Olen yksinhuoltajaäiti ja asunut monet vuodet lapsen kanssa. Vihdoin olen löytänyt kivan kunnon miesystävän. Mies lähes asuu luonamme ja tulemme toimeen mainiosti koko porukka.
Nyt vaan meistä molempia mietityttää, että onko kaikki on edennyt liian nopeasti. Ollaan oltu yhdessä alle puoli vuotta.
Viihdymme hyvin yhdessä ja jos ollaan erossa, on molemmilla heti ikävä toisen luo.
Mieheni asuu kuitenkin kuin vieraassa kodissa meidän luona. Mutta yhteisen kodin perustaminen ei oikein tunnu järkevältä vielä tässä vaiheessa, vaikka se olisikin helpoin ratkaisu.
Perustaakko yhteinen koti vai siirtyä yhdessä asumisesta takaisin seurusteluvaiheeseen ja tavata vain tiettyinä päivinä viikossa.
Nyt vaan meistä molempia mietityttää, että onko kaikki on edennyt liian nopeasti. Ollaan oltu yhdessä alle puoli vuotta.
Viihdymme hyvin yhdessä ja jos ollaan erossa, on molemmilla heti ikävä toisen luo.
Mieheni asuu kuitenkin kuin vieraassa kodissa meidän luona. Mutta yhteisen kodin perustaminen ei oikein tunnu järkevältä vielä tässä vaiheessa, vaikka se olisikin helpoin ratkaisu.
Perustaakko yhteinen koti vai siirtyä yhdessä asumisesta takaisin seurusteluvaiheeseen ja tavata vain tiettyinä päivinä viikossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Melkein samantapainen tilanne meillä. Mies vietti kaiken vapaa-aikansa minun ja minun lapsieni luona ja viikonloppuisin joukon jatkona oli miehen pieni tytär. Minulla itsellä lapsia neljä.Oltiin oltu vuosi ja 4 kuukautta yhdessä kun mentiin kihloihin ja siitä vajaan parin kuukauden päästä naimisiin.Meillä tämä juttu ainakin toimii.
.. nyt vallitseva olotila tuntuu hyvältä teistä kaikista, miksi sitä mennä väkisin muuttamaan? Eikö voi jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti, jos siis kerta tuntuu hyvältä ja toimii ja itse haluat sitä? ja mies myös?
Yhteen muuttoa voisi miettiä sitten kun ajatus tuntuu hyvältä. Ei kannata kiirehtiä, hiljaa hyvä tulee.
mun exä muutti yhteen viikon sisällä uuden kanssa, kihloihin 3:ssa viikossa jne. Ei lapsi siitä tykänny, mutta puoli vuotta onkin paljon pitempi aika, anna mennä vain:)
edetkää varovasti ja rauhassa, liika hätäily ei hyväksi. tunnustelkaa mikä tuntuu hyvältä, kokeilkaa etäisyyttä nii huomaatte kaipaatteko jatkuvasti vai hengitättekö helpommin? lapsen kannalta varovaisuus on parempi kuin syöksyminen suhteeseen joka ei vuotta kauepaa ehkä kestäisikään. eli puhukaa ja tunnustelkaa!