Hei!
Minä nlen Ranskasta Suomeen jo pienenä tyttönä muuttanut nainen, iältäni vielä nuori.
Minä olen tuntenut oloni ihan hyväksi täällä vaikka suomalaisen miehen tapa kehua naista on erilainen kun kotona. Mutta miksi suomalainen nainen ei halua minun seuraani? Monet kiukuttelevat ja katsovat minua vihaisena. Minä en ole ruma joten se ei johdu ulkonäöstä, voiko johtua siitä että minä en kerro kauneusvinkkejä koska Ranskassa on tapa ettei naiselta kysytä kuinka hän kaunistautuu? Minä en ole vienyt kenenkään miestä enkä minä ole särkenyt kenenkään sydäntä, minä sain hyvän kasvatuksen minun vanhemmiltani. Mutta he silti yrittävät välttää minun seuraani. Onko jokin asia Ranskassa josta suomalaiset miehet pitävät mutta suomalaiset naiset eivät pidä? Minä haluaisin ystävättaren jonka kanssa voisi puhua elämästä koska minä tiedän että oli mies minkä maan kansalainen tahansa on asioita joita vain toinen nainen voi ymmärtää.
Kiitos että luitte tämän, tietääkö joku mikä on paras tapa ystävystyä suomalaisen naisen kanssa?
Minä nlen Ranskasta Suomeen jo pienenä tyttönä muuttanut nainen, iältäni vielä nuori.
Minä olen tuntenut oloni ihan hyväksi täällä vaikka suomalaisen miehen tapa kehua naista on erilainen kun kotona. Mutta miksi suomalainen nainen ei halua minun seuraani? Monet kiukuttelevat ja katsovat minua vihaisena. Minä en ole ruma joten se ei johdu ulkonäöstä, voiko johtua siitä että minä en kerro kauneusvinkkejä koska Ranskassa on tapa ettei naiselta kysytä kuinka hän kaunistautuu? Minä en ole vienyt kenenkään miestä enkä minä ole särkenyt kenenkään sydäntä, minä sain hyvän kasvatuksen minun vanhemmiltani. Mutta he silti yrittävät välttää minun seuraani. Onko jokin asia Ranskassa josta suomalaiset miehet pitävät mutta suomalaiset naiset eivät pidä? Minä haluaisin ystävättaren jonka kanssa voisi puhua elämästä koska minä tiedän että oli mies minkä maan kansalainen tahansa on asioita joita vain toinen nainen voi ymmärtää.
Kiitos että luitte tämän, tietääkö joku mikä on paras tapa ystävystyä suomalaisen naisen kanssa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kauneimmat naiset tulee Ranskasta.
Kiitos mutta mistä he ovat kateellisia?
Ovatko he kateellisia siitä että tulen Ranskasta?
kauneimmat naiset ovat venäläisiä.
No juu.Lopeta alkuun ainakin tuo MINÄ-keskeisyys..ja vertaileminen kotimaasi juttuihin.Eiköhän se sitten ura urkene.
Mitä sinä tarkoitat sanomallasi?
Eli minun ei pidä kertoa että minä olen Ranskasta?
Tai että minun ei pidä kertoa mitä Ranskassa tehdään?
Anteeksi mutta en tiedä mitä "urkene" tarkoittaa.
Sory,en tarkoittanut mitenkään pahalla..lipsahti vain.Suomalainen nainen on aina varovainen hieman erilaisen taustan omaavien kanssa...No otti vaan silmään kun käytit niin monta MINÄ-sanaa..mutta ei pahalla.Olisi pitänyt lukea tekstisi erillä lailla..sory..
hankala päästä ystävystymään suomalaisten kanssa, koska suomalaiset ei herkästi ota kontaktia. Yliopistoissakin vaihto-oppilaat lähes aina pyörivät vain muiden vaihto-oppilaiden kanssa, suomalaisia kavereita on vain harvoilla.
Oletko yrittänyt aloittaa jonkin harrastuksen, esim. työväenopiston kurssin? Kursseja on joka lähtöön, liikuntaa, käsitöitä, ruoanlaittoa, kieltenopiskelua jne, ja työväenopisto on melkein jokaisessa kaupungissa. Kurssit ovat sitäpaitsi halpojakin. Sieltä saattaisit saada ystäviä. Ota vaan rohkeasti kontaktia äläkä heti pelästy vaikka vastattaisiinkin varovaisen oloisesti. Jos puhelet ja juttelet kurssilla muille ystävällisesti, saat ainakin tuttavia, ja hyvinkin jonkun kanssa sitten saattaisit ystävystyä enemmänkin.
Salut!
Tämä johtuu minusta sekä kateudesta että kulttuurista.
Asuin joskus pari vuotta Ranskassa Pariisin laitamilla ranskalaisen ystävättären Celien luona.
Ja silloin joskus kun koululta ehdimme istuskelimme kahviloissa. Kerran sitten aloitin keskustelun "Olen ajtellut väjätä hiuks..." Shhh! Celie puuskahti.
"Ei tuollaista saa kertoa kenellekkään!"
Tämä on asia jota Suomessa kutsutaan "kauneuskulttuuriksi" tai sitten valehteluksi.
Ranskalainen nainen nimittäin haluaa antaa itsestään "mitään tekemättömän" kuvan. Tällä tarkoitan sitä että jos vaikka värjää hiuksensa, sitä ei kerrota kenellekkään. Tahdotaan muiden ajattelevan että oikeasti omaa sellaiset hiukset.
Jos raskalaisen naisen ystävä tai parhaimmassa tapauksessa miesystävä tulee kylään niin kosmetiikka tuotteet laitetaan heti kaappiin ja pöydälle jätetään korkeintaan harja ja kynsilakkaa.
Tällä ranskalainen nainen suojaa kahta asiaa:
1. Kukaan ei pysty "jäljittämään" hänen tyyliään.
2. Kukaan ei tiedä mitä meikkejä hän omistaa joten kukaan ei myöskään tiedä mitä kaikkea hän on kauneuteensa käyttänyt.
Ihan kuin he muka näyttäisivät oikeasti tuolta.
Ranskalaiset naiset suosivatkin arkena hyvin naturellia, mutta silti erittäin taidokkaasti tehtyä meikkiä.
Se ettei ranskalainen nainen kerro kauneusvinkkejään on oikeasti totta.
Monet kerrat yritin Celieltä tivata miten hän saa aina huulensa näyttämään noin hyvältä. Mutta tuloksetta.
Jos suomalainen nainen on värjäyttänyt hiuksensa ja kertoo siitä kaverilleen kahvilassa hänen poistuttuaan uein koko kahvila tietää asian.
"Värjäsin muuten hiukset, tykkäätkö!?!"
"Wau, aivan uskomattoman hyvin tuo väri pukee sua!"
Mitä olen suomalaisten ystävättärieni luona kyläillyt niin kosmetiikka tuotteet ovat ympärivuotisesti peilipöydällä.
Suomalainen nainen ei myöskään arkaile kertoa miesystävälleen kauneudenhoidostaan.
Monet jopa kysyvät poikakaverinsa mielipidettä esim. hiustenvärissä tai luomiväreissä yms.
Kuten täällä on useaan huomattu niin kasvatuksessa on eroja.
Ranskassa tyttö opetetaan kaunistautumaan että pääsisi hyviin naimisiin.
Ja tytöille opetetaan etteivät koskaan ajattele itseään rumina. Joka käy ilmi aloittajan kirjoituksessakin. Suomessa taas valitettavan harva osaa ottaa kehut vastaan ja moni saattaakin valittaa aivan yleisesti ulkonäöstään.
Tästä hyvä esimerkki on minun ja Celien kommellukset osa 2.
Aamulla heräsin ja katsoin peiliin niin leuassa törrötti finni. Illalla oli tietysti määrä lähteä pitämään hauskaa. Tuhisin sitten aikani ja herätin Celien. Hän tuli huoneeseen että mikä hätänä ja minä kiljahdin "Katso!", leukaa osoittaen.
Celie oli hiljaa ja minä sitten jatkoin kiljumista "Minulla on finni leuassa!". "Hys!" Celie tukki suuni. "Tämä on kerrostalo ja ikkunakin on auki. Tuon voi peittää meikillä! Noita on joskus joka naisella mutta älä nyt hyvänen aika paljasta että
sinulla paraikaa!"
Kasvatustapa ei kyllä vaikuta siihen ettei ranskalainen nainen haluaisi auttaa siskoa hädässä. Menimme nimittäin samana päivänä kaupoille ja Celie veti minut ihonhoito kauppaan.
"Ota joku tuon hyllyn tuotteista, kosmetologini suositteli niitä."
jos olet jo kerran pikkutyttönä tänne muuttanut. Lapset kun tuskinpa osaavat sitä kansalaisuutta miettiä. Joten kehottaisin katsomaan peiliin. Lieneekö syynä sitten erityislaatuinen luonne vai mikä. En tiedä kun en sinua tunne.
Mutta itselläni on kavereina ihmisiä, joista itse pidän. Varallisuudesta, seksuaalisuudesta, kansallisuudesta taikka ihonväristä riippumatta.
Minä muutin tänne Suomeen 8 vuotiaana mutta kävin koulua ranskan kielellä pienessä ryhmässä jossa oli vain ranskalaisia mutta yksi suomalainen, hän oli kyllä poika. Opiskelin suomea samassa ryhmässä.
Olen kahden tytön kanssa siitä ryhmästä pitänyt yhteyttä mutta haluaisin suomalaisen ystävättären.
ole sitten minkäänlaista muuta koulutusta kun pelkkä peruskoulu? Ellet sitten ole teini-iässä. Jos olet jo työelämässä niin en pysty uskomaan ettei kukaan haluaisi olla kaverina. Vaikka kuinka suomalaisia pidetään sisäänpäin kääntyvänä ja jurottavana kansana. Niin hyvä tyyppi on aina hyvä tyyppi.
Minä olen kyllä käynyt koulussa. Minulla on hygienia passikin. Olen tarjoilijatar. Mutta koulussa minulla ei ollut kavereita kuin yksi nuori mies ja nyt hänkin on mennyt. He piti jotkut juhlat kun koulu loppui mutta minua ei kutsuttu. Kun tarjoilen se on työtä ja puhun vain ruoasta. Yksi toinen tarjoilijatar on tuttuni mutta hänellä ei ole koskaan aikaa kuin hieman jutella, haluaisin siis ihan oikean ystävättären. Joskus näen toisen naisen tujottavan minua vihaisesti ja ajattelen että ei hän halua olla ystväni, yksi nainen oli kerran luonani mutta hän suuttui kun en kertonut mitä parfyymiä käytän. Hän ei ymmärtänyt kun sanoin että se on ranskalainen tapa olla kertomatta. Puhuisin mielummin elämästä kuin kauneudenhoidosta, siitä puhun kosmetologin kanssa.
samaa asiaa toistaa. Mutta pitkälti se kaverin saaminen on omasta itsestänsä kiinni. Vaikka se puheenaihe olis banaanikärpästen elinikä.
Mutta onnea vaan kaverin ettimiseen!
Ensinnäkään en usko että se on kiinni mistään kauneusvinkkien antamisesta. Jos on, niin eikö kaikkein yksinkertaisinta olisi vain suosiolla kertoa niistä samperin parfyymeistä?
Toisekseen, kaverit tehdään pääasiassa koulu- ja opiskeluaikoina. Itse en ole työelämässä saanut enää yhtään hyvää ystävää. Kaikki hyvät ystäväni ovat opiskelu- tai lapsuusvuosista tuttuja. Työkavereiden kanssa taas käydään lähinnä joskus viikonloppuisin ryyppäämässä. Harrastuskavereita taas nähdään harrasteiden parissa, ei niiden kanssa muuta vapaa-aikaa vietetä.
Eli jos sulla ei ole työelämään sirtyessäsi kavereita, niin ei hyvältä näytä. Sama koskee ihan tavallista suomalaistakin, töistä on melko turha niitä kavereita enää etsiskellä.
Jos puhut yhtä hyvää suomea kuin kirjoitat, niin ei se ole kielitaidostakaan kiinni. Luultavasti kyseessä on siis joku asia luonteessasi tai käytöksessäsi joka ärsyttää ja ajaa ihmiset pois. Missään nimessä se ei voi olla kiinni siitä että olet syntyjäsi ulkomaalainen, muka liian kaunis tai jotain muuta vastaavaa.
Ystävien saaminen perustuu kai kaikissa maissa johonkin yhteiseen, yhdistävään asiaan, siihen, että ollaan kiinnostuneita samoista jutuista. Kulttuurierojakin varmasti on, mutta jos olet jo pitkään asunut Suomessa, nekään eivät varmaan tule yllätyksenä. Itsekin olen saanut olla aktiivinen Ranskassa tutustuakseni uusiin ihmisiin. Monella on ystäviä ennestään elämän varrelta, eikä uusiin ole niin suurta tarvetta. Olen sinua vanhempi, joten minä olen tutustunut muihin äiteihin, lapset yhdistävät yli kulttuurirajojen. Sinä ehkä löydät ystäväsi jonkin harrastuksen kautta. Suomalaiset ovat kuitenkin arkoja aloittamaan keskustelun aivan tuntemattoman kanssa, joten itse täytyy olla varovaisen aktiivinen. Small talk on erilaista, suppeampaa:)
Olet varmaan vielä aika nuori viestistäsi päätellen:kauneus tuskin tuo pelkästään uusia ystäviä tai sen erityinen esille tuominen. Ehkä se voi aiheuttaa myös kateutta kanssasisarissa, mutta samoin olis kai Ranskassakin?!
Onnea ystävien etsintään!
Naiset myöskin puukottavat toisiaan huomattavasti useammin selkään kun miehet eivät juurikaan koskaan.
Etköhän sinäkin vielä jonkun mukavan naisen ystäväksesi löydät. Vaikka jonkun miehen perheen tai kaverien kautta.
Voitas tulla hyvin toimeen, naapuri. ;)))
Joo, mut kateus on suomessa aika normaalia. Täällä sitä vain peitellään ja niin siitä saadaan pahempi ongelma aikaiseksi.
ehkä olet sattunu vaan väärien ihmisten seuraan? Voisin vaikka itse alkaa ystäväksesi, minkä ikäinen olet?
pihtailla jotain parfyymejä ja kauneusvinkkejä ja sitten haukkua muita kateellisiksi...
Me ainakin kavereiden kesken jaetaan hyvät kokemukset ja vinkit, halutaan että kaverikin on mahdollisimman terve ja kaunis.
Kaikki tuntemani ulkomaalaiset naiset (espanjalaiset, italialaiset, virolaiset...)tulevat suomalaisten kanssa hyvin juttuun. Ainoa poikkeus yksi iranilainen, joka luulee olevansa prinsessa tässäkin maassa vaikka täällä ei paljoa sen sukutaulut lämmitä.
Paras tapa ystävystyä kenen tahansa kanssa on olla rehellinen, avoin ja arvostava.
sinulle ollaan niin hirvittävän kateellisia ranskalaisesta taustastasi ja kauniista ulkonäöstäsi, että saat muut naiset tuntemaan uhkaa omaan reviiriin. Eli ne ajattelee, että "en koskaan saa ketään miestä, kun hän on vierellä." Näin sairaita ollaan suomessa. Ne vihaiset katseet kertovat juuri tästä. "mene pois, olet meille uhka tuolla kauniilla ulkonäölläsi"
Ystävää ei saa milloin haluaa, se tulee, jos on tullakseen. Aloita jokin harrastus, mistä olet kiinnostunut ja sulla on mahdollisuus ystävystyä sellaisen ihmisen kanssa, joka tykkää samoista jutuista.
naiset ole "hirvittävän kateellisia", syy voi löytyä jostakin muustakin kuin kaikkein stereotypioiduimmasta oletuksesta.
Suomi on nykyään melkoinen pikku Amerikka, tyypit viettää päiviään Mäcissä jne. Porsaat siis alkavat lihoa ja rupistua. Ranska taas, no kyllä sinä tiedät kultasein. Viiniä, kalliita suklaita ja kulinaristisiä kokemuksia höystettynä kauniilla ja mukavilla ihmisillä. Suomalaiset eivät pysty tähän.
Pidä tiukasti kiinni ranskalaisista kavereistasi, eikä sinun tarvitse kauneutesi saloja muille paljastaa. Katkerat naiset vain hylkäisivät sinut kun eivät saisivatkaan ulkonäköäsi käyttämällä samoja tuoteita. Usko pois, Suomessa kadehditaan jopa parasta ystäväänsä.
http://voorgevorderden.com/images/difference_eu_and_us.jpg
Otsikon voisi vain vaihtaa "Difference between France and Finland"
mutta koska tämä juttu on kirjoitettu nimenomaan 'ihannenainen' palstalle oletan, että tällä haetaan sitä että suomalaiset naiset olisivat kateellisia, koska ranskalainen nainen olisi jotenkin ihanteellisempi nainen?
Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi täälläkin usein haukuttu suomalaisten naisten 'epänaisellisuus' ei välttämättä johdu siitä, etteikö he kykenisi olemaan 'naisellisia' vaan siitä, että 'naisellisia' piirteitä ei täällä niin kovasti arvosteta kylmässä pohjolassa. Ei ole cool olla hömppä, avuton ja pehmeä. Naisellinen viekkauskin nähdään usein pahana. Ja missään nimessä ei saa olla olemassa vain miellyttääkseen miehiä. En siis usko että naiset olisi pääsääntöisesti kateellisia sellaisille ominaisuuksille (mitä ne sitten ovatkin) joita itse eivät yritä tavoitella tai korostaa. Se kyllä voi tietty sapettaa, että jotkut sitten pitävät suomaisia naisia jotenkin 'huonompina', epäonnistuneina yms. vaikka eivät edes asian taustoihin ole jaksaneet lähteä tutustumaan.
En tiedä. Ehkä sitten olet vain liian erilainen. Sulkeutunut omaan ranskalaisuuteesi. Minusta on erimerkiksi kummallista, että vaikka olet muuttanut Suomeen pienenä, niin silti sinulle on niin hirveän tärkeää pitää kiinni ranskalaisesta tavasta olla paljastamatta hajuvettäsi? Ei tietenkään ole mikään pakko, mutta tuollainen vaikuttaa monista varmasti aika kummalliselta, ja kummallisiksi kokemien ihmisten kanssa on vaivaantunutta yrittää viihtyä.
Jännä juttu sinänsä, että aikoinaan kun olin tekemissä eräiden ranslaisten naisten kanssa sain nimeomaan heistä sellaisen kuvan, että olivat kovin kateellisia kaikille muille ja erityisesti toisilleen. En kauaa jaksanut katsoa sellaista ulkokultaisuutta ja selkäänpuukottamista. Mutta eivät onneksi kaikki ranskalaisnaisetkaan ole sellaisia, olen sittemmin kokenut.
Mutta takaisin itse asiaan. 'mikä on paras tapa ystävystyä suomalaisen naisen kanssa?"
Aika perinteisesti sanoisin, että kannattaa olla ihan oma itsensä ja tutustua ihmisiin esim. harrastuksissa ja töissä, löytää yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Kannattaa vain uskaltaa. Ja tärkeää on olla itsekin joustava ja yrittää ymmärtää erilaisia ihmisiä kuin itse.
Olen minäkin huomannut, että aikuisiällä ystävien hankkiminen on huomattavasti vaikeampaa, mutta kuinkin mahdollista jopa minun kaltaiselleni epäsosiaaliselle suomalaisnaiselle :)