Pitäisikö naiselle kertoa

,,,

Aamuyötä sinulle tuntematon :=)
Kirjoituksestasi henki hyvä energia.
Meillähän kaikilla on salaisuuksia ja asioita, joita emme koskaan ehken paljasta kellekkään..
Asiasi , tekosi, motivaatiosi niiden tekoon joskus ovat mielestäni olleet tuon ajan tekoja ja olet tehnyt ne silloin niillä tykötarpeilla ja tarkoituksilla jotka sinulla ovat olleet käytössä.
Ihminen on inhimmillinen , ei kone joka ohjelmoidaan.
Minä sinuna kuuntelisin intuitiotani ja jos..siis..jos..pieni kuiskaus sisällä kertoo.."älä kerro"..ja koet ettei se ole olennaista tämän hetken tilanteeseen, äläpä puhu entisistä..anna ajan kulua ja suhteen kehittyä..

Älä koe huonoa omaatuntoa, vaan nauti tästä hetkestä ja tee siitä paras mahdollinen teoillasi, ajatuksillasi ja elä tämä hetki :=)

Huomiselle on varattu omat murheet ja ilot.
TÄRKEINTÄ ETTÄ, OLET TOSISSASI TÄMÄN NAISEN KANSSA!

Tsemppiä eloosi ja onnellisten yllätysten täyttämää tulevaa elämäänne:=)

ps.tervettä että, pohdit, analysoit tekemiäsi asioitasi mutta, älä anna niille valtaa elossasi.

kun kuitenkin eletään tätä päivää.sama jos kertoo.

Jos on sinun naisesi, hän ei anna sen vaikuttaa mahdolliseen suhteeseenne. Jos taas ei ole sinun naisesi, paljastuupahan heti ja voit jatkaa rehellisenä ja onnellisena elämääsi.

Ja voihan siitä syntyä elinikäinen ystävyyskin.

Rehellisyys kannattaa aina. Sillä todistat oppineesi, joka kertoo jotain erityistä luonteestasi ja jatkavasi elämääsi uusin tavoin, ehjempänä ja aina rehellisenä. Se jos mikä on kunnioitettavaa.

Mietin kirjoitusta naisenä, äitinä ja petettynä ihmisenä.
Minä ainakin arvostan parisuhteessa rehellisyyttä ja että kerrotaan myös niitä kipeitä asioita menneisyydestä. Menneisyyshän on muokannut sinusta kuitenkin sen ihmisen joka olet tällä hetkellä.
Eli mielestäni kannattaa kertoa, koska asia saattaa tulla esiin toista kautta vaikka vuosien päästä ja sitte on noloa selitellä. Kyllä hän on varmasti jo oppinut sinut tuntemaan ja tietää että menneisyys on menneisyyttä!

Menneisyyden ottaminen esille ei ole asiallista vielä, muutaman tapaamisen jälkeen. Saattaisi pelästyttää toisen, ettehän tunne vielä toisianne. Suhteen muuttuessa vakavammaksi, kertoisin, koska valheelle on lyhytnäköistä rakentaa. Elämänne tulevaisuudessa ja sen eri tilanteissa saattaisi muuttua salailuksi, kyyräilyksi puoleltasi.
Mennyt elämä on mennyttä, anna naisesi tuntea sinut sellaisena, mitä olet tänään, avoimena, rokheana, rehellisenä.

etkä halua loukata häntä.

Jos tarkoituksesi on huvitella muutaman kerran, niin sitten ei tarvitse kertoa.

Jos parisuhdetta havittelet, niin tuleehan se kuitenkin ilmi jossain vaiheessa, että olet mm. linnassa ollut. Aina on joku, joka tietää, eikä tosiaankaan aio salailla. (Veljeni oli linnassa, ja mä asuin "yksin" kaukaisella paikkakunnalla; ei sukua sielläpäin, ei ketään tuttua; silti naapuri oli saanut selville ja kettuili siitä minulle pihalla...jotenkin ne asiat vain leviää. Toi ei mua haitannut, mutta puolisosta kuultuna linnareissu ... loukkaa pahasti jos ei muuta - eli kun ei kuultu siltä puolisolta itseltä.)

Teet oman olosi vaikeaksi: kuten sanoit, se rasittaa sinua jo nyt. Sinun pitäisi osata varoa puheitasi lopunelämää. Sekään ei onnistu - aina tulee lipsahduksia.

Ehdottomasti pitää jossain vaiheessa, jo aika aluksi, kertoa. Vastapuolella on oikeus tietää, millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.

Mennyt on mennyttä. Mutta usein parisuhdetta selkiyttää, kun tietää toisen menneisyydestä.

Kaikki meille tapahtuneet asiathan muokkaavat meitä sellaisiksi, mitä sitten sillä hetkellä olemme.

Ihan muutaman tapaamisen jälkeen ei ehkä kannata vielä 'avautua ihan kaikessa'. En usko että tiedät tästä yh-naisestakaan ihan kaikkea, kaikilla meillä on jotain luurankoja kaapissa tai asioita, joista ei heti haluta kertoa niiden oikeaa laitaa.
Eli jos suhteenne muuttuu vakavaksi ja tuntuu siltä että tässä on ihana ihminen, on aika kertoa ikävätkin asiat.
Onnea suhteelle, toivottavasti siitä tulee hyvä ja pitkä! :)

Kiitoksia asiallisista ja kannustavistakin viesteistä.Tuskinpa voin olla kertomatta menneisyydestäni,mutta ehkä se päivä ei ole ihan vielä.Haluan hänen oppivan tuntemaan minut sellaisena kuin oikeasti olen.En ole paha ihminen kuitenkaan,vaikka menneisyys on mikä on.Niin kun jotkut jo sanoikin,niin luulen että joku päivä hän jostain saa tietää esim just että olen ollut vankilassa.Enkä haluaisi asian sillain paljastuvan ja kuitenkin on vähän ikävä salailla asioita ihmiseltä josta oikeasti välittää.

Jos sillä ei vaikutusta nykyiseen elämään ni ei kannata vielä kertoa. Suhteen alussa ei kannata tuoda esiin negatiivisia puolia, voi olla että siihen se suhde jääkin sitten. Sitten kun suhde on edennyt toinen on myös valmis vastaanottamaan ne huonommat puolet.

Kerro, jos sinusta tuntuu että sun on helpompi elää ilman tuota salaisuutta. Kun ei ole salaisuuksia niin sinulle tulee itsevarmempi olo.

Nainen saa aivan varmasti asian tietoon jossain vaiheessa. Silloin hän saattaa tulkita käyttäytymisesi epärehelliseksi. Sitten sulla on paha paikka selitella, varsinkin koska rikoksesi liittyy epärehellisyyteen. Salaisuuden paljastuminen mutkan kautta antaa sinusta epärehellisen vaikutelman.

Totuus tulee aina ilmi, ennemmin tai myöhemmin. Toki ei ole reilua, että tekemistään virheistä ja erheistä joutuu maksamaan loppuikänsä, mutta itse olen sitä mieltä, että rehellinen tulisi olla. Todellinen rakkasu , jos teillä sellaista on jo meneillään, kestää tuon totuuden. Mutta viime kädessä sinä olet se, joka päättää, kertoakko vaiko ei. Mutta onnea toivotan sinulle joka tapauksessa.

Itse haluaisin ainakin tietää. Tosin olisi ehkä kannattanut kertoa ennen yöpymistä... Itselleni kävi vähän samanlainen tilanne, poikaystävä kertoi menneisyydestään, mutta eniten satutti salailu.

Jos päätät olla kertomatta menneisyydestäsi, kuvittele tilanne, jossa esim. kadulla tapaamanne vanha tuttavasi "lipsauttaisi" hieman liikaa.. Ei kannata pitää luurankoja kaapeissa kolisemassa. Ja muista; asiaan vaikuttaa myös yllättävän paljon se, miten sen kertoo;)