osaa olla mikään hellyyden perikuva. Enemmän olen sellainen "äijämäinen", vaikka kasvot on kuulemma kuin enkelillä. Miehillä menee hermot siihen, kun en kestä läheisyyttä.. Kai se on sitten yksin vaan oltava, mä en jaksa enää suhteita.
Ihannenaiseuteni tyssää
siihen, etten..
5655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
angst
tiedän yhden tuollaisen. Turha valittaa kun en sinulle kelvannut. Olisit juuri tuollaisena ollut hyvää seuraa
Osaatko muutenkaan ilmentään tunteita?
Miten on, ootko sä KOSKAAN hellyydelle altis - omilla ehdoillasi kenties? Tai jos mies on sellainen hemmetin lutunen joka sulattaa sut?
Mä luulen että se on joku juttu ennemminkin. Musta tuntuu että sun hellyyttä tai sen vastaanottamisalttiutta ei saavutetakkaan ottamalla vaan olemalla sen arvoinen. Se läheisyyden "kestämättömyys" vois olla ilmenevä istesuojeluvaisto tai se ettet hyväksy sitä hellyyttä sellaisilta jotka koittaa sillä "ostaa" sut ittelleen?
Tällästä kävi mielessä.
en osaa minäkään näyttää omia tunteitani kuten kuuluisi. Mieluiten pidän mökin kunnossa ja teen kotitöitä ja näin pidän äijän tyytyväisenä. Tai ostan jotain. En ole sellainen pusuttelija ja halija, en ole pienestä pitäen halunnut hellyyttä tai antanut sitä muille ihmisille (kotikasvatuskaan ei ollut fyysistä hellyyttä), eläimet on eri asia, niitä kyllä silittelen mielelläni. Ja jos äijä roikkuu koko ajan kimpussa, saatan ahdistua...