Olimme avoliitossa melkein 8 vuotta. Meidän yhteiselämä sujui muutoin mukavasti, mutta kaverini ei osannut hoitaa raha-asioitaan. Eli siis siivelläni, melkein.
Meillä riitti toisillemme lämpöä, harrastimme yhdessä, teimme matkoja, kävimme tanssimassa ja vuoteessakin riitti hellyyttä.
Hänellä oli psyyken ongelma, joka vaivasi syksyisin, josta hänet sain kovalla yrittämisellä nostettua ylös.
Sitten noin 6 vuotta yhdessäoloa, hän hankki toisen naisen....sitä surua, luulin kuolevani. Annoin hänelle anteeksi...ja kaksi vuotta menikin...niin luulin hyvin, en muistutellut asiasta. Sitten hänen psyykensä repesi suuressa juhlassa ja hän häpäisi minut huutamalla siellä hurjasti. Saman illan päätteeksi hän meni ja petti minua huonon naisen kanssa.
MINÄ TÄSTÄ SYYSTÄ JÄTIN HÄNET! Olin edellisellä kerralla jo päättänyt, että kerran vielä, niin suhteemme on lopullisesti loppu.
Rakastin siis psyykkisesti sairasta, kuuroa miestä ja hän käyttäytyi näin.
Tulin siihen tulokseen, että minulle olisi riittänyt kaikki tuo, mutta pettämistä enää ei tarvinnut kestää, eikä julkisilla paikoilla häpäisyä...Ja vuorotyöläisenä kun olen, hän liukeni aina kun silmä vältti tanssiravintoloihin.
Hän tiesi, että en pidä siitä - ja kuitenkin niin teki...MIKSI? Asiasta puhuttiin.. mutta ei mennyt perille.
Nyt vaikka koskeekin...olen päätökseni tehnyt, ja yritän eteenpäin ilman häntä....
Hän riehuu nyt ravintolasta ja kukasta toiseen vauhdilla...jota en voi hyvällä katsoa, mutta jokainen on oman onnensa seppä...
Mitä mieltä ratkaisustani, joka on purettu, vaikka sydän siellä pohjalla rakastaakin...jotain tolkkua kuitenkin....
Saan häneltä rakkausteksti viestejä vieläkin...mitkä hänen motiivinsa ovat...etsiikö sitä turvaa, jonka menetti....ei rakkaudesta niin tehdä, kuin hän tekee...?
Meillä riitti toisillemme lämpöä, harrastimme yhdessä, teimme matkoja, kävimme tanssimassa ja vuoteessakin riitti hellyyttä.
Hänellä oli psyyken ongelma, joka vaivasi syksyisin, josta hänet sain kovalla yrittämisellä nostettua ylös.
Sitten noin 6 vuotta yhdessäoloa, hän hankki toisen naisen....sitä surua, luulin kuolevani. Annoin hänelle anteeksi...ja kaksi vuotta menikin...niin luulin hyvin, en muistutellut asiasta. Sitten hänen psyykensä repesi suuressa juhlassa ja hän häpäisi minut huutamalla siellä hurjasti. Saman illan päätteeksi hän meni ja petti minua huonon naisen kanssa.
MINÄ TÄSTÄ SYYSTÄ JÄTIN HÄNET! Olin edellisellä kerralla jo päättänyt, että kerran vielä, niin suhteemme on lopullisesti loppu.
Rakastin siis psyykkisesti sairasta, kuuroa miestä ja hän käyttäytyi näin.
Tulin siihen tulokseen, että minulle olisi riittänyt kaikki tuo, mutta pettämistä enää ei tarvinnut kestää, eikä julkisilla paikoilla häpäisyä...Ja vuorotyöläisenä kun olen, hän liukeni aina kun silmä vältti tanssiravintoloihin.
Hän tiesi, että en pidä siitä - ja kuitenkin niin teki...MIKSI? Asiasta puhuttiin.. mutta ei mennyt perille.
Nyt vaikka koskeekin...olen päätökseni tehnyt, ja yritän eteenpäin ilman häntä....
Hän riehuu nyt ravintolasta ja kukasta toiseen vauhdilla...jota en voi hyvällä katsoa, mutta jokainen on oman onnensa seppä...
Mitä mieltä ratkaisustani, joka on purettu, vaikka sydän siellä pohjalla rakastaakin...jotain tolkkua kuitenkin....
Saan häneltä rakkausteksti viestejä vieläkin...mitkä hänen motiivinsa ovat...etsiikö sitä turvaa, jonka menetti....ei rakkaudesta niin tehdä, kuin hän tekee...?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onnea sinulle,olet tehnyt oikean päätöksen!Et ansaitse noin huono kohtelua,et tosiaankaan!
Et anna hänen itkujensa ja maanittelujensa koskettaa.Hän on valintansa tehnyt.
Sinulla on nyt toipumisen aika.Sen jälkeen alkaa sinulle uusi,ihana elämä.Pidä huoli että löydät terveen,kunnollisen ihmisen rinnallesi.Onnea vielä sinulle:)