhulluja.
Tuhansia vuosia sitten kreikkalaisilla oli hyveenä vapaa-aika. Miten asiat ovat pyörähtäneet tälle tolalle. Jopa sukulaisetkin sorsivat työtöntä. No, en siitä piittaa. Jokainen eläköön omalla tavallaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vaan myhäilet jotenkin, että on tässä nyt tämmöinen tuumaustauko, mä vähän fundeeraan elämää... Olen nyt KAHDEN TYÖN VÄLISSÄ. Ja sillei. Sitten PÄÄ PYSTYYN. Olet hyvä ja arvokas itsenäsi. Eihän työ oikeasti ole ihmisen mitta, yäk! Väline se enemmänkin on, ja näitä työkaluja ei nyt kaikille riitä, eipä syyllistetä sillä asialla itseämme. Emmekä varsinkaan työelämässäoloasialla laske omaa arvoamme, painoarvoamme.
Ottakaas myös huomioon, että ilmassa saattaa joskus olla ns. kateuttakin joltakin taholta tyyliin, että kyllä tuon kelpaa, kun saa olla vapaa kellonajoista, kulkea ja touhuta... Ihminen on aina raadollinen ja joillakin (monilla!) on tosi rankkaa töissä; silloin tuollainen (vähintään alitajuinenkin) kateuden tunne ei ole ollenkaan mahdoton. Ottakaan asia tuntosarvillanne huomioon. Varokaa olemasta onnellisen tuntuisia, tyytyväisiä elämän MUIHIN anteihin, ilman osallisuutta työelämään. Se on kovan taistelun tulosta, jota työllinen ei välttämättä ollenkaan (hyvällä tunteella) käsitä !