Jos ajatellaan että olisi ATM ja että ei saisi naista, niin mitä muuta siinä voi tehdä kuin katkeroitua?
Kaikki kun eivät ikinä, millään ponnistuksilla, olla YTM:iä, koska silloin kun suuret joukot nousevat nykyiseen YTM-kategoriaan, niin määritelmiä tarkastellaan uudestaan ja luodaan uudet ATM ja YTM-kategoriat.
Ihmiset kun luokittelevat toisensa aina eri tasoisiin, vaikka mitä tekisi. Gaussin käyrä toimii, aina on oltava se parempi porukka, keskitaso ja ylempi porukka, aina.
Onko katkeroitumisessa siis jotain väärää? Katkeroituminen on defenssi, joka varjelee itsetuholta. Kun on vihainen muille, niin ei tule oltua vihainen itselle.
Mitä sinusta siis katkeroituneiden pitäisi tehdä? Heittää itsensä kiikkuun vai? Silläkö homma ratkaistaan?
On kylmä tosiasia, että jotkut ihmiset eivät vain kelpaa. Ja sitten kun he katkeroituvat ts. varjelevat omaa psyykettään täydeltä itsetuholta, niin heitä haukutaan siitäkin.
Loputtomiin ei jaksa parantaa ja kilpailla. Kilpailu on aina stressitilanne, ja jos tuntuu että ei pärjää, niin on tervettä vetäytyä.
Kaikki kun eivät ikinä, millään ponnistuksilla, olla YTM:iä, koska silloin kun suuret joukot nousevat nykyiseen YTM-kategoriaan, niin määritelmiä tarkastellaan uudestaan ja luodaan uudet ATM ja YTM-kategoriat.
Ihmiset kun luokittelevat toisensa aina eri tasoisiin, vaikka mitä tekisi. Gaussin käyrä toimii, aina on oltava se parempi porukka, keskitaso ja ylempi porukka, aina.
Onko katkeroitumisessa siis jotain väärää? Katkeroituminen on defenssi, joka varjelee itsetuholta. Kun on vihainen muille, niin ei tule oltua vihainen itselle.
Mitä sinusta siis katkeroituneiden pitäisi tehdä? Heittää itsensä kiikkuun vai? Silläkö homma ratkaistaan?
On kylmä tosiasia, että jotkut ihmiset eivät vain kelpaa. Ja sitten kun he katkeroituvat ts. varjelevat omaa psyykettään täydeltä itsetuholta, niin heitä haukutaan siitäkin.
Loputtomiin ei jaksa parantaa ja kilpailla. Kilpailu on aina stressitilanne, ja jos tuntuu että ei pärjää, niin on tervettä vetäytyä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
katkeroituminen on pelottavaa, koska se voi saada ihmisistä esiin väkivaltaisia piirteitä. esim. pekka-eric auvinen oli katkeroitunut, parempi hänenki olisi ollut vetää vain itsensä kiikkuun.
Suositteletko samaa siis kaikille jotka katkeroituvat? Vai mihin tuo esimerkki perustui?
oli katkeroitunut yhteiskunnalle, ei suinkaan naisille. Ja hänen luonnonvalintateoriansa mukaan, jota hän fanattisesti kannatti, pitäisi juuri ATM miehet hävittää.
yhtä pelottavaa minusta on se, että on olemassa megalomaanisten narsistien ryhmä, joka surutta sortaa ja luokittelee ihmisiä, nauraa heidän kurjuudelleen ja sitä kautta löytää itsestään hyviä puolia.
Narsistiset psykopaatit ovat aivan varmasti suurempi uhka toisille, koska heille yleensä annetaan vielä valtaa toteuttaa sairaat mielihalunsa.
esimerkki siitä miksi katkeroitumista pidetään huonona asiana eli miksi katkeroituminen on "väärin", kun sitä kerran kysyit. hankalaa kyllä se, että katkeroitumista ei kai voi mitenkään estää. juuri sen väkivaltaisuuden pelon takia ihmiset ovatkin usein sanomassa näille netisssä kirjoitteleville katkeroituneille, kuten suurelle isälle, että "mene hoitoon". parempi olisi nimittäin tietenkin saada katkeroitunut ihminen siihen kuntoon, että hänestä ei ole itselleen eikä muille vaaraa.
pekka-eric ei tajunnut itse olevansa ATM, sillä oli samanlaisia ylemmyyskuvitelmia kuin suurella isällä.
Tässä on nyt se ristiriita, että on monia muitakin persoonallisuushäiriöitä jotka ovat todella vahingollisia, kuten juuri psykopaattinen narsismi.
Tällaisille ihmisille ei vain suositella niin usein hakeutumista hoitoon, koska he ovat hyödyllisiä, mm. taloudessa. On väitetty että suuri prosenttiosuus kaikista vallanpitäjistä on tunnekylmiä, laskelmoivia psykopaatteja.
Aina harva katkeroituneista ihmisistä alkaa käytännössä sortamaan muita, vaan he ovat sitä sisällään. Pelottavan katkeroitumisesta tekee sen, että katkeroitunut ihminen ei toimi samalla tavoin sosiaalisesti, hän on toisin sanoen vähän outo. Psykopaatti taas hurmaa toisia ja saa heidän päänsä pyörälle vain hyväksikäyttääkseen, mutta paljastuessaankaan psykopaattia ei pidetä säälittävänä tai pelottavana.
Se on se toiseuden pelko plussattuna siihen, että syvästi katkeroitunut ihminen ei ole yleensä millään tapoaa tuottava.
Se, että käytit esimerkkinä Auvista omalta osaltaan todistaa sen, että nyt masentuneet ja katkeroituneet joutuvat vielä suuremman paineen alaisiksi, koska nyt heitä pidetään jo mahdollisina massamurhaanina, eikä vain säälittävinä luusereina.
ei voi koskaan tietää kenellä napsahtaa :/
pelko saa ihmiset tekemään ihmeellisiä asioita. Pelon kautta annetaan kaikki kansalaisoikeudet pois, kuten USAssa on käynyt terrorismi-pelottelussa. USAn viranomaisilla on suurempi valta kuin koskaan kansalaisiinsa nähden.
Jos ei voi koskaan tietää kenellä napsahtaa, niin miksi sitä silti pitää pyrkiä ennakoimaan? Varsinkin jos tuo ennakointi alkaa toteuttamaan itse omaa kauhuprofetiaansa.
Eristetään ja leimataan masentuneet ja ahdistuneet, sillä homma selviää vai? Vai voisiko olla että sitä kautta se katkeruus ja ahdistus kasvaa?
Koskaan ei saa antaa pelolle valtaa. Pelkäävä ihminen on ensimmäinen hyväksikäytön uhri.
tämä luokittelu ja heikkouksien polkeminen onkin ok-juttu, sillä siihen syyllistyvät usein naiset, joille se ei suinkaan ole ilkeyttä vaan rohkeaa emansipaatiota.
Hassua että kostotoimet suunnataan kaikkein harmittomimpiin miehiin samalla kun juostaan pitkin kyliä pelimiesten nussittavina.
Kylmää kyytiä saavat juuri kaikkein surkeimmassa henkisessä asemassa olevat. Tuntuu että naiset eivät jostain syystä osaa ollenkaan asettua sellaisen miehen saappaisiin, joka ei kertakaikkiaan kelpaa.
Heitän tässä nyt ihan hatusta, mutta luulen naisten reaktion johtuvat tietynlaisesta defenssimekanismista. Kun ei haluta edes ottaa käsittelyyn sitä, että mies voisi olla naisten mielivallan kohteena, niin käydään käsiksi henkilöön ja hänen persoonaansa.
Kun henkilön argumentit on mitätöity väittämällä että ne ovat vain hänen oman surkeutensa aikaansaamia, niin ongelmaa ei enää ole.
katkeroituminen johtuu? Ettei vaan olisi naisten vika? Naiset niittävät mitä kylvävät kun hyljeksivät miehiä.
Tässä keskustelussa ei ollut kyse siitä mikä on kenenkään syy, vaan itse katkeroitumisesta.
Siitä toisesta asiasta on puhuttu loputtomiin.
on katkeroitumista, mitä sitä enempää vatvomaan?Mistä siitä haluat keskustella. Ennemminkin kannattaisi etsiä siihen syitä tai tässä tapauksessa syyllisiä.
Niistä saattaa saada yleisin käsityksen mitä tarkoitan.
Naiset haluavat voida kohdella miehiä aivan miten sattuu ilman, että miehillä olisi mahdollisuus samaan. Tämän vuoksi edes vähänkin naisten käyttäytymiseen vastaansanovaa miestä aletaan heti syyttelemään "katkeraksi", "naisvihaiseksi" tai "Pekka-Eric Auviseksi".
Suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa sanallinen aggressio ("katkeroituminen") tai sitten aggression kohdistaminen itseen (masentuminen) ovat ainoat vaihtoehdot, jos miehen halut tulevat torjutuiksi. Naiset käyttävät juuri sanallista aggressiota niiden torjumiseen, mutta eivät tietenkään sallisi miehille samaa, koska siitä tulisi naisille paha mieli, kun he saisivat kuulla kunniansa. Naiset siis luokittelevat katkeruuden vääräksi omista itsekkäistä syistään.
Kilpailuun perustuvassa yhteisössä on aina häviäjänsä ja kuten aina, heidän ääntään ei haluta kuulla.
Onhan kaikilla naisilla ja miehillä oikeus torjua kaikki epäkiinnostavat henkilöt. Katkeruus torjujia kohtaan osoittaa huonoa häviämistä. Huono häviäjä saa toki olla, sehän vie elämää eteenpäin?
Miksei mies ota itse vastuuta itsestään ja pettymyksistään?
Onhan se hienoa sanoa noin, mutta kun tilanne on mikä on, niin jotkut jäävät kaikesta huolimatta aina sinne hierarkia alaosastolle. Hierarkia kun on rakennettu niin että kaikki eivät voi olla sen ylätasolla, tai edes keskellä.
Jo se, että puhutaan jonkun tasoisista ihmisistä tarkoittaa sitä että on olemassa hierarkia, jossa on tasoja ja jossa on AINA häviäjä.
Häviäjällä on oikeus olla masentunut, katkera, jne. mutta mikä on sellainen keino, mikä voi todella auttaa häntä elämässä?
Auvisen tapa - ulospäin suunnattu aggressio - ei näytä tuovan pysyvää auvoa. Muttei tietysti masennuskaan, missä henkilö syyttää kaikesta itseään. Kerro sinä.
että siinä missä masennus lamauttaa kokonaan, ulospäin suunnattu aggressio on ulkoistamista, mikä on pohjimmiltaan epärehellistä vastuun siirtämistä maailmalle. En usko, että se tuo koskaan sisäistä rauhaa.
mutta minusta on turha nyt Auvista käyttää tässä esimerkkinä, koska varmasti suhde katkeroituneiden ihmisten ja katkeroituneiden massamurhaajien välillä on jotain 1 miljoonasta -tyylinen.
En väitä tietäväni ratkaisua asiaan. En siis tarkoita että kenenkään pitäisi valita ihmistä joka ei sytytä.
epäkorrekti asia kuin että vika on maailmassa, onkin totta?
Maiilamssa on eittämättä ollut tietyille ihmisryhmille paljonkin vikaa. Ihan oikeasti.
Tämä nyt on tällaista spekulatiivista pyörittelyä, joten älä välitä jos heittoni ovat välillä alta riman. Keskustelu on minusta pääasia, ei ratkaisujen löytäminen äärimmäisen monimutkaisiin asioihin.
Eipä ole uusi uutinen, että maailma on epäoikeudenmukainen. Muissakin suhteissa kuin tässä asiat ovat jakautuneet ihan epätasaisesti, eikä kaikkea voi muuttaa.
Joku on kehitysvammainen, joillakin ei ole vettä eikä ruokaa, joku ei kelpaa parisuhdemarkkinoilla, joillakin on yllin kyllin ihan kaikkea.
Ainahan maailmaa voi syyttää, erityisesti jos oma osa on äärimmäisen kurja. Ei sitä itsekään osaisi olla tasapainoinen, maailman epätasaisuuden hyväksyvä ihminen Delhin katuojassa.
Onnelliset ihmiset kai osaavat iloita siitä, mitä heillä on - mutta onnellisilla aina onkin joitakin haluamiaan asioita.
(minunkin heittoni ovat alta riman, ei hätää)
Luulisin että katkeroitumisen taustalla ei niinkään ole se, miten asiat käytännössä ovat, vaan se että asioista ei julkisesti puhuta niiden oikeilla nimillä.
Jos tietää mitkä kortit ovat kädessä, niin osaa suhtautua varmaankin tilanteeseensa suuremmalla tyyneydellä.
Nyt on kuitenkin niin, että monet miehet ovat järkyttyneitä siitä, miten naisten käytös kuitenkin loppupelissä eroaa siitä mitä julkisesti väitetään.
Julkisestihan, minusta ainakin, luodaan sellaista kuvaa että miehen ensisijaiset ominaisuudet liittyvät nimenomaan kunnollisuuteen ja turvallisuuteen. Sellaisiin isämateriaali-juttuihin.
Kun nämä tiedot otetaan kirjaimellisesti, niin tulee katkeruus siitä että ei kelpaakaan. Minusta julkisesti pitäisi sanoa myös että näiden em. seikkojen lisäksi pitää olla vielä suht koht hyvässä kunnossa, supliikkia pitää löytyä omiksi ja vieraiden varoiksi jne.
Nämä asiat voivat tuntua itsestäänselviltä, tyyliin että "no pitäähän tuo tietää", mutta näin ei kuitenkaan taida olla, koska hyvin monet kirjoittavat juuri tuosta julkisesti lausuttujen määreiden ja todellisuuden kohtaamiserosta.
Ihminen suuttuu yleensä juuri siitä, kun hänen toiveensa, haaveensa ja ennakkotiedonsa eivätkään vastaa asioiden todellisuutta. Harvempi jaksaa kapinoida sitä vastaan minkä on aina tiennyt, mutta "epäoikeudenmukaisuutta" vastaan kapinoidaan aina. Sitä että koko sääntökirja sisältääkin muita sääntöjä kuin luuli.
looginen seuraus siitä, että naiset torjuvat miehiä verbaalisesti, omia sanojaan käyttäen, on se, että miehet ruikuttavat asiaa myös verbaalisesti, omia sanojaan käyttäen?
Täytyykin muistaa tuo, jos joku mies joskus torjuu minun kiinnostukseni. Miehen ikuinen haukkuminen on tie onneen.
En vain usko, että kestäisen itseltäni pitkään niinkin epäkypsää käytöstä.
Ei ihan suoranaisesti liity asiaan, mutta mitä mieltä olet siitä kypsästä käytöksestä, että naiset saavat missä tahansa mediassa, milloin tahansa tuomita miehiä milloin mistäkin, ilman että siitä kukaan mitään sen suurempaa numeroa tekee?
Luin muistaakseni eilen ainakin 2 kolumnia ja useamman lehtijutun, jossa joko suoraan tai epäsuoraan taas kerran haukuttiin miehet.
Nuo tuollaiset jutut ärsyttävät minua ainakin suuresti, koska en mielestäni ikinä ole alistanut ketään ja olen aina tullut hyvin toimeen naisten kanssa.
Kun tarpeeksi lukee ja kuulee noita juttuja, niin kyllä siinä alkaa tuntumaan että olen sukupuoleni takia jotenkin alhainen.
Luulen myös, että naiset eivät halua puhua koko naissukupuolen puolesta.
On helppoa sanoa, että turvallinen ja kunnollinen isämateriaali kelpaa jollekin toiselle, koska nainen voi ihan oikeasti ajatella, että asia on näin.
Joskus minäkin ajattelin, että "hyvä jollekin muulle, muttei missään tapauksessa mulle" -ajattelu on naisten täydellistä itsekeskeisyyttä ja oman itsensä korottamista muihin naisiin verrattuna. Tähän joskus sisältyy ymmärtämättömyys ja stereotyyppiset oletukset muiden naisten haluista.
Mutta voihan olla, että nainen ei vain voi tietää kaikkien naisten tarpeita ja hän voi olettaa, että isämateriaali käy jollekin toiselle erinomaisesti, vaikkei nainen itse haluaisi sellaista: ainahan näkee pariutunutta isämateriaalia ympäristössään. Monelle siis on kelvannut.
Minusta ei ole kypsää ajatella, että muilla ihmisillä on joitakin yksityiselämällisiä velvoitteita minua kohtaan vain siksi, että satun olemaan olemassa.
Jos jään roikkumaan johonkin mieheen, joka on ihan yksiselitteisesti sanonut minulle "ei kiitos", en käyttäytyisi kypsän aikuisen lailla. Se, että alkaisin parjata kyseistä miestä ja seurata hänen naissuhteitaan ja haukkua niitä naisia omaan upeaan itseeni verraten, olisi lapsellista, epäkypsää, naurettavaa ja huonoa häviämistä. Häpeäisin itseäni, mutta niin varmaan moni muukin häpeäisi minua.
En lähtisi ottamaan itseeni julkisista keskusteluista medioissa. Onko mielestäsi keskusteluiden asenne ollut sellainen, että tuomitaan todella koko miessukupuoli eikä vain joku epätoivottu käytöstapa?
Julkinen keskustelu on niin kokonaisvaltaista ja joka puolelta tunkevaa, että kyllä, siitä alkaa saamaan sen vaikutelman että koko miessukupuoli on hyökkäyksen alla.
Se johtuu siitä, että sitä kritiikkiä tulee koko ajan ja joka puolelta. Ei sitä varmasti huomaa, jos asia ei viitteellisesti koske itseä. Kun puhutaan koko ajan perheväkivallasta, hyväksikäytöistä, siitä miten naiset eivät saavuta palkkatasa-arvoa, miten se ja tämä asia on huonosti, niin mitä muuta siinä voi olla lopputuloksena kuin se, että mies on potentiaalinen roisto? Tulee sellainen olo, että pitää todistaa olevansa muuta kuin roisto, vaikka ei mitään olisi tehnytkään.
voi syytellä loputtomasti muita ihmisiä, ei siinä mitään.
Onkohan se, että 100 naista on dumpannut jonkun miehen, niiden naisten ongelma?
ihmispaskat, jotka kuvittelevat, että he voivat kohdella omia naiskavereitaan ihan miten sattuu, kuin roskaa.
Kuten atm:mmästä pitää päästä eroon, kun se on liian ahdisteleva, hei, kerrotaan sille että naapuri olisi sille mitä sopivin kumppani!
Siten ongelma siirtyy eteenpäin, eikä koske enää mua, hey! Jos tulee jotakin ongelmaa, syytetään sitten sitä seuraavaa naista, itsellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä!
Vain raukkamaista. Totta se on yleisimmin defenssi jotakin asiaa kohtaan, mutta se tie on umpikuja ja vaarallinen tie. Katkeroitumisen sijaan pitäisi keksiä jotakin rakentavaa ja kehittää itseään, mutta yleensä tällä itsesäälissä vellomisella on juuri päinvastainen vaikutus.
Fakta on se, että on olemassa syntyjään henkisesti/itsetunnoltaan vahvempia ja heikompia ihmisiä (miehiä). Kummankohan veikkaat vaipuvan herkemmin tähän "defenssiin"? Eipä sille taida olla mitään edes tehtävissä, kun yläpää on elämän aikana kehittynyt sellaseksi kun se nyt sattuu olemaan.
Vai voiko joku väittää parantuneensa katkeruudesta? Jos, niin miten se tapahtui? Tuliko viimein joku nainen vastaan, jonka kanssa synkkasi ja jolle kelpasi vai mitä?
Luulen että kaikki tämä sotku miesten ja naisten välissä johtuu suuresta naisen roolin murroksesta. Naisen rooli on ihan muutaman sukupolven aikana muuttunut huimasti, mistä johtuen myös miehen ja naisen yhteys on muuttumassa, vaan ei ole tainnut vielä löytää uutta uomaansa. Ennen vanhaan nainen oli ikään kuin osa miestä, sillä hän oli taloudellisesti sidoksissa puolisoonsa. Voisi siis ajatella, että miehellä tavallaan olikin oikeus vaatia naiseltaan siveyttä ja koskemattomuutta. Naisen taas kannatti yrittää saada mies, joka pystyisi takaamaan hänelle ja jälkikasvulle mahdollisimman mukavat oltavat. Nyt yhtäkkiä naiset eivät enää tarvikkaan miehiä elättäjikseen, vaan voivat itse ellättää itsensä. He kokevat voivansa valita puolisonsa tarkemmin, koska enää ei tarvitse pelätä vanhaksi piiaksi jäämistä ja toisen nurkissa roikkumista, sillä nainen pystyy itse luomaan itselleen taloudellisesti vakaan elämän. Samalla myös miehen oikeus naisen ruumiiseen raukeaa. Koska mies ei enää ole naisen elättäjä, hän ei voi enää vaatia naiselta seksuaalista kokemattomuutta. Naisesta on siis tullut oman ruumiinsa herratar. Nykynaisten sukupolvi elää juuri saavutetun itsenäisyyden hurmiossa, kun taas miehet ovat ymmällään valtansa menetyksestä. Ei muuta kuin asennemuutosta kehiin! Naiset: voitte vieläkin jäädä yksin, jos olette liian nirsoja, toisen kanssa on varmaan kivempi elellä kuin yksin, ja nimenomaan inhimillisen ihmisen, ei minkään täydellisen vahanuken. Miehet: koittakaa ymmärtää, että teillä ei todellakaan enää ole valtaa naisen ruumiiseen, koska teillä ei enää ole elatusvelvollisuuttakaan. Koittakaa tekin nähdä naiset ihmisinä, ei pilaantumattomina tai pilaantuneina esineinä. Tasa-arvo on mielestäni sitä, että molemmat sukupuolet ajattelevat toisia nimenomaan ihmisinä, ei enää tietyn sukupuolen edustajana.