Tämä on niin taas tätä. Ja sitten ihmetellään että miksi moni kyllästyy koko suhdetouhuun. Me ollaan kaikki synnytty tähän maailmaan sinkkuina, ehkä siinä syy miksi parisuhteet usein tuntuu mahdottomilta. Ihminen on luotu jatkamaan sukua toisen sukupuolen kanssa mutta onko ihmistä ihan oikeasti luotu elämään toisen sukupuolen kanssa? Ehkä katkeraa mutta on taas kyllästymishetki meneillään.
Oon itse ollut sinkkuna nyt 2 vuotta. Onhan välissä ollu jotain sähellystä mutta ei mitään vakavampaa. Sitä ennen 5 vuoden vakava suhde ja avoliitto. Ottajia kyllä on ollut mutta ei todellakaan mitään varteenotettavaa. Tälläkin hetkellä kaksi miestä viestittelee ja pyytää kahville mutta kumpikaan ei vain kiinnosta. Kaverit (suhteessa/naimisissa olevat sellaset) sanoo etta no pidä nyt hauskaa ja mene treffeille. Mutta jos ei kiinnosta niin miten voisin pistää sen hauskanpidoksi?! Jos olisikin jotain kutkutusta toista kohtaan niin ihan eri juttu.
Tapasin tuossa just viikonloppuna pari miestä joiden kanssa analysoitiin maailmanmenoa muutaman tuopin jalkeen. Fiksuja ihmisiä ja suhteessa/naimisissa joten siksi tykkäsinkin jutella koska eivat yrittäneet sinänsa mitään. Alkoi kuitenkn oikein ärsyttämään kun vaikka en itse maininnut sanallakaan elämästani, kyselivät moneen otteeseen sinkkuuttani ja sain kommentteja tyyliin “sunlaisella naisella ei kyllä todellakaan pitäis olla ongelmaa loytää miestä mistä vaan, sulla varmaan porrää baarissa aina miehiä ymparillä kuin herhilaisiä” ja “tollasia naisia on harvassa, loytyy kauneutta ja älya ja osaa keskustellakin vielä” ja “olet kyllä onnekas”.
Niin, ehkä niitä porrää ympärillä mutta ne on aina niita vääria. Ehkä en ole rumimmasta päästa ja saan paljon huomiota mutta ei se takaa vielä mitään. Sydäntähän minäkin kuuntelen ja jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei se porräyksestä ole kiinni. Joku loytää elämansä miehen siitä ainoasta ymparilla porrääjästä ja joku niistä tuhannesta ympärillä porräävästä. Joku ei loydä ketään sen tuhannenkaan joukosta.
Olen oikeasti tavannut ihanan ihmisen, ja kerron nyt syyni tämän hetken kyllästymiseeni ja tähän tekstiin. Tapaamme päivittäisissa merkeissä usein ja olemme tietaneet/tunteneet toisemme jo monta vuotta mutta olimme molemmat alussa suhteissa ym enkä ainakaan itse ole edes ajatellut häntä millään tavalla ennen. Joku vaan kliksahti muutama kuukausi sitten ja nyt olen aivan vietyä. Olen luullut hänenkin olevan kiinnostunut vaikkakin ujo, mutta väärässä olin kai. Luin kai kaikki merkit väärin. Huppelissa baarissa kylla lähestynyt aiemmin pariinkin kertaan mutta en ole vielä ollut kiinnostunut, ja toisaalta, en voi sietää humalassa lähestymistä jos selvinpäin ei uskalla lähestyä kun kuitenkin tunnetaan. Eilenkin tavattiin ohimennen ja hän pysähtyi juttelemaan ja aiemmin myos kaverinsa ovat vihjailleet etta hän olisi “rakastunut” (tätä sanaa itse asiassa käyttivät) minuun.Olen vähän odotellut ulospyyntoä tai selvempää merkkia tästä “rakastumisesta” mutta turhaan. Tässä olisi nainen jota humalassa havittelee mutta selvinpäin ei sitten uskalleta mitään.
Mietin jopa että ehkä en ole vain antanut merkkejä tarpeeksi. On ystävänäni tässä kuuluisassa tyoajan varastaneessa Facebookissa mutta emme ole koskaan kommentoineet toisillemme mitään. Tänään mietin että hitot, ehkä on aika. Kommentoin jotain aivan yleistä hänen statuksestaan. Mikä mahtava mahdollisuus miehellä kommentoida takaisin jotain asiaan liittyvää. Katsoa vastaanko taas. Ei mitään. Ei sanaakaan. Näin kyllä että kirjautunut sisään senkin jälkeen. Olkoon. Katsotaan niin viikonloppuna yhteisissä pippaloissa taas alkaa flirttailla ja lähestyä. Haistatan kyllä sanotaanko minne.
Mitä tässä yritän ajaa takaa on kai se että ei mikään ihme etta ihmiset kyllästyy suhteilla leikkimiseen. Tiedän, tiedän, tiedän, ei pitäisi pistää rukkasia tiskiin tämän yhden epäonnistuneen ihastuksen takia taas mutta kun niitä ihastuksia ei usein synny niin ihmetyttää kyllä. Enkä nyt usko että tässä on ulkonäollinen tm ongelma kyseessä, tiedän kyllä että olen käsittääkseni koko miehen kaveriporukan mieleen, olen siitä pariin kertaan kuullut. Enkä nyt mitenkään leuhkiakseni mutta kuitenkin.
Nyt sitten taas tulee ärsyttämään pitkään kun viimeinkin antoi itsensä ihastua johonkin ja sitten ei mitään. Kun seuraavan kerran lahestyy humalassa ja annan pakit, tulee taas kerran olo etta miehiä kiinnostaa vain humalassa. Ja sanotaan etta minä olen se pakkien antaja, ei miehet. Vaikka annoin kyllä mahdollisuuden ja hän ihan varmasti tietää ja nakee sen joka päivä.
Ja sitten ihmetellääan kun joku sanoo ettei osaa luottaa suhteisiin. Mitä muutakaan tässä voi enää sanoa, kun näyttää siltä että vain humalassa lähestytään mutta selvinpäin ei uskalleta tai ei ole kiinnostusta. Mistä sitä tietää mistään helkutin suhteesta että onko siina puhtaat jauhot pussissa. Liian moneen sellaiseenkin tormanny joka päätyny vain havittelemaan housuihin kun silmä välttää.
En nyt yleistä miehia/naisia, vaan yleistän tämän yleisen sinkkujen ongelman.
Oon itse ollut sinkkuna nyt 2 vuotta. Onhan välissä ollu jotain sähellystä mutta ei mitään vakavampaa. Sitä ennen 5 vuoden vakava suhde ja avoliitto. Ottajia kyllä on ollut mutta ei todellakaan mitään varteenotettavaa. Tälläkin hetkellä kaksi miestä viestittelee ja pyytää kahville mutta kumpikaan ei vain kiinnosta. Kaverit (suhteessa/naimisissa olevat sellaset) sanoo etta no pidä nyt hauskaa ja mene treffeille. Mutta jos ei kiinnosta niin miten voisin pistää sen hauskanpidoksi?! Jos olisikin jotain kutkutusta toista kohtaan niin ihan eri juttu.
Tapasin tuossa just viikonloppuna pari miestä joiden kanssa analysoitiin maailmanmenoa muutaman tuopin jalkeen. Fiksuja ihmisiä ja suhteessa/naimisissa joten siksi tykkäsinkin jutella koska eivat yrittäneet sinänsa mitään. Alkoi kuitenkn oikein ärsyttämään kun vaikka en itse maininnut sanallakaan elämästani, kyselivät moneen otteeseen sinkkuuttani ja sain kommentteja tyyliin “sunlaisella naisella ei kyllä todellakaan pitäis olla ongelmaa loytää miestä mistä vaan, sulla varmaan porrää baarissa aina miehiä ymparillä kuin herhilaisiä” ja “tollasia naisia on harvassa, loytyy kauneutta ja älya ja osaa keskustellakin vielä” ja “olet kyllä onnekas”.
Niin, ehkä niitä porrää ympärillä mutta ne on aina niita vääria. Ehkä en ole rumimmasta päästa ja saan paljon huomiota mutta ei se takaa vielä mitään. Sydäntähän minäkin kuuntelen ja jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei se porräyksestä ole kiinni. Joku loytää elämansä miehen siitä ainoasta ymparilla porrääjästä ja joku niistä tuhannesta ympärillä porräävästä. Joku ei loydä ketään sen tuhannenkaan joukosta.
Olen oikeasti tavannut ihanan ihmisen, ja kerron nyt syyni tämän hetken kyllästymiseeni ja tähän tekstiin. Tapaamme päivittäisissa merkeissä usein ja olemme tietaneet/tunteneet toisemme jo monta vuotta mutta olimme molemmat alussa suhteissa ym enkä ainakaan itse ole edes ajatellut häntä millään tavalla ennen. Joku vaan kliksahti muutama kuukausi sitten ja nyt olen aivan vietyä. Olen luullut hänenkin olevan kiinnostunut vaikkakin ujo, mutta väärässä olin kai. Luin kai kaikki merkit väärin. Huppelissa baarissa kylla lähestynyt aiemmin pariinkin kertaan mutta en ole vielä ollut kiinnostunut, ja toisaalta, en voi sietää humalassa lähestymistä jos selvinpäin ei uskalla lähestyä kun kuitenkin tunnetaan. Eilenkin tavattiin ohimennen ja hän pysähtyi juttelemaan ja aiemmin myos kaverinsa ovat vihjailleet etta hän olisi “rakastunut” (tätä sanaa itse asiassa käyttivät) minuun.Olen vähän odotellut ulospyyntoä tai selvempää merkkia tästä “rakastumisesta” mutta turhaan. Tässä olisi nainen jota humalassa havittelee mutta selvinpäin ei sitten uskalleta mitään.
Mietin jopa että ehkä en ole vain antanut merkkejä tarpeeksi. On ystävänäni tässä kuuluisassa tyoajan varastaneessa Facebookissa mutta emme ole koskaan kommentoineet toisillemme mitään. Tänään mietin että hitot, ehkä on aika. Kommentoin jotain aivan yleistä hänen statuksestaan. Mikä mahtava mahdollisuus miehellä kommentoida takaisin jotain asiaan liittyvää. Katsoa vastaanko taas. Ei mitään. Ei sanaakaan. Näin kyllä että kirjautunut sisään senkin jälkeen. Olkoon. Katsotaan niin viikonloppuna yhteisissä pippaloissa taas alkaa flirttailla ja lähestyä. Haistatan kyllä sanotaanko minne.
Mitä tässä yritän ajaa takaa on kai se että ei mikään ihme etta ihmiset kyllästyy suhteilla leikkimiseen. Tiedän, tiedän, tiedän, ei pitäisi pistää rukkasia tiskiin tämän yhden epäonnistuneen ihastuksen takia taas mutta kun niitä ihastuksia ei usein synny niin ihmetyttää kyllä. Enkä nyt usko että tässä on ulkonäollinen tm ongelma kyseessä, tiedän kyllä että olen käsittääkseni koko miehen kaveriporukan mieleen, olen siitä pariin kertaan kuullut. Enkä nyt mitenkään leuhkiakseni mutta kuitenkin.
Nyt sitten taas tulee ärsyttämään pitkään kun viimeinkin antoi itsensä ihastua johonkin ja sitten ei mitään. Kun seuraavan kerran lahestyy humalassa ja annan pakit, tulee taas kerran olo etta miehiä kiinnostaa vain humalassa. Ja sanotaan etta minä olen se pakkien antaja, ei miehet. Vaikka annoin kyllä mahdollisuuden ja hän ihan varmasti tietää ja nakee sen joka päivä.
Ja sitten ihmetellääan kun joku sanoo ettei osaa luottaa suhteisiin. Mitä muutakaan tässä voi enää sanoa, kun näyttää siltä että vain humalassa lähestytään mutta selvinpäin ei uskalleta tai ei ole kiinnostusta. Mistä sitä tietää mistään helkutin suhteesta että onko siina puhtaat jauhot pussissa. Liian moneen sellaiseenkin tormanny joka päätyny vain havittelemaan housuihin kun silmä välttää.
En nyt yleistä miehia/naisia, vaan yleistän tämän yleisen sinkkujen ongelman.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä estää itseäsi lähestyä ja kysyä suoraan? Ai sekö, niin juuri se. Oletko ajatellut, että tätä miestä estää sama, jota nyt mietit. Ja mitä kännilähentelyyn tulee, niin ei se pelkästä kännistä johdu, vaan fiiliksestä. Uskon, että työpaikalla päivän viettäneenä on eri fiilarit kuin illan hyvässä kaveriporukassa.
Tiedätkö mikä on kauniin naisen ongelma tuossa tilanteessa. Jos se seura joka jaloissa pörrää ei kiinnosta, niin sitten pitää itse etsiä sitä mikä kiinnostaa. KOSKA kauniiden naisien jaloissa BAARISSA pörrää juuri se tietty mies-tyyppi, joka uskaltaa lähestyä kaunista naista. Ehkä se sun mies-tyyppisi on siellä tasutalla, joka ei uskalla lähestyä sua. En minäkään uskaltais kaunista naista lähestyä, jos kokoajan joku uus kolli juttelee hänelle.
en siltikään ymmärrä.
Vai voiko kyseessä nyt tolla tosiaan se että koska olemme tienneet toisemme pitkään ja porukka ympärillä on puhunut minusta (näin olen kuullut), hän pelkää lähestyä koska ei usko yltävänsä joukon 'yläpuolelle'?
Mutta ei. Olen oikeasti antanut hänelle monta mahdollisuutta. Kerrankin, muutama kk sitten, meillä oli ulkona vähän peliä ja kotiinlähtiessäni naurettiin miehen kanssa että minulla on 1.5h aikaa nukkua ennen herätystä. Hän väitti etten kykene, joten aamulla pistin miehelle emailia että täällä ollaan ja hengissäkin vielä. Vastasi siihen kerran kaksi kertaa, vastasin aina takaisin, ja sitten hän ei enää vastannut. Oikeasti, jos mies haluaisi yrittää tosissaan niin kai nyt edes voisi pitää kirjoittelua päällä. Olenko oikeassa? Näen kuitenkin että kirjoittelee muiden tuttujen kanssa välillä.
Ehkä mies ei vaan ole kiinnostunut, hyväksyn sen kyllä täysin, mutta... mutta :)
Totta kyllä tuokin että hän tietää että porräystä on ympärillä mutta en vain osaa naisena mennä ja pyytää miestä treffeille. En vain yksinkertaisesti uskalla, ja se on karu totuus.
Vastaus on suoraan tekstissäsi.
"Huppelissa baarissa kylla lähestynyt aiemmin pariinkin kertaan mutta en ole vielä ollut kiinnostunut,"
Olet antanut jo ainakin kaksi kertaa pakit ja nyt sitten ihmettelet että mikä vittu on, kun mies ei tee aloitetta? Kuvitteletko että sillä on ehkä telepaattisia kykyjä tai kristallipallo, jotka kertoo että juuri nyt kannattaa jälleen kerran yrittää?
Tajuatko kuinka tuskallista naisten elämä olisi, jos kaikki pariin kertaan pakit saaneet kävisivät tasaisin ajoin kokeilemassa kepillä jäätä? ;)
"Oikeasti, jos mies haluaisi yrittää tosissaan niin kai nyt edes voisi pitää kirjoittelua päällä. Olenko oikeassa?"
Näin voisi kyllä kuvitella. Ehkäpä on kuitenkin ajatellut ettei sinua kiinnosta ja ylpeys ei anna vastata mitään.
Mikään ei käytöksessä viittaa siihen että mies olisi sinusta kiinnostunut, mutta yleensä kaverit eivät puhu palturia. Mikset lähetä itse terveisiä niiden kavereiden kautta, jos et suoraan uskalla?
"Mikset lähetä itse terveisiä niiden kavereiden kautta, jos et suoraan uskalla?"
Esimerkiksi voisi kokeilla tätä: "voittex kysyy silt, et jos se alkais olee mun kaa".
Jos on jo pariin kertaan torjuttu, niin tuskinpa kyseinen mies jaksaa nöyryyttää itseään omissa silmissään enää enempää.
Naisen, jonka ympärillä pörrää miehiä, pitää tajuta toimia itse saadakseen haluamansa miehen. Muuten saa kirjoittaa tällä palstalla vielä 20 vuoden päästä siitä, miten miehet pörräsivät ympärillä, mutta kukaan ei kiinnostanut.
Että teet elämästä itsellesi liian vaikeaa. Ei tätä oikein voi muutenkaan käsittää.
Kaiken pitäisi mennä juuri niin ja juuri näin ja spekuloidaan ja mietitään ja pähkäillään ja kirotaan että miksi kaikki ei mennyt juuri niin kuin itse haluaa.
Jos tuhannesta ei kiinnosta pääsääntöisesti edes yksi, niin vika todellakin on sinussa. Turha sitä on mitenkään muutenkaan vakuutella, se vain on niin. Niin on kuin miltä näyttää.
Valitettavasti itseääm ei pysty muuttamaan vain parisuhdekäyttäytymisen osalta, joten suosittelisin sinulle elämänasenteen ja maailmankatsomuksen kokonaisvaltaista uudelleenarviointia. Oikeasti.
Jos on kovin vihainen maailmalle ja pettynyt toisiin ihmisiin jatkuvasti, niin kertooko se enemmän toisten ihmisten käyttäytymisestä, kuin...?
Kiitos mukavasta vastauksesta! En todellakaan aio alkaa kinata vastaan koska ehkä se juuri noin onkin, ainakin ulkupuolisen silmistä. Okei, puolusteukseni, kirjoitin alkuperäisen jutun aika äkämyksissäni enka kyllä esim nyt mieti ihan noin raa'asti, mutta kuitenkin.
Ja muuten, tuo "yksi tuhannen joukosta" ei viitannut itseeni, viittasin siinä ihan vain yleisesti ihmisiin. Onhan tässä peliä ollut ja olen tapaillut paria tyyppiä mutta aina jokin mennyt pieleen. Vääriä ihmisiä ja väärä asenne, tiedän ;)
Mutta olet ihan oikeassa, pitäisi kai olla vähän avoimempi ja avarakatseisempi. Välillä sen muistankin ja käsken itseäni olemaan enemmän 'easy-going'. Elämä ei ole niin vakavaa tai stressaavaa jos sitä ei ota niin.
Mutta enitenhan tässä nyt harmittaa tuo ihastukseni kun kai sitä ihminen toivoi jonkinlaista merkkiä toiselta ja sitten ei mitään, ja pettymys.
Ja siis noista pakeista muuten että ne eivät olleet mitään järisyttäviä EI-kieltoja, ennemminkin en vaan lähtenyt mukaan juttuun ja jatkoin kaverina. Omaa mokaa silti, tiiiiedän...
Kun näen hänet maanantaina, aion mennä juttelemaan niin että mies varmasti tajuaa tilanteen. Piste.
Kiitos :))