Jos menneisyydestä löytyy ei-niin-hyviä asioita mitä on tullut tehtyy..
Olen tavannut nyt kiinnostavan miehen ja mietinkin nyt missä vaiheessa kannattaisi ottaa tämä menneisyys-asia esille? Koska jos vastapuoli saa kuulla sen jostain muualta, ei sekään hyvä. Mieluummin ehkä kertoo itse, vai? Varsinkin kun haluan olla rehellinen. Jokainenhan tekee virheitä, mutta niistä voi oppia.
Olen tavannut nyt kiinnostavan miehen ja mietinkin nyt missä vaiheessa kannattaisi ottaa tämä menneisyys-asia esille? Koska jos vastapuoli saa kuulla sen jostain muualta, ei sekään hyvä. Mieluummin ehkä kertoo itse, vai? Varsinkin kun haluan olla rehellinen. Jokainenhan tekee virheitä, mutta niistä voi oppia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
millanen lutka sä oot joskus ollu.
on varmaan nussinut elämässään sen verran, että voi lutkaksi alkaa haukkumaan, mutta jotkut on tehneet asioita, jotka ovat todella pahoja. Mm. joku on voinut ottaa hengen toiselta joskus nuorena, kärsiä siitä tuomionsa ja nyt vapaudessa elellä elämäänsä ihan normaalisti.
Tai on voinut olla huumeporukoissa, käyttänyt itsekin, mutta selvinnyt siitä koukusta. Aika kapeakatsantoinen pitää olla,jos luulee, että monen kanssa nussiminen on pahinta mitä voi tehdä.
No, ehkä jos on joskus jakanut itseään elannokseen, niin ehkä se on jo rajoillaan pahuudessa, mutta sitäkään ei kovin monet ole tehneet vaikka kokemusta löytyisikin.
komeroista yleensä löydy mitään inhimillistä toimintaa karmeampaa. Jenkeissä voi tietenkin olla todennäköisempää, että kiinnostuu sarjamurhaajasta, tai jopa extraterriaalisesta olennosta:)
http://www.youtube.com/watch?v=gVkDf6brE3E
Mäkin oon pohtinut juuri tuota samaa ja tullut siihen tulokseen,että jos on kyse jostakin todella olennaisesta kuten vankilatuomiosta tai toisella paikkakunnalla ex-puolison luona asuvista lapsista niin täytyy tällaiset asiat kertoa.Mutta jos kyse on vaikka jostain edellisistä suhteista tai yhdenillanjutuista niin voi tällaiset asiat ihan hyvällä omatunnolla jättää kertomatta,sillä tuskin usein toista kiinnostaakaan tietää tällaisista.Mutta rehellisenä ihmisenä kertoisin kyllä, jos toinen erikseen asiaa kysyisi.Mutta musta se ,että toinen vetää herneen nenään vaikkapa toisen menneisyydyn ihmissuhteiden takia ja tulee jotenkin kateelliseksi niistä,kertoo sen ihmisen epävarmuudesta.
Ja kyllähän varmasti teillä molemmilla on ollut elämää jo ennen kuin tapasitte,joten ihan turhia varmaan murehdit.
Ei ehkä ihan ensimmäisten tapaamisten aikana kannata kertoa koko historiaansa,mutta hyvä hetki puhua menneisyydestä, jos siitä haluaa edes puhua on vaikkapa silloin,kun toinenkin avautuu sinulle menneisyydestään ja kertoo ehkä arkaluontoisiakin asioita eli ilmaisee tällä tavoin luottamuksensa sinuun.
Kumpi on tärkeämpää se mitä olet vai se mitä olet ollut? No yhtä kaikki, omasta historiasta on syytä kertoa aikanaan. Tuo "aika" sun on itse määriteltävä.
Mies joko hyväksyy asiat tai sitten katoaa vähin äänin maisemista. Sen jälkeen voit alkaa itse miettimään, että mitä perkelettä sitä on oikein tullut tehtyä.
En kyllä suosittele kertomaan kovin paljoa menneisyydestä, varsinkaan entisistä kumppaneista. Miesystävä ottaa aina riidoissa aseeksi suuren ensirakkauteni ja sanoo mm. että mene vaan hänen luokseen! Se sattuu tosi paljon ja olenkin päättänyt että en kerro entisistä miesystävistäni vaikka joku niistä kyselisikin. Sanon vaan että suhteita on ollut enkä niistä puhu - ne ovat ollutta ja mennyttä. Voi vaikuttaa tylyltä ja etäiseltä, mutta olen läksyni oppinut.
oletko se sinä S***a**e P**a**a jos olet ni must se on ansainnu kuulla totuuden kaiken tän jälkee
Joo tää on aika mielenkiintoinen kysymys. Itse painin sen kanssa, että miten käy, jos sanon, että sisko on menettänyt mielenterveytensä ja on tosi huonossa kunnossa. Että pelkääkö toinen, et niin käy itsellekin tai et se on jotenkin tarttuvaa. Näin ajattelen, koska olen nähnyt niin monenlaista suhtautumista, että kaikkea voi tulla eteen. Samoin toisen siskon rikollisjutut nuorempana. Ja huostaanoton uhka. Onhan näitä vastaavia juttuja hirveästi, mitkä voi kokea kukin aika vaikeena ja omasta puolestaan pelätä, että uskallanko kertoa.
Ja kun päälleppäin ei tosiaankaan moni tietäisi mitään. Ei sillä että kaikkien tarvii tietääkkään.
Mutta en mä ainakaan pysty salaamaan noita kauan. Sanon vain sen, että kaikki selviää kuitenkin jossain vaiheessam joko ikävästi tai sitten ei. Itse pystyn vaikuttamaan siihen, miten, millä asenteella, missä tilanteessa ja hengessä se tapahtuu. Tapahtuuhan se jokatapauksessa kuitenkin.
Kaikki joutuu miettinään samaa kuin edellisissä teksteissä. Mutta pitääkö sitä kaikkia kertoa ja pitääkö kaikkia kantaa päällään esim. siskon tai veljen juttuja. Pitää ne omina tietoinaan ja sillä siisti. Mutta itsestään kertominen on hyvä jossain vaiheessa. Kyllä pitää kertoa esim. tulevalle puolisolle historia ja tietenkin ottaa se riski, että hän vetää livohkat. Hän ei ole sun sitten varmaan tiedät. Kyllä minä ainakin kerron itsestäni ja mikä näkyyhän se en peittää voi syntyperääni, enkä halua.
kyllä pitää puhua entisestä elämästä. Ei tietenkään heti kaikkee, mutta jos suhde jatkuu, niin se on kyllä rehellisyyden merkki. ja itselläänkin on parempi olla, ettei tarvi koko ajan olla varuillaan mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei. Tosi rakkaus kestää kaiken toisen menneisyyden sata varmaan!!!
Tosin itse luotin liikaa toiseen, kerroin kaiken ja sit sain siitä kyllä kuulla. Hänellä ei ollut menneisyyttä ollenkaan:))))....kunnes selvisi et se on ollut niin julmaa, kieroutunutta ym et ei sen takia puhunut mitään...