uskomattoman surulliseksi ja useasti.
Tällä
palstalla tulee
36769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mut tää palsta saa myös hymyilemään. Se vaan on kiinni perusluonteesta....
kylmyys ja oman navan tuijotteleminen.
Hyvä yritys...
Mut siis jos ottaa kaiken henkilökohtasesti eikä kykene suodattamaan siitä sitä epäolennaista pois niin tottakai tää ajaa mielen matalaks,
Mut sit ku osaa laskee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ilman että kaikki on henkilökohtasta loukkausta niin täältä löytyy ihan mukavaaki juttua.
Mie tarkotin jos on avoin optimisti ja näkee sarkasmia enneku se lyö sua kalloon niin täällä pärjää vallan hyvin... Kysy vaikka kuonokkaalta..
on osa empatia kyvyttömän ihmisen persoonaa.
palstan parasta antia, jos se osattaisiin edes kunnolla..
Kuinkaniin?
Eihän sarkasmi ja empatia ole toisiaan poissulkevia asioita?
Tosi emppis ihminen voi olla myös sarkastinen. Sarkasmi on kommunikaatiomuoto, empatia on henkinen ominaisuus. Ne ovat tyystin eri tasoilla toimivia juttuja.
Ongelmia tulee vain jos sarkasmia kohtaava ei osaa käsitellä sitä eikä (empaattisen sarkastikon tapauksessa) osaa ilmaista mielipahaansa. Ilmaistu mielipaha auttaa empaattista ihmisetä muuttamaan kommunikaatiomuotoaan sulavasti ohittamaan tuo puuttuva suodatin.
Empaatikot eivät ole mitään streotyyppisiä "nyyhnyyh myötäeläjiä". Empaatikollakin on omat mielihalunsa ja kommunikaatiovälineensä, hän ei ole "empaattinen" välttämättä kuin latentisti; valmis myötäelämään jos tarve tulee. Ei jatkuvasti tutkaamassa onko nyt astuttu jonkun varpaille vai ei.
Ei empaatikkoja saa välineellistää.
No meitsihän tietty on herkkä ku pajavasara. Mut ei mulla kyllä tuo sarkasmikaan irtoa...
Ja tosta empatia kyvystä on kiistelty kovastiki. Mut se on osa jokaista ihmistä, toiset vaan vaatii enemmän sitä ku toiset.
sivistyssana vittuilulle.
Onko vittuileminen empaattista?
latentisti?
Se kuulostaa melkeen ku maitoallergikolta :D
Muuten miks miehen logiikan pitäis olla empaattista?
JA AP:lle
Empatia pitää ansaita, sitä ei sovi vaatia, kerjätä tai anella. Muutoin siitä tulee sääliä tai sit pakkopullaa, kyllä mieski taipuu ku tarpeeks vakava asia on kyseessä. Miehen ajatusmalli vaan kulkee sitä rataa että toisen murheet ratkaistaan ja poistetaan. Ei kuunnella eikä lievitetä sitä tuskaa mihin toinen kaipaa sitä lohdutusta...
harjoittaa itseään kohtaan.. Eli äläpä jauha paskaa.
ps. se oli vittuilua.
kaukana.
Empatiaa.. se voi olla myös esim. kaverillista.
(kunhan toinen ei oikeasti suutu)
piilevä ominaisuus tai asia. Mikäli muistan oikein. On mulla sivistysanakirjakin,mutta en nyt millään jaksaisi sitä etsiä :)
Joku varmaan oikaisee jos olen väärässä.
niin,että empaattinen voi olla vaikka sortuisi sarkasmiinkin.
Itse mm. harrastan älyttömän usein sarkasmia itseäni kohtaan. Teen mm. sairauksistani aika ajoin pilaa,vaan jotta kestän ne paremmin huumorin kuin säälin avulla.Mutta silti en koskaan ala nauramaan toiselle sairauksien vuoksi,vaan koen empatiaa ja pysin sen myös tuomaan julki.
Sanoisinko,että kyllä kumpaakin voi olla ihan reippaasti,pitää ensin olla sinut itsensä kanssa. :) ja osata nauraa ensin itselleen ja vasta sitten toisille ja tietysti myös ottaa huomioon milloin joku sen sarkasmin ymmärtää ja milloin ei.
Ilkeä on helpompi olla kuin kiltti,mutta empatia ja sarkasmi eivät ole näitä kumpaakaan itseasiassa vaikka saattaa sanoina sivuta niitä.
no oonpahan nyt ees vähän viisaampi. Mun toisella treenikassilla siis on lantenttisia ominaisuuksia. Se on taas piilemässä jossain piilossa.
ole hyvä vaan :) Kiva jos pikkasen sivisti ;)Ei vaan..tsoukki.
Ja empaatikko tosiaan voi talloa pahastikin jonkun varpaille. Hän vain huomaa sen helpommin kuin moni muu, ottaa osaa ja korjaa tilanteen jos mahdollista koska myötäelää toisen sattumista.
Itseasiassa sellainen tilanne jossa empaatikko talloo jonkun varpaille eikä sitten saakaan tilaisuutta korjata tilannetta on hänelle äärimmäisen tuskallinen. Joutuu myötäelämään toista sekä nielemään oman pettymyksensä. Siksi empaattiset ihmiset nauttivat erityisesti seurasta jossa tietää ettei voi vahingoittaa toisia huomaamattaan, se on heille rentouttavaa.
kukkomies :) Naulan kantaan...
naula arkkuun :D
naula arkkuun :) heti pois se naula siitä kirstun kupeesta ja ylös arkusta ;)
Mä en ton asia asiantuntija ole,mutta jotenkin kukkomiehen tavoin ajattelen ton empatia asian. :)
sitä ajatella miten tahtoo. Olin kyllä ihan täysin vitsailun kannalla, vaikka olenkin pitänyt itseäni umpisurkeana empatian suhteen.. ja nykyäänkin yritän lujaa, mut mä vaan saatan nähdä asiat joskus vähän erilailla. Viittaan tässä nyt lähinnä, että: länsimaissa on tämä itkuvirsikulttuuri ja jokapaikassa ei ajatella ihan samoin..
voittavat empatiankin,jatka samaan malliin :)
tyttöjen riipputissikisa tuolta Lohan'in ketjun sisältä. Veikkaan että hymyilet sen jälkeen.
Tää palsta saa mut hyvin usein nauramaan.
Mikä täällä saa sinut surulliseksi? Eniten ehkä järjen puute ja se miten aikuiset ihmiset tuhlaa aikaansa tämmöiseen!?
ettisit asian joka saa sut hymyilemään uudelleen ja uudelleen. Sit jakasit tän meidän kanssa. Sellanen positiivisuus ketju ois kyllä välillä ihan kiva,
Jos siltä oman navan tuijottelulta ehtii.. (tosin tänään tuijottelun kohteena on rintalihakset)
jos susta sille tuntuu :/ Ilmeisesti reagoit aika herkästi ihmisten olotiloihin? Olet sitten kuin minä..mutta elä anna hymyn hälvetä,se olisi pahinta mitä voisi sattua :D Keep on smiling!
voi olla perääki... Mut pitääkö kaikki murheet kasata ittelleen? Eiks omissa oo vielä riittävästi?
kasata kaikkien murheita ittelleen,mulla ainakin omia löytyy tarpeeksi :)Vaikka en ylivoimaisina niitä pidäkkään.
Kait me toiset ollaan pikkasen herkempiä reagoimaan muiden ihmisten suruihin ja pahaanoloon kuin toiset.Toki en minäkään täällä niitä etsimällä etsi ja ala pohtimaan,mutta joskus jonkun kirjoitus kyllä riipaisee sydäntäni. Ja saatan jäädä miettimään toviksi häntä.
Mä olen sellai romantikko luonteeltani ja samaan aikaan kuitenkin pyrin olemaan realisti,mikä on aika ajoin vaikeeta saada sopimaan samaan naiseen :)
Joku kertoo elävästi et polveen sattuu,niin saatan jopa tuntea sen kivun samassa, mutta omassa polvessa..eli kait se on jotain eläytymistä :/
Mie totesin tänään että mun vasen jalka alkaa tulehtumaan
jos koit jo kipua niin kannattaa jättää lukematta
... nilkka on punanen ja turvoksissa... tää on oikeestaan ihan siedettävää sillä saman jalan penikat on suorastaan tulessa ja jostain syystä polveen vihloo ihan saatanan tavalla.
Jos jotain positiivista hakee niin oikean jalan polveen ei siihen verrattuna koske oikeastaan yhtään... Ja 3 viikkoa sitten sain taas alkaa urheilemaan. Nyt ois varmaan taas edessä kuukauden antibiootit ton jalan takia..
En mie oikeen tollasesta jaksa murhetta kantaa ku Turkki hyökkäs irakiin ja serbit tais tappaa muutaman ihmisen belgradissa... Kaikki pitää suhteuttaa... Mut jos sulla alkaa koskee polveen niin kerro sit. Tehdään samalla empiirinen tutkimus siitä onko jaettu tuska puolitettu tuska...
mutta rehellisyyden nimissä se kuuluu tähän mun rospuutto kelien kaveriin fibroon :) Eli ei luoteta tähän testiin tällä kertaa,eiks vaan :)
Mutta kyllä mie tunsin myötätuntoa sinun jalkojas kohtaan*puhaltaa* varmuuden vuoksi...uppista näyttöön taisi lentää muutama pisara suusta :/
jaettu tuska ois puolitettu tuska... Ei ilmeisestikään siis pidä paikkaansa... Ei henk.koht mut sympatia ei auttanu tähän tautiin.. Varmaan pitää kokeilla antibiootteja
varmaan viisainta hakea,jotta saat vaivan asettumaan. Pikaista paranemista kuitenkin :)
Pitää ensin tutkia ennen ku hutkii.. käydään ekaks mieluummin fysioterapeutin kanssa läpi onks liikeradoissa jotain vikaa ennen ku sorrun taas syömään niitä nappeja... Se ei oo kivaa...
nappien mussuttaminen on tuttua.Kipukroonikkona 25-vuotta ja aikamonet kipua estävät on nassutettu :/
Juuh,fysioterapeutti varmasti osaa arvioida missä on hämminkiä ja onko homma sellasta laatua,ettei auta kun lekuri ja ne antibiootit.
osaa
ole vielä kertaakaan surua kokenu. Myötähäpeää ja pahaa mieltä toisen puolesta kylläkin. Eilen illallaki nauroin vedet silmistä valuen hysterian vallassa ja olin ihan yksinki, onneksi...
Välistä mä jaksan ihailla jonku sinnikkyyttä jatkaa samaa aihetta kerta toisensa jälkeen. Välillä se saman aiheen jankkaaminen taas kyllästyttää. Ja sitä ihmettelee että miten ihmeessä se jaksaa.
Surua mä tunnen läheisteni puolesta. Ja tuleehan sitä surulliseksi kun kuuntelee uutisiakin, tosin sillon nousee myös se raivo ja epätoivo pintaan hyvin nopeasti.