Hei,
luin viestejänne noista laastarisuhteista ja muusta eroon liittyvästä.
Itse ole juuri jättänyt erohakemuksen (kk sitten) ja vielä asutaan lapsen kanssa täällä ex-kodissa, jonka mies lunastaa itselleen. Olo on kaikkea muuta kuin miellyttävä, mutta olosuhteiden edessä on pakko taipua.
Olen ostamassa omaa asuntoa - huomenna taas jatkuu etsinnät.
Minun ongelmani ei ole seksin puute - päin vastoin: sen pelko. En ole miehen kanssa ollut enää vuosikausiin "sillee" - mitään tarvetta ei ole ollut. Itse asiassa ko. mies on loukannut minua niin syvältä ja pahoin, että niiden haavojen parantaminen vie tosi kauan. Tämän takia ns. laastarisuhteet ovat minulle aivan kumma ajatus! En voisi kuvitella hyppääväni jokun sänkyyn vain "parannellakseni oloani"!
Minulla eheytyminen liittyy siihen ajatukseen, että pääsemme lapsen kanssa omaan kotiimme ja laittamaan sitä. Elämään tavallista rauhallista elämää. Ilman arvaamattoman miehen läsnäoloa.
Olenkohan vähän outo? Tuntuu, että tänä päivänä vain seksi on se, mikä merkitsee. Minulle sillä ei ole mitään merkitystä. Arvostan aivan muita asioita.
"Ikäväkseni" satun omaamaan ulkonäön, joka tuntuu herättävän näitä seksistisiä ajatuksia miehissä. Vitsailla kyllä osaan aiheella, mutta siihen se jää. En jaa kehoani enää kenenkään kanssa. Haluan olla kokonainen oma minäni.
Outo siis - tänä päivänä - kun kaikki asiat pyörivät vain ja ainoastaan seksin ympärillä.
Onkohan meitä muita outoja (naisia)?
luin viestejänne noista laastarisuhteista ja muusta eroon liittyvästä.
Itse ole juuri jättänyt erohakemuksen (kk sitten) ja vielä asutaan lapsen kanssa täällä ex-kodissa, jonka mies lunastaa itselleen. Olo on kaikkea muuta kuin miellyttävä, mutta olosuhteiden edessä on pakko taipua.
Olen ostamassa omaa asuntoa - huomenna taas jatkuu etsinnät.
Minun ongelmani ei ole seksin puute - päin vastoin: sen pelko. En ole miehen kanssa ollut enää vuosikausiin "sillee" - mitään tarvetta ei ole ollut. Itse asiassa ko. mies on loukannut minua niin syvältä ja pahoin, että niiden haavojen parantaminen vie tosi kauan. Tämän takia ns. laastarisuhteet ovat minulle aivan kumma ajatus! En voisi kuvitella hyppääväni jokun sänkyyn vain "parannellakseni oloani"!
Minulla eheytyminen liittyy siihen ajatukseen, että pääsemme lapsen kanssa omaan kotiimme ja laittamaan sitä. Elämään tavallista rauhallista elämää. Ilman arvaamattoman miehen läsnäoloa.
Olenkohan vähän outo? Tuntuu, että tänä päivänä vain seksi on se, mikä merkitsee. Minulle sillä ei ole mitään merkitystä. Arvostan aivan muita asioita.
"Ikäväkseni" satun omaamaan ulkonäön, joka tuntuu herättävän näitä seksistisiä ajatuksia miehissä. Vitsailla kyllä osaan aiheella, mutta siihen se jää. En jaa kehoani enää kenenkään kanssa. Haluan olla kokonainen oma minäni.
Outo siis - tänä päivänä - kun kaikki asiat pyörivät vain ja ainoastaan seksin ympärillä.
Onkohan meitä muita outoja (naisia)?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samoilla linjoilla, ei seksiä ennenkuin entiset haavat parantuneet.
Kuvittelin tosissaan jo olevani jollain tavalla "epänormaali" kylmä akka, kun ei sänky-elämä kiinosta kenenkään kanssa (ei ole tainnut kiinnostaa pitkään aikaan).
Mutta läheisyys onkin aivan eri asia, läheisyys ilman seksiä, sitä kaipaan.
Toista aikuista ihmistä, jonka kainaloon voisi käpertyä (ilman seksiä).. voisiko se sitten olla se "laastarisuhde" ?
Eiköhän noita seksistisiä katseita joudu naiset sekä miehet nykyään kokemaan..ilman sen ihmeempiä ulkonäköjä..
Kysyisin sulta alkuper.kirjoittaja,jos saan udella, että pettikö miehesi sinua? ja olitteko kuinka kauan yhdessä ja minkä ikäinen lapsi teillä on? ja jos mies petti, miten sait siitä tietää? oliko ns.kännipano vai pitkään jatkunut suhde? itse erosin kun miehellä paljastui parin vuoden tunnepitoinen seksisuhde toiseen naiseen! meillä 7-v.poika
läheisyyttä kaipaa naisena ennen kaikkea mutta kun miehillä tuntuu olevan käsitys aivan toinen ....kun kaivaudut kainaloon hellyyttä ja läheisyyttä hakien niin on kuin velvollisuus olisi ensin seksi ja toisella sijalla "kiitokseksena vasta kiireinen hali ohi mennnen . sitten sitä ihmetellään kun ei naisella seksi kiinosta
Mutta.
Mies petti ekan kerran avoimesti, kun oltiin asuttu 1 (yksi) kuukausi yhdessä. Siitä sitten rämmittiin eteenpäin ja mentiin "naimisiin" n. kahden vuoden päästä. Siviilivihkiminen perjatai-iltapäivänä (suoraan töistä), siitä kotiin, ei ketään vieraita, mies alkoi ottaa "vieraita" varten varaamiani juomia ja tilanne päätyi siihen, että lähti bussilla klo 18 keskustaan baareihin ja minä jäin yksin kotiin itkemään. Itkin makkarin sängyllä yksin, kun samassa talossa asuneen miehen veljen vaimo hiipi tuomaan ruusupuskan olohuoneeseen. Oli kuullut asiasta jostain taholta ja halusi yllättää (kun me "olimme ulkona juhlimassa iltaa"). Mutta mitäpä tein minä. Puin päälle vaatteet ja suuntasin samaan baariin missä tiesin miehen notkuvan. Ja siellä hän oli. Baaritiskillä inttikavereiden kera. Näki, että istuin seinän vierellä yksin. Kehui kovaan ääneen miten me "muka mentiin tänään naimisiin" häh häh hää. Ja minä roikuin ja riipuin ja alensin itseni.
Kului kaksi vuotta ja tuli avioero. Mies halusi. Hän halusi kokea ja elää - ei olla minun kanssani. Minä itkin ja lähdin. Olin asunut vuoden yksin ja päässyt jaloilleni, kun mies kerran tapasi minut hyvännäköisen kaverin kanssa kotiinlähtöpuuhissa ravintolan edustalla. Siitä alkoi painostus joka johti siihen, että palattiin yksiin. Ostettiin asunto ja alettiin haaveilla lapsesta. Sitä ei tullut. Adoptoitiin.
Nyt on kulunut 10 vuotta ilman mitään kontaktia mieheen. Tarkoita seksuaalista. Hän on käyttäytynyt kuin sika ja eläin minua kohtaan, haukkunut lapsen kuullen maan alle, ollut väkivaltainen, juonut - ryypännyt kavereidensa kanssa kesät MINUN mökilläni. Ei ole koskaan uhrannut aikaa lapselle - saatika sitten lomiaan. Ei esim. nyt tiedä, että lapsella ensi viikko talvilomaa. Hän vain seuraa osakekursseja ja käy äidillä kylässä. Sillä äiti on kuulemma ihmisen tärkein kontakti. Ja minä en ole kuulemma äiti. En äiti edes omalle maailman lainaamalle tyttärelleni.
Olenko itsekäs, kun hain avioeroa.
Omasta mielestäni En.
Muuta vaihtoehtoa ei ollut.
Et todellakaan "itsekäs", joskus ihmiset menevät "väärän tyypin" kanssa naimisiin, ja olet varmasti jo saanut kärsiä siitä liikaakin.
Eikä kenenkään tarvitse elää suhteessa, jossa tuntee olevansa huonompi tai kokee tulleensa loukatuksi.
Ainahan voi toivoa että suhde paranisi, mutta ikävä kyllä usein nämä henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttävät kumppanit eivät pääse tavoistaan ainakaan ilman terapiaa/muuta keskustelu apua.
Ja lapsille on aina tärkeintä rauhallinen koti, ei mitkään väkinäiset isä ja äiti yhdessä kuviot.
Olet varmasti tärkeä vanhempi omalle lapsellesi, ja lapsi on onnellinen kun itse olet onnellinen ja kunnioitat itseäsi äitinä/naisena.
Tällä haulla on artikkeli netissä;
"Nainen kaipaa turvaa, mies seksiä"
Luettuaan tämän artikkelin ehkä alkuperäinen kirjoittaja, ehkä useat muut naiset eivät tunne itseään oudoksi, jos kaipaa enemmän läheisyyttä kuin seksiä.