Olemme eronneet lähes kaksi kuukautta sitten pitkästä liitosta. Mies aloitti heti uuden suhteen ja kutsui sitä aluksi naisystäväksi. Olin todella järkyttynyt ja vajosin todella alas. Olen edelleen koukussa nukahtamislääkkeisiin, mutten itke ihan koko aikaa. Nyt olen rivien välistä ymmärtänyt miehen puheista, että itsekin ymmärtää, ettei uusi suhde ole vakava. Tapaavat harvakseltaan ja on paljon lasten kans, jolle ei ole naista esitellyt. Välillä kertoo ikävöivänsä minua ja tunteet minua kohtaan ovat lämpimät. Minä en oikein ymmärrä, miten ohminen voi aloittaa uuden suhteen heti, kun eroa haettu. Olen lukenut laastarsuhteista, ja itsellänikin oli yhdenyön juttu. Mutta silti, miksi se nainen suostuu olemaan palkkä laaastari ja tapaamaan miestä noin harvoin? Mitä annettavaa miehellä, joka ei ole käsitellyt eroa ollenkaan, on naiselle. Itse suren joka ilta silmät päästäni, ja olen katkera. Mies pääsee helpommalla, kun on joku jota pitää sylissä. Kosketuksen tarpeeni on valtava, koen suunnatonta yksinäisyyttä, ja silti rakastan miestäni vielä. Huomaan, että olo helpottaa. Olin kokonaisen viikon syömättäkin , ja en uskaltanut juuri asunnosta poistua, ku purskahdin itkuun ihan holtittomasti. Eroa haimme ihan molemmat, mutta olin toivonut, että mies miettisi ja harkitsisi vielä. Nyt se taitaa olla turha toivo, ku on tuo uusi ihastus jo.
En osaa oikein sanoiksi pukea ajatuksiani. Lähinnä toivon kokemuksia noista laastareista. Eli mitä miehelleni tapahtuu? Joutuuko se vasta suhteen kariuduttua käymään läpi eroa, vai nyt jo uuden suhteen aikana? Ja mitä se nainen saa miehestäni irti? Seksiä tietenki, mutta...Olimme yhdessä 14 vuotta, joten en usko ajan unohtuvan ihan päivässä. Uskon ja tiedän, että mies on aikoinaan rakastanut minua syvästi.
En osaa oikein sanoiksi pukea ajatuksiani. Lähinnä toivon kokemuksia noista laastareista. Eli mitä miehelleni tapahtuu? Joutuuko se vasta suhteen kariuduttua käymään läpi eroa, vai nyt jo uuden suhteen aikana? Ja mitä se nainen saa miehestäni irti? Seksiä tietenki, mutta...Olimme yhdessä 14 vuotta, joten en usko ajan unohtuvan ihan päivässä. Uskon ja tiedän, että mies on aikoinaan rakastanut minua syvästi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
että ex-miehesi uusi naisystävä haluaa pitää vielä pientä etäisyyttä, antaakseen miehellesi aikaa käsitellä eron tuntoja. Itse juuri kertomuksessasi kerroit miksi exäsi on hakenut uuden suhteen, kuitenkin ihmettelet miksi? miksi?
Toisen syli on joko lohdutus, tai lupaus tulevaisuudesta, sen näyttää aika.
ole se mitä nyt tahtoisit "kuulla", mutta meillä on yhteistä taivalta menty kohta 16v. Mieheni ei vielä silloin ollut saanut virallista eroa kun jo asuimme yhdessä.
Kysyin äsken häneltä muistaako hän mitä silloin suhteemme alkuaikoina annoin hänelle niin vastaus kuului keittiöstä, rakkautta ja hellyyttä niin ja myös seksiä, ja annan tuota kaikkea ja paljon muuta vieläkin.
Ei se aina näin hyvin suju kuten meillä, niinkuin ei muutkaan asiat tässä elämässä. Me vaan löydettiin toisemme juuri silloin kun hän oli heikoimmillaan ja siitä alkoi yhteinen taival.
Toivu rauhassa,voi hyvin.
mä ymmärrän hyvin miltä susta tuntuu,olen itsekin eronnut ja laastarisuhteita oli,kai sitä tarvitsi suhteen täyttääksen sitä tyhjiötä sisällään,vaikea sanoa,jos te ootte sitten tehneet kaikkenne suhteen eteen,mutta sen oon oppinut,et on viisainta kiertää kaukaa just eronneet miehet!
Yleensä miehet käyvät eroa läpi paljon vähemmän, useimmilta ei suju mietiskely, mikä meni pieleen, olisiko jotain ollut tehtävissä, pitäisikö minun muuttua, jne.
Naiset taas vatvovat juttua joskus liiankin pitkään.
Eihän sitä osaa sanoa, mitä tämä nainen saa, onhan siinä kuitenkin vapaa mies. Monet naiset eivät halua sitovaa parisuhdetta, haluavat edetä hitaasti, kun oma elämä on tasapainossa, niin ei välttämättä tarvitse jokapäiväistä kumppania, hänelläkin voi olla vielä eroprosessi käynnissä ja kaivata sitä läheisyyttä joskus, mutta ei muuta.
Miehesi saa siitä ainakin tunteen, että kelpaa vielä ja on löytänyt sopivan, joka ei halua heti muuttaa yhteen.
Muista, että ex-miehesi ei tarvitse tuntea ja käyttäytyä samoin kuin sinä.
Minun ex muutti vajaa vuosi sitten suoraan kotoa toisen naisen luokse asumaan. Ja jotenkin tuntuu, ettei mies ole meidän eroa juurikaan käsitellyt. Mutta enhän voi sitä tietää.
Itse ajattelin, etten enää koskaan voi olla miehen kanssa. Mietin asioita, puhuin erosta ystävien kanssa ja "selvittelin" päätäni. Syksyllä eteeni astui mies, joka oli eronnut samaan aikaan kun minä, eli molempien erosta puolivuotta. Ruvettiin tapailemaan ja tavataan edelleen. Varmaan olemme toisillemme "laastareita" mutta samalla erittäin hyviä keskustelukumppaneita. Mies käy läpi eroaan ja taidankin olla ensimmäinen jonka kanssa hän siitä puhuu. Yhteinen kokemus on petetyksi ja jätetyksi tuleminen. Mitään sitoumuksia emme ole tehneet, tapaamme kun hyvältä tuntuu. Minä itse en ole vielä kypsä syvempään suhteeseen ja tämä riittää meille molemmille. Eihän sitä tiedä mitä tästä tulee ja jos tulee jotain syvempää ja pysyvämpää, niin mikäs sen parempi. Aika näyttää!
erosta ja minulla on ollut laastari koko ajan.
Ex-mies muutti jo yhteen naisen kanssa jonka kanssa oli suhde ollut vuosia liittomme aikana.
Nyt onkin tullut mieleen,pääseekö mies todella helpommalla kun jo saman katon alla asuu,sillä vaikka minulla on ollut laastari,en voisi vielä asuan miehen kanssa.
Jokainen tekee asiat tyylillään mutta usein mies muuttaa nopeasti uuden kanssa yhteen?
Tullut myös mieleen,enkö merkinnyt hänelle yhtään mitään kun olin noin helposti vaihdettavissa.
Olen jopa vihainen välillä,vaikka tiedän että en sillä mitään voita.
Osaanko enää rakastaa ketään,taidan aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä ja keskittyä muihin harrastuksiin,voihan sitä elää ilman miestäkin.
Tälläkin hetkellä varmasti on muita saman kokeneita,näin lauantai-iltapäivisin erityisesti tulee ne hyvät hetket jotka koin avioliitossa ja myös menetty koti.
Mutta jaksetaan ja kyllä se siitä valostuu vielä,vaikka välillä onkin ihan montussa.
Miksi sitä oikeastaan ikävöi sellaista miestä jolle ei merkinnyt näköjään mitään.
risteilee monenlaisia ajatuksia ja erilaisia ratkaisumalleja. Tahdotte analysoida kaikki asiat ja jos nyt olen ymmärtänyt oikein se johtuu siitä, että se on teidän tapanne selvittää ja ymmärtää esim. meitä miehiä.
Minä muutin n.6v. sitten nykyisen vaimoni luokse, suoraan entisen luota. Omalta kohdaltani voin käytöstäni selittää sillä, että tein erotyötä jo ennen varsinaista eroa. Kyllä siinä varmaan reilun vuoden pähkäiltiin puoleen jos toiseen elämäämme. Nykyinen vaimoni astui kuivioihin kolme kk. eropapereiden jättämisen jälkeen eli oli vielä harkinta aika menossa ja minä muutin hänen luokse asumaan kk. tutustumisestamme eikä ole aikomuskaan lähteä hänen luotaan mihinkään vaikka pahanilman linnut silloin alkuaikoina meitäkin vainosi.
Toivottavasti tämä auttoi sinua ymmärtämään meitä miehiä. Sen haluan vielä sanoa vaimoni ei todellakaan ole ollut minulle alkuunkaan mikään laastari vaan nainen johon rakastuin.
Oletko ihan varma että kyseessä on laastarisuhde, eikä jo pitempiaikainen "seikkailu"? Itsellä vaimoni juuri jäi kiinni toisesta miehestä, olleet yhdessä jo puoli vuotta ja kyseessä nimenomaan tällainen "eroava" perheenisä. Potkasin tottakai tuollasen ***ran pihalle ja kun ei saanut ruinattua anteeksi ovat nyt muuttamassa sitten perheineen (meillä myös kolme lasta) saman katon alle. Ymmärsin että tämän miehen vaimo on juurikin siinä luulossa että exälläni ei ollut tekemistä eron kanssa, vaan tuli kuvioihin jälkeenpäin. Paskanpuhujoita riittää, onneksi itse pääsen yhdestä eroon. Kyllä tässä maailmassa riittää kunnonkin miehiä/naisia, turha tuollaisten perään jäädä ruikuttamaan, tehkööt toisensa onnettomiksi. Tietäsin vaan tän miehen vaimon nimen niin kävisin samantien kertomassa millasen ***kun perään se itkee.
eikä se oikeastaan sinulle enää kuulukaan, millainen exäsi ja hänen naisystävänsä välit ovat. Ei olisi mitään järkeä, jos exäsi puhuisi sinulle tunteistaan johonkuhun toiseen. Etenkään kun sinä olet erittäin herkässä mielentilassa.
Älä ihmeessä nyt mieti sitä mitä ex-miehellesi tapahtuu, vaan keskityt pelkästään siihen miten saat oman elämäsi järjestykseen.
Ehkäpä mies kävi ne tunteet, mietinnät ja harkinnat läpi jo ennen teidän eroanne. Ehkäpä tämä nainen on ollut kuvioissa mukana jo kauemmin. Teillä oli syynne erota ja mies piti sitä eroa lopullisena. Tuskin sitä ihmiset ihan noin vaan päättää erota. Hän on vaan käsitellyt asiat päässään jo ennen eroa ja ehkä vähän sen jälkeenkin. Aika näyttää jääkö tuo nainen laastariksi, vai tuleeko siitä jotain vakavampaa.
Säkin voisit ottaa vähän rennommin. Käy vaikka kylpylässä, kauneushoitolassa ja nauti tilanteesta missä ei ole mies/miehiä kokoajan mukana.
...siinä kuin avioliittokin. Puolet niistäkin päättyy.
En tiedä mistä riitelitte, mutta usein kuulee sanottavan, että mies makaa sohvalla ja vaimo saa yksin tehdä kaikki kotityöt. Se on varmimpia keinoja saada mies lähtemään sillä yksikään mies ei hevillä allekirjoita tuota "kaiken tekemistä". Monikaan asia ei ärsytä miestä niin kuin omakehu jos siihen vielä liitetään miehen työn mitätöinti. Mies on jo kauan tiennyt eron tulevan ja tehnyt surutyönsä ja on oikeastaan helpottunut kun asiat on saatu päätökseen.
Mikäs siinä on uuden kanssa yhteen muuttaessa kun tämä uusi ei varmasti nalkuta ainakaan heti alkuun.
Seksiäkin on tietenkin taatusti aivan eri malliin kuin ennen.
Tottakai niitä vanhoja hyviä aikoja on joskus ikävä, mutta kun ne ovat menneet eikä niiden paluuseen usko kukaan. Paha mieli siitä vain tulee kun kumpikin pitää toista syyllisenä romantiikan katoamiseen ja se vain vahvistaa uutta suhdetta.
Miksi ihmeessä pitäisi rämpiä itsesäälissä tms. vuosia kun voi olla yhdessä ihanan kumppanin kanssa kun on vuosia saanut kärsiä jääkaudesta?
On vaikeaa ja tuskallista mieltää, että entisen puolison tekemiset eivät enää kosketa itseä. On vain hyväksyttävä, että se ihminen ei enää kuulu omaan elämään.
On keskityttävä omaan uuteen elämään. Roikkuminen ja menenessä eläminen ei toista takaisin tuo.
Koko laastarisuhde termi on taas näitä väkisin tehtyjä nimityksiä asioille, kun halutaan pehmentää ja kaunisetella asiaa itselleen ja ehkä muille. Joillekkin se uusi suhde on lopultakin se oikea ja toimiva suhde. Toisille epäonnistunut suhde muitten joukossa.
Meitä ihmisiä on moneen junaan, toiset tarvitsevat aina toisen vierelleen, yksin ei haluta eikä edes osata olla. Toiset käsittelevät asioita pitkään ja hartaasti, toiset yrittävät vain unohtaa heti ja siirtyä seuraavaan yritykeen. Ihmisestä kiinni, mikä kenelläkin toimii.
Itse käsittelen eroani varman vielä pitkään ja elän toistaiseksi ihan omillani. Uusi suhde tulee sitten aikanaan, kun on sen aika. Kiire minulla ei ole mihinkään.
Kyllä itsekkin olen miettinyt yhtä tuttuani, joka hankki uuden suhteen muutaman viikon sisällä erosta (ei tuntenut aikaisemmin). Suhde on kestänyt. Sitä mietin, että miten pystyi välittömästi siirtymään seuraavaan suhteeseen ja sulkemaan vanhan suhteen mielestään.
Meitä ihmisiä vain on niin pirun monenlaisia :)
On muistettava, että normaali ihminen miettii eroa pitkään jolloin sitä on ikäänkuin ilman hyvää suhdetta, rakkautta ja hellyyttä tosi pitkään ennen kuin on virallisesti vapaa.
Itse olin ainakin 2 vuotta ennen virallista eroa onneton, joten kai minulla on nyt oikeus laastari-tai pikasuhteeseen, olenhan elänyt koko elämäni rakkaudettomassa avioliitossa.
Miehelleni ei perhe-elämä merkinnyt mitään, ei koskaan panostanut parisuhteeseen, olin hänelle itsestään selvyys. Meni vuosia ennen kuin olin itselleni rehellinen ja myönsin, että elän rakkaudettomassa parisuhteessa. Eräänä päivänä omat tunteeni miestä kohtaa kuolivat.
Joten tarinoita on monia.
kirjassa muistaakseni kehotetaan pohtimaan eron jälkeistä suhdetta yhdessä: mitä halutaan siltä ym. ja sopimaan pelisäännöistä. Kuinkahan moni niin todella tekee??!! Kuinka moni haluaa kuulla, ettei oikeastaan ole toiselle muuta kuin vain 'laastari'!?Minusta koko käsite kuulostaa ja tuntuu toisen ihmisen hyväksikäytöltä. Olen taipuvaisempi ajattelemaan, että on erilaisia suhteita. En minä ainakaan tiennyt tai tiedä, onko kyseessä laastari- ja milloin on. Kummankin eron jälkeisen suhteen ole n ottanut vakavasti. Haluten uskoa siihen, mutta realistisesti oman itseni tietäen ja tuntien sekä toiselle aikaa antaen.
Toisaalta, minua ihmetytti ex-mieheni ja monen muunkin mies-tuttuni eron jälkeiset nopeat siirtymiset vakituisiin ja virallistettuihin suhteisiin. Sellaiseen en itse ainakaan ole valmis. Kolmas ihmetyksen aiheeni on ex-vaimojen 'vinkunat ja puuttumiset' ex-miestensä elämään ikään kuin toista vielä kiinnostaisi, mitä hänelle kuuluu tai mitä tekee milloinkin! Onko se niin vaikea ymmärtää, että loppu= loppu? Yhteisten lasten asiat toki ovat oma lukunsa.
vois 30v avioliiton jälkeen aloittaa tuosta vaan uuden kanssa.
Vaikka ex-ni on jo mennyt yhteen uuden kanssa.
Itse rämmin vielä suossa ja välillä tulee hirveitä väsymyskotauksia eli ei jaksa yhtään mitään,ihan kun lepäilykin väsyttäs.
Siis uupunut olo,kohta syön niin paljon kun jaksan ja tuntuu että loppua ei tule.
Ei hätää sillä tiedän että ohi menee ja taas huomenna touhuan ihan normaalisti.
Eron käsittely ottaa voimille,varsinkin jos näkee vielä unessa että on entisessä kodissa ja kaikki on taas hyvin.
En usko että kauaa räpiköin enää,sillä toivoa alkaa jo näkyä selvästi,onneksi on kevät ja silloin tuntuu että voisi aloittaa vaikka uuden ihmis-suhteen.
Kuitenkaan ei ketään tuosta vaan voi ottaa,eli elelen nyt vaan rauhassa omaa elämääni :)
ps.selvästi huomaan että vuoristorataa on,juuri kun tuntuu että nythän tässä kaikki ok,niin eikös taas pompsis!..alas ja kovaa..kunnes alkaa taa ylös kiipeäminen,ja huumoria hattuun se tässä auttaa eli nauraa vaikka väkisin..hampaat irvessä:)(?
Miksi ylipäätään täytyy analysoida muiden suhteita? Tuomitseminen ainakin on jo täysin asiatonta.
Jokainen voisi analysoida paremmin omaa suhdettaan, eikä toisten.
Pitäisi vakavasti miettiä, kumpi onkaan parempi suhde, toisen laastari, vai oma päättynyt, jos kerran arvostella täytyy.
Niin, miksi monia naisia kirpaisee, kun mies löytää "paremman, ja alle minuutin", kuten laulussa sanotaan? Kirpaiseehan se jos on jättänyt surkean luuserin, ja hänellä alkaa menemään heti paljon paremmin.
Syytävä sormi kääntyy väkisinkin omaan napaan, että minäkö se tässä kaiken pahan alku ja juuri sittenkin olin?
Heikkoa itsetunoa osoittaa myös se, että ei uskota enää pystyvänsä suhteeseen pitkään aikaan, jos ollenkaan. Ei mukamas halutakkaan.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Kateellisia nuo lastareista puhuvat vain ovat.
suinkaan! Eikä ajatukseni hänestä tai heistä ole 'luuseri'. Ihmetytti vain suhteen virallistamisen vauhti. Sillä kyllä on syytä 'selvittää päänsä', ettei toistaisi samoja virheitä- jos se nyt keski-iässä on lainkaan mahdollistakaan vaihtaa tallaamaansa polkua.
turhan usein jauhetaan ja analysoidaan muiden suhteita. Ihan kuin niistä voisi oppia jotain, vaikkei toisten suhteista ikinä tiedä puoliakaan.
mahdollista -vielä eläkeiässäkin - vaihtaa nopeasti polkuja. Kuka muu sitä estää kuin ihminen itse?
Olen nainen, eronnut 4 vuotta sitten. Aloitin nykyisen suhteeni eron harkinta-ajan loppuvaiheessa, nykyisen mieheni avioeron harkinta-aika oli silloin noin puolivälissä.
Kyllä kai meitä voi sanoa laastareiksi toisillemme. Alkuun en minä halunnut muuta kuin seksiä ja puhua ja puhua, ja että on joku joka pitää sylissä ja jota pitää sylissä. Olin erosta vielä aika rikki, enkä halunnut sotkeutua uuden miehen perheeseen enkä sotkea uutta miestä omaan perheeseeni. Me vaan "katseltiin".
Mutta siinä samalla oppi itsestään ja toisesta paljon mitä ei tiennyt olevankaan. Oppi myös arvostamaan juuri tämän toisen tapaa käsitellä asioita, oppi peilaamaan itseään ja omia räjähdyspisteitään toiseen - ja sitten sitä oppi rakastamaan tätä toista.
Olin alussa hyvinkin rakastunut, hellyydenkipeä ja seksinnälkäinen. Tiesin että ei tämä ole mitään suurta rakkautta. Mutta siitä sitten vaan tuli sellaista.
Muutimme yhteen vuoden seurustelun jälkeen. Nyt olemme hankkimassa yhteistä omistusasuntoa. Minun avioliittoni oli kestänyt 23 vuotta, nykyisen mieheni liitto 29 vuotta, joten ihan eilisen teeren tyttöjä ja poikia emme ole. Vähän ennen yhteenmuuttoa suostuin ajattelemaan että okei, sotketaan sitten perhe-elämätkin - aluksi ihan "katsellaan"-linjalla. Ja nyt ei enää katsella, eletään elämää ihan täysillä ja rakastetaan.