Alunperin jännittämiseen tarkoitetut (ovat kyllä auttaneet) lääkkeet ovat nyt vieneet minut ojasta allikkoon.
Muutaman vuoden olen niitä käyttänyt, suositus 1-3 tablettia päivässä, mutta en ole tarvinnut joka päivä vaan niissä tilanteissa missä olen aiemmin todella jännittänyt.
Mutta: kertamäärät ovat pikkuhiljaa kasvaneet ja itseluottamus senkun alenee eli nyt olen siinä tilanteessa etten luota itseeni enää ollenkaan.
Niissäkin tilanteissa missä ennen xanoreita pärjäsin ihan hyvin, nyt tuntuu etten pärjääkään ja eikun tabuja naamaan.
Muutaman kerran olen lopettanut kerrasta ja kärsinyt aivan kauheat vieroitusoireet.
Nyt on lääkkeitä taas ja pitäisi pystyä vähitellen lopettamaan, mutta on pakko ottaa niitä jo pelkästään viekkareiden takia.
Olen kyllä pystynyt pitkittämään reseptin uusimis väliä, että toivoa on.
Onko kellään kokemuksia xanoreista ja mitä sitten tilalle koska olen jo sen verran vanha että tiedän etten älyttömästä jännittämisestä pääse koskaan.
Liian paljon on elämässä jäänyt tekemättä ja kokematta juuri jännittämisen takia enkä enää haluaisi siihenkään takaisin.
Ja masennusta minulla ei ole ollut ennen xanoreiden käyttöä, mutta nyt on sekin tullut mukaan kuvioon ja satunnaiset itsemurha-ajatukset.
Neuvokaa hyvät ihmiset jos teillä on kokemusta!!!
Muutaman vuoden olen niitä käyttänyt, suositus 1-3 tablettia päivässä, mutta en ole tarvinnut joka päivä vaan niissä tilanteissa missä olen aiemmin todella jännittänyt.
Mutta: kertamäärät ovat pikkuhiljaa kasvaneet ja itseluottamus senkun alenee eli nyt olen siinä tilanteessa etten luota itseeni enää ollenkaan.
Niissäkin tilanteissa missä ennen xanoreita pärjäsin ihan hyvin, nyt tuntuu etten pärjääkään ja eikun tabuja naamaan.
Muutaman kerran olen lopettanut kerrasta ja kärsinyt aivan kauheat vieroitusoireet.
Nyt on lääkkeitä taas ja pitäisi pystyä vähitellen lopettamaan, mutta on pakko ottaa niitä jo pelkästään viekkareiden takia.
Olen kyllä pystynyt pitkittämään reseptin uusimis väliä, että toivoa on.
Onko kellään kokemuksia xanoreista ja mitä sitten tilalle koska olen jo sen verran vanha että tiedän etten älyttömästä jännittämisestä pääse koskaan.
Liian paljon on elämässä jäänyt tekemättä ja kokematta juuri jännittämisen takia enkä enää haluaisi siihenkään takaisin.
Ja masennusta minulla ei ole ollut ennen xanoreiden käyttöä, mutta nyt on sekin tullut mukaan kuvioon ja satunnaiset itsemurha-ajatukset.
Neuvokaa hyvät ihmiset jos teillä on kokemusta!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minulla ei ole kokemusta xanorista, kuin vuodelta - 86 noin viikon , eikä se sopinut.
Keskustele aivan avoimesti lääkärisi kanssa, mitä oikein jännität? Uusia asioita, tilanteita, tulevaisuutta, vai elämää yleensä? Kannattaa kertoa myös itsetuhoisista ajatuksista, niin silloin viimeistään lääkärinkin pitäisi toimia.
Kyllä hän varmasti keksii vaihtoehtoisen lääkkeen xanorin tilalle, että pääset eteenpäin.
Ole iloinen siitä, ettei sinulla ole jännittämisen lisäksi vielä masennusta. Se vie kaikki voimat yrittää yhtään mitään. Itse kärsin niin vaikeasta unettomuudesta, että tekisin mitä vain saadakseni edes 4h. yhtämittaisesti nukuttua. Masennus ja ahdistus ne ovat vielä vaikeampia kestää, kuin jännitys. Et varmaan jännitä nukkuessasi?
Katsos, kun asioilla on tapana järjestyä, niin sinunkin kohdallasi.
Toivotan parempaa tulevaisuutta, sekä hyvää kevään odotusta.
Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, mutta en toki väitä että kaikille kävisi näin. Kun räpistelin viinasta eroon -90 luvun lopulla, A-klinikan lääkäri kirjoitti minulle 0,5mg Xanoreita "vieroitus-ja ahdistusoireita helpottamaan" ja kas, olin koukussa käden käänteessä. Viina kyllä jäi, mutta Xanor-koukku oli kahta kauheampi. Enimmillään annostukseni oli lopulta 15-20 tabua päivässä, ja kiersin tietysti lekurilta toiselle, turvauduin myös katukauppaan. OLin niin koukussa kuin olla voi eikä poispääsyä ollut näkyvissä. Jos vähensin yhdenkin tabletin, vieroitusoireet olivat mahtavat. Lopulta eräs viisas lääkäri otti ongelmani tosissaan ja kehotti kokeilemaan Esucos- nimistä lääkettä ja Xanoreita laskevin annoksin. Epäilin vahvasti, mutta yritin kuitenkin. Ja kas, se toimi.
Nyt olen ollut putsina niin viinasta kuin pillereistäkin jo vuosia. En väitä, että tämä auttaisi juuri sinua, mutta miksi et kokeilisi?
Mikä lääke toi esucos oikein on ja onko sitä nykyisin edes myynnissä? Yliopistonapteekin sivuilta ei ainakaan löytynyt tietoa.
alkoholiongelmaa mulla ei ole, xanoria sain lähinnä sosiaalisten tilanteiden pelkoon, en edes muista aikaa jolloin en olisi jännittänyt esiintymistä, kaupan kassalla jonottamista ja aikoinaan koulunkäynti oli painajaista.
Elokuvissa käynnit, kylpyläreissut ja kaikki vastaavat oli aivan pois suljettuja siihen asti kun aloin käyttää xanoria.
Noista määristä vielä, sinä olet käyttänyt niitä tosi paljon, itselläni on enimmillään mennyt jotain kahdeksan tablettia päivässä, enkä ole käyttänyt joka päivä.Yleensä jos pitää mennä jonnekin tilaisuuteen, otan neljä tai viisi ja seuraavana päivänä en ollenkaan.
Pari päivää menee ilman viekkareita, mutta sitten....
Mutta pari kertaa lopetin kuitenkin kerrasta ja enää en uskalla, koska vieroitusoireet tuovat sellaisen ihmispelon etten uskalla ulos mennä, hikoiluttaa, en pysty nukkumaan ja muutenkin on ihan epätodellinen olo.
Joten pikkuhiljaa vähentelen annosta, pystyn olemaan päiviä ilmankin ja jos pahalta tuntuu, yksikin tabletti auttaa tuntemaan itsensä "normaalimmaksi".
Mutta kun omalääkäritkin vaihtuvat jatkuvasti niin on vastenmielistä mennä taas selittelemään samaa asiaa.
Jälkeenpäin kyllä ihmettelen miten olen elämässä tähän asti selvinnyt ja totuus on että en kovin hyvin.
Harmittaa kaikki hukatut vuodet ja tekemättömät asiat joten ei ihme, että pillereihin jää helposti koukkuun, kun ei enää tarvitse jännittää mitään.
neurolepti
Hei,
sinulla *jännitystiloja, sosiaalisiatilanteita kohtaan..mm. kaupan kassalla jonottaminen*
minun oireet ovat samat ja ph on minulla.
otin ennen xanoria, kolmesti päivässä 0,25mg joten sillä sain oireet pysymään poissa,muutaman vuoden,
mutta koska tuo lääke on kohtausten estolääke, en alannut sitä lisäämään kun tuntui että eivät enää riittäneet pitämään kohtauksia poissa.
nyt syön ph:n cymbaltaa ja oireet ovat poissa, xanori purettiin samalla pois eikä mitään viekkareita tullut, koska uusi lääke auttoi samalla.
tsemppiä sulle
paska lääke. Kauhee myrkky!
http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/6/265106.shtml
Mulle kirjoitettiin sitä joskus unilääkkeeksi. Illalla, kun otti niin ei aamulla meinannnut herätä ollenkaan.
Vaikka bentso onkin, mutta huomattavasti helpompi päästä eroon koska "nousut ja laskut" tapahtuvat hitaammin.
Koska itselläni on samanlainen tilanne/tausta niin kehoittaisin keskustelemaan lääkärin kanssa jostain masennuslääkkeestä jolla on tehokas vaikutus sosiaaliseen fobiaan. (itselläni Optipar 40mg).
T: ...ne hukatut vuodet minuakin harmittaa
kaikki pahimmat paniikkioireet, kun lopetin xanorin käytön. Joo, pelkään edelleen sosiaalisia tilanteita, mutta niin pelkäsin välillä xanorin vaikutuksen alaisenakin, että siinä mielessä en oo menettäny mitään lopettaessani lääkityksen. 1,5 vuotta käytin xanoreita ja vuosi siitä on sitä menetettyä aikaa, koska xanor muuttaa elämän sellaseks sumuverhon takaa eletyks ajaks. Kun ne lopettaa, alkaa huomaan paremmin asioita ja muistikin toimii paremmin. No mutta siis mun olo parani lopettamalla ja suosittelen sitä muillekkin, joilla annokset alkaa nouseen. Tsemppiä!
Niin ja ei kannata vaihtaa neurolepteihin, koska luin aikoinaan niitä koskevan artikkelin ja sinä sanottiin, että vain psykoosiin ja skitsofreniaan voi niitä määrätä, koska muissa tapauksissa sivuvaikutukset altistaa potilaan suurempaan riskiin, kun se että on ilman niitä. Siinä oli myös, että 50% käyttäjistä saa pakkoliikkeitä (irvistelyä, kielen ulos työntymista ym.) ja 25% käyttäjistä nämä oireet jäävät, vaikka lääkkeen käytön lopettaisi. Eli ei ole sen arvoista tuo neuroleptien käyttö, että siinä kannattaisi terveys pilata.
on? Onko ne masennuslääkkeitä vai psykoosiin erikseen? Valaiskaa!!
eivät ole masennuslääkkeitä. Käy vaikkapa os. http://www.yliopistonapteekki.fi ja sieltä esim. Seroquel, siinä yksi neurolepti,lue sen indikaatiot ym. ja googlaa lisää neuroleptejä.
pakkausselosteessa, et jos lääke on neurolepti. Ite vaan törmäsin alkujaan kyseisiin lääkkeisiin, kun A-klinikan lääkäri määräs niitä mulle unettomuuteen. Vähän olin vihanen, kun aloin sit ettiin tarkempaa tietoo niistä lääkkeistä ja tajusin mitä perkeleen myrkkyä se oli mulle määränny. Että olkaa tarkkoina niitten selosteiden kanssa, että tiedätte mitä teille määrätään.
vaikka toiselle määrättyjä lääkkeitä ei saisi käyttää, sain Rivatrilia eräältä ystävältä silloin kun vieroitusoireet oli pahimmillaan ja yksi päivässä auttoi, ettei tarvinnut seinille hyppiä=)
Mutta ei niistäkään siihen jännittämiseen paljon apua ole, ellei sitten taas syö kourakaupalla niitä.
Jännittäjää ymmärtää vain toinen samanlainen,; millaista tuskaa on kylässä käynnit, ravintolassa syömiset jopa kahvilaan meno on ylivoimaisen vaikeaa.
Ja kun jännittäminen todellakin näkyy päälle päin; olen aina punastunut hirveän helposti ja nyt vanhempana kun se on vähän helpottanut, tulen sitten ihan läikikkääksi kaulasta.
Ja se on kyllä se viimeinen niitti, en jaksa tällaista elämää kun ei tämä ole mitään elämää kun aina ja joka asiaa pitää jännittää.
Ja en tosiaankaan ole enää ihan nuori että ei voi sanoa: kyllä se siitä iän mukana helpottaa....eipä ole helpottanut.
Ite oon käyttäny yli 10 vuotta Xanoria annostuksella (periaatteessa) 2 x 0,5 mg päivä, lähinnä paniikkihäiriön estoon enkä oo nostanu annostusta ja hyvin on toiminu, hyvä lääke. Kuka sitä annostusta pakottaa nostamaan? Ite en oo nostanu paitsi tilapäisesti, ei edes kerran viikossa, otan päivän mittaan kolmannen jos tulee oikeen tiukka tilanne, välillä voi ottaa päivässä vaan yhden. Näin olen pärjänny ihan jees 13 vuotta.
Ihmettelen miks ihmiset ei yhtään funtsi tai järkeile tai analysoi tilannetta käyttäessään jotain lääkettä jossa on riippuvuusvaara? Toki itsekin olen tästä lääkkeestä tiukasti riippuvainen mutta mitä tai ketä se haittaa kun en ole nostanu annostusta?
Xanor on tosiaan ehkä kaikkein paras lääke akuuttiin paniikkihäiriöön kunhan omaa vähän tahdonvoimaa ja on valmis pieneen tsemppiin ettei tosiaan rupee popsimaan niitä pillereitä. Xanorilla ei oo monille masennuslääkkeille ominaisia sivuvaikutuksia kuten lihominen, tunteiden lamaantuminen tai seksuaalisuuden katoaminen.
mutta minulla esim. ei ole paniikkihäiriötä eikä tarvitse tabuja ottaa "varmuuden vuoksi eikä edes joka päivä.
Mutta sitten ne sosiaaliset tilanteet joissa on pakko olla läsnä, minulla on lapsia eli on joulujuhlaa, kevätjuhlaa, vanhempainvartteja, lääkärissäkäyntejä(itselläni kaiken lisäksi lääkärikammo) ja kaikkea mahdollista mitä kuvitella saattaa.
Haluaisin pois lääkkeistä, mutta en halua takaisin täydelliseksi pelkuriksi, jännitän joskus jopa oman siskon vierailuja, että niin hyvin minulla menee...
Ulkoilemaan ja lenkkeilemään pystyn ilman lääkkeitä ja usein kauppareissutkin sujuvat kunhan en mene ruuhka-aikaan, isot marketit pelottavat joten aika rajallistahan tämä on.
Joten kun on asioita jotka on vaan hoidettava, silloin turvautuu lääkkeisiin eikä usko pienen annoksen auttavan.
Eli niitä menee epätasaisesti, välillä paljon jos on paljon menoja, välillä ei yhtään, mutta usein ne uhkaavat loppua kesken ennen kuin voin uusia reseptin ja sitten olenkin pulassa.
Nyt yritän kevään aikana saada tolkkua tähän, mutta vaikeaa se on.
Joku ehdotti masennuslääkkeitä, mutta enhän minä masentunut ole...
Itse olen hyväksynyt tuon päivittäisen 0,5 tabletin osaksi elämääni. Aivan kuin vitamiinipillerin ottaisin aamuisin. Olen punninnut ja - puolia. Annosta en ole koskaan kasvattanut. Vapaa-aikoina ja lomilla en ainetta käytä. Vieroitusoireita en pahemmin ole huomannut(mitä nyt suomalaiskansallista kahvikuppineuroosia ja pikku tutinaa "jännissä" tilanteissa, kun en ole pariin päivään ottanut). Jos tuo pikku tabletti auttaa toimimaan minua normaalisti työelämässä yms., niin olen pelkästään kiitollinen. Mutta kehotan tutustumaan kertomuksiin aineen huonoista puolista, netti on niitä pullollaan. Pahimmillaan karmeampaa kuin pahin huumeriippuvuus, mitä olen lukenut. Meitä on moneen lähtöön. Itselläni melkein kymmenen vuoden käyttö takana. Summa summarum: paras vaihoehto olisi, jos ei niitä tarvitsisi. Onko se loppujen lopuksi kauheaa, jos toinen huomaa, että jännittää..