Olen sitä mieltä, että kultalusikka suussa syntyneet, pumpulissa kasvaneet pilalle lellityt ihmiset eivät tiedä tästä elämästä oikeasti mitään. Jos heille tapahtuisi jokin totaalisen dramaattinen ja vaikea vastoinkäyminen, niin he eivät kestäisi. He eivät myöskään osaa myötäelää, tuntea empatiaa tai ymmärtää toisten tilanteita.
Rasittavimpia on tilanteet kun itsellä on ollut vaikea tapahtuma ja tällainen kaiken tarjottimella saanut ihminen on joko täysin tunnekylmä tai vähättelee, johtuen ihan hänen ymmärtämättömyydestään tätä elämää kohtaan. Ja nyt puhun todellisista vaikeuksista. Tai joku pumpulissa kasvanut valittaa jotain leukaansa ilmestynyttä näppyä, kun itsellä on juuri esim. läheinen kuollut.
Mitä ajatuksia tällainen henkilö teissä herättää? Millaisia kokemuksia teillä on tällaisista? Voisitteko kuvitella suhdetta pumpulissa kasvaneen kanssa?
Rasittavimpia on tilanteet kun itsellä on ollut vaikea tapahtuma ja tällainen kaiken tarjottimella saanut ihminen on joko täysin tunnekylmä tai vähättelee, johtuen ihan hänen ymmärtämättömyydestään tätä elämää kohtaan. Ja nyt puhun todellisista vaikeuksista. Tai joku pumpulissa kasvanut valittaa jotain leukaansa ilmestynyttä näppyä, kun itsellä on juuri esim. läheinen kuollut.
Mitä ajatuksia tällainen henkilö teissä herättää? Millaisia kokemuksia teillä on tällaisista? Voisitteko kuvitella suhdetta pumpulissa kasvaneen kanssa?
Vastaukset 110
Vanhimmat
En kerro elämästäni tuollaisille - tunnen toki monta. Eihän sitä itse mitään rajoittuneisuudelleen, kokemattomuudelleen, kehittymättömälle elämänkokemukselleen voi. Jotkut elää lasikaapissa elämänsä, ja kuvittelee olevansa vielä maailmankaikkeuden napoja.
Viihdyn viisaiden ihmisten seurassa. Yllä olevat eivät valitettavasti voi yltää elämänviisauteen.
Ehkä sitä ei voi valita?
Että rikkaat ihmiset eivät kuole.
sitten oli tarkoittavinaan...? Kaikki me olemme samanlaisia loppupelissä. Ei kukaan niitä rikkauksiaan saa sinne toispuoleiseen mukaan...
Ajattelin juuri, kun toiset ovat kovia poikia (tai tyttöjä) kehuskelemaan elämänkokemuksellaan ja tarjoilemassa neuvoja kysymättäkin.
Oikeasti, monen kokemukset ovat hyvin suppeita. Sen sijaan kuuntelin suurella kunnioituksella kun esim. eräs ulkomaalainen kertoi suurperheensä pilkkoutuneen maailmalle sodan jaloista useaan eri maahan ja maanosaan tietämättä toisistaan mitään. Sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua löytääkin äitinsä, tapaa Aasiassa asuvan veljensä jne.
Tuossa vaiheessa voi sanoa jo tietävänsä elämästä jotain.
hyvä näkökulma.
Osaansa ei voi valita. Tuollaisessa osassa on toki paljon hyvää ihmisen itsensä kannalta. Säästyy paljolta, kunnioittaa itseään ja halveksii suurinta osaa ihmisistä itseään alempitasoisina.
Kun et kerro heille mitään itsestäsi, olet sulkeutunut. Kun kerrot, et saa koskaan ymmärrystä yhtään missään asiassa. Tämä johtuu omasta huonosta ulosannistasi, sillä heidänlaisiaan nyt vain ei voi kritisoida silloinkaan, kun siihen on aihetta.
Olen seurustellut sellaisen kanssa, ja hänet jättänyt. Se oli kuulemma hirvittävin vääryys, mitä hänelle on koskaan tehty. Normaalitkaan vastoinkäymiset kun eivät saa kuulua heidän etuoikeutettuun elämäänsä.
todella hyvin tuon sanomasi! Juuri noin ajattelin.
sillä yhtälailla se kovia kokenut voi käpertyä itseensä eikä näe oman itsensä (erinomaisuutensa, joka tässä on "kaiken kärsinyt" ego) ulkopuolelle. Pahimmassa tapauksessa katkeroituu, erakoutuu. Tästä voi tulla myös väheksyminen muita, "vähemmän" kokeneita kohtaan: ylenkatse. "Olen maailman napa ja kukaan ei minua ymmärrä, ja olen niiiiiiiin kärsinyt" --> katkeruus, ongelmien käsittelemättömyys.
Pumpulissa kasvanut (ja se ei välttämättä tarkoita varallisuutta, vaan esim. me kaikki suomalaiset ollaan ruandalaisen sotaa ja nälkää kärsineen, pakolaisena elävän jne. mielestä pumpulissa kasvaneita). Tästäkin voi tulla ylenkatse, "olen maailman napa" asenne.
Suhteuttaminen puuttuu. Tai siihen ei kykene.
aloituksessa mainittu pumpulissa kasvanut on tosiaan pumpulissa kasvanut, tunnen hänet siis.
Sen osoittaa jo se, että sinulle tulee puhdas juomavesi suoraan asuntoon ja sinulla on pääsy Internetiin. Jos nyt rikas rukka lopettaisit valittamisen.
Haluatko että pumpulissa kasvanut kaverisi kokisi jotain kamalaa jotta voisi ymmärtää ja lohduttaa sinua surussasi?
tosissasi. Aloituksessa mainitulla ihmisellä on asiat koko elämänsä ajan olleet hieman eri tolalla kuin minun, joten ei meitä voi edes verrata toisiinsa. Ja minä en valita pienistä kuten näppylästä leuassa. Hänellä on molemmat vanhemmat elossa ja kaikkea, hän ei jää yksin jos jotain vaikeaa tapahtuu. Joten tuo sinun viestisi olisi paremmin sopinut hänelle...
ei ole juoksevaa vettä?
epäempaattisia ihmisiä? Joo, nyt viimeistään meni usko.
vieläkään tajunnut... Jos vertaisit minun elämään esimerkissä mainitun "finni leuassa" -tapauksen elämään, niin ehkä ymmärtäisit... Lue viestini uudestaan.
Joo, tajusin nyt, että puhut oikeista tuntemistasi ihmisistä.
Luin jutun ihmisen "kaikkein enimmästä". Se oli mielestäni erittäin hyvä, ja oikeaan osuva.
Meillä jokaisella on kaikkein enin. Jokaisen enin on eri kohdalla, riippuen yksilön kokemuksista.
Jokaisen "kaikkein enintä" pitäisi osata kunnioittaa.
Eri ihmisten "kaikkein enimmät" eivät ole yhteismitallisia, johtuen jokaisen eri kokemuksista: silti se on arvokas, ja ainut enin sille ihmiselle (pitäisi osata kunnioittaa).
Jollekin - ehkä sille sinun pumpulissa kasvaneelle - kaikkein enin on vasemman käden juuri lakatun kynnen lohkeaminen. Kamalampaa ei koskaan ole tapahtunut. Mutta se ei ole toisaalta hänen päätettävissäänkään.
Toiselle se on (tunnen yhden ruandan pakolaisen) pako Ruandasta täysin vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Sen näkeminen, että osa perheestä ammuttiin kotiin, joku raiskattiin. Sisarukset ovat Ranskassa, Usassa, Ruotsissa ja Suomessa, ja vanhemmat (ei ollut rahaa) jäivät Ruandaan. Jollekulle tämäkin on vähän: hän on kokenut vielä enemmän.
Ajatuksena on myös, että toisen enintä ei pysty täysin tajuamaan, koska oma enin on eri paikassa: enin mitä kestät. Enin mitä ole kokenut.
Avainasia on kuitenkin toisen kunnioitus.
Minusta kauheinta mitä minulle voisi tapahtua on katkeroituminen - on niitä minullakin kamalia kokemuksia, turhankin monta. Jos ajattelee liikaa jotain "kaiken tarjottimella saanutta" niin kateelliseksi tulee: ei siis kannata ajatella liikaa tuota.
Ja aina on hirvittävän paljon ihmisiä, joilla on paljon paljon huonommin kuin sinulla tai minulla. Tapahtunut paljon kamalampaa.
Jotenkin, jos siitä menneisyydestä ... jos sen kanssa ei pääse sinuiksin, ns. käsittele, niin siitä seuraa helposti katkeruus.
Mä yritän katsoa tulevaisuuteen. Olen toteuttanut monta hienoa haavettani - niillä jaksan. Ja meinaan vielä toteuttaa.
Oikeastaan säälin ihmisiä, joilla ei ele haaveita, unelmia. Minulla on.
Joitakin ei saa maan pinnalle hienotunteisesti millään. Toivottavasti elämä ei pudota liian korkealta.
Olisin voinut toki surkutellakin kovaa kohtaloasi ja näin vahvistaa käsitystäsi omasta erityislaatuisuudestasi. Olisit voinut päästä syvemmälle marttyyrin rooliisi ja lopulta sulkeutua itsesääliin. Siitä olisi kuitenkin nähdäkseni ollut enemmän haittaa kuin hyötyä ja sitä tarkoitusta varten tällä palstalla on nimimerkkikomppania Aurinko79 & Co.
Toivon kuitenkin, että mietit keskusteluamme, kun illalla käperryt pumpulinpehmoiseen sänkyysi. Rikkaatkin muuten kuolevat.
oikein vaivaa? Johan sanoin että esimerkissäni maninittu ihminen on tosiaan pumpulissa elänyt ja hänelle olisit voinut noin sanoakin. Mutta miinä tiedän tästä elämästä jotain, se ei ole ollut niin helppo mitä eräillä. Enkä edelleenkään ole rikas, joudun laskemaan tarkkaan miten saan ruokaa ja välttämättömät laskut maksettua, toisin kuin esim. se kaveri.
Joten josko voisit yrittää ymmärtää. Tai sitten olet itse rikas ja pumpulissa kasvanut, sen olet jo tainnut osoittaa. Miten ylipäätään voit kirjottaa tuollaista kun et kerta tiedä mitä minulla on elämässäni ollut (vaikka jotain jo vihjaisinkin)?
hyvä biisi - jotain tähän tyyliin
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
miten kauan sitä kestää
ei
sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys kai elämässä on
Kun on saavuttu niin pitkälle
ettei mikään ole varmaa
jne
http://www.youtube.com/watch?v=ZEB5Ypqg34A
Et voi tietää toisten elämästä ja vaikeuksista yhtään mitään. Enempää en jaksa tumpeloa opettaa.
En sinulta. Mitä aloittaja oikeastaan haluaa?
että TIEDÄN näiden ihmisten elämästä, ihan kuten hekin tietävät minun elämästäni! Sitä yritän sinulle sanoa.
Mitä siis ihan oikeasti haluat? Haluatko vain halveksia sinun mielestäsi paremmin elämässä onnea saaneita tuttaviasi vai mikä tässä on ongelmana? Kaipaatko lohdutusta ja päänsilitystä vai kenties marttyyrin kruunun ja ihailun siitä miten paljon olet kärsinyt ja silti sen jaksat kantaa? Haluatko että tuttavillasi menisi huonommin jotta ymmärtäisivät miten paskamaista elämä voi olla? Luuletko että kultalusikka suussa syntyneillä elämä on parempaa kuin sinulla? Vai ajatteletko salaa olevasi parempi koska olethan kokenut paljon?
Kaltaisellesi ihmiselle lienee turha puhua. Kaikesta päätellen saattaisit olla itsekin sellainen kultalusikka suussa syntynyt, muuten et päästelisi tuollaista juttua. Mutta antaa olla, et voi ymmärtää niin et voi.
Pakko kysyä myös, että mitä haluat?
Eihän sitä kohtaa voi muuttaa, että sinulla ON OLLUT kurjia kokemuksia, ja sillä ystävälläsi ei (sinun tietääksesi, nähdäksesi) ole.
Tästä eteenpäinhän voit vaikuttaa. Mutta et menneisyyteen - jossa nyt jotenkin junnaat.
Eli mitä haluat? Mitä meidän pitäisi sanoa?
Mitä halaut elämältä tästä eteenpäin?
Eiköhän aloittaja vastaa kysymyksiisi täydellisesti, kun kieltäytyy keskustelemasta sellaista kirjoittajien kanssa, jotka eivät tue hänen omaa näkemystään.
Sinä, minä ja naapurin poika olemme syntyneet kultalusikka suussa, ainakin jos aloittajaan vertaa. Ja näitä ihmisiä on paljon, kaikkialla minne aloittaja meneekin. Ja hän tietää sen.
Luovuta jo... näiden ihmisten suhteen. Ymmärsin luultavasti täysin mitä tarkoitat. Mutta sinun on vain kestettävä, myös ne ihmiset jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa ja jotka eivät tiedä tästä elämästä paljoa. Mutta turha sinun on heille selittää, eivät he koskaan ymmärrä... Mutta minä varmaankin ymmärsin viestisi alusta alkaen. Älä tuhlaa aikaasi.
Ihme jankkaajia!! Yritätkö sinäkin sanoa: Jokainen on oman onnensa seppä tai jotain muuta vastaavaa?
Toisen tukeminen vastatuulessa ei kuulu toimintavalikoimaan? Häh
Mulle on oikeastaa siinä vaiheessa kauheen turha todistella, että muillakin on kaikenlaista ongelmaa, kun itsestä tuntuu pahalta (=huono lohdutus). Tämmönen vastaus sinulta tarkoittaa: Koveta itsesi, niin muutkin joutuu kaikenlaista kestämään eikä valita.
Ehkä on parempi ettet ottaisi osaa silloin, kun joku toinen tarvitsee tukea. Eikä juuri sinulta edes henkilökohtaisesti kysyttykään mitään. Aloit vain aukoa päätäsi ja siinä sivussa toinen alkoi soittamaan suutaan myös.
Jos ei osaa myötäelää, on parempi pitää turpansa kiini. Siten välttää ilmaisemasta, miten moukka ja toisia kohtaan ymmärtämätön itse asiassa on.
Toisen tukeminen vaikeassa tilanteessa ei ole kovin helppo juttu ainakaan silloin jos tukea kaipaava vaatii suorituksia joihin kukaan ei kykene. Miten itse lohdutat vaikeassa tilanteessa olevaa ystävääsi? Osaatko sanoa oikeat sanat vai riittääkö se että olet läsnä? Vai haukkuuko ystäväsi tällä palstalla sinua kun et kykene korjaamaan ystäväsi pahaa oloa ja keskityt vain omaan onnelliseen elämääsi?
Voit miettiä niihin vastauksen ihan itse :)
tässä viestissä, kun toisessa huo'ut empatiaa ja ymmärtämystä?
Miten auttaa ihmistä, joka jankkaa/huutaa vihamielisesti kuten sinä tässä viestissä? Ei edes kuuntele.
Eihän se olekaan mahdollista.
Minusta lohduttaminen ei ole sitä, että sanotaan "olet oikeassa, ja se kultalusikassa syntynyt väärässä ja ansaitsisi tulla tapetuksi".... koska ...eihän se noin toimi. Menneisyys on käsiteltävä.
kovin monella ei ole kultalusikkaa saatikka sitä hopeista.
*koita pärjätä*
Olenks miä sanonut olevani jotenkin hyvä ihminen? Vastasin vaan tohon alottajan kysymykseen. Tarkotus ei vissiin ollut alkaa ketään terapoimaan.
linjalla tässä asiassa. On ilo nähdä että joiltakin ihmisiltä löytyy viisautta.
Jos lukisit koko ketjun niin ymmärtäisit.
Sen lisäksi kysyn että miksi vinkua lohdutusta "kultalusikka kurkussa syntyneeltä" jos hän ei ymmärrä eikä pysty lohduttamaan? Miksi alentaa häntä ja samanlaisiaan täällä kun sen voi sanoa myös hänelle suoraan päin naamaa? Miksi vaatia ymmärrystä jos sitä ei ole vielä oppinut? Miksi olla sellaisen ihmisen ystävä, jota halveksii?
tuskin olen eri mieltä kanssasi.
Ihmettelen vaan tätä intoa 'ymmärtää' jotain keskustelun ulkopuolista henkilöä, jota tuskin kukaan tuntee tuon viitteellisen kuvauksen perusteella. Miksi ihminen ei saisi kysyä selitystä toisen hämmennystä herättäneeseen käytökseen? Sitä paitsi mielestäni tärkein huomio ei kohdistu toiseen henkilöön vaan siihen miten tää aloituksen tekijä koki toisen sanomiset.
Yritänkö vielä selittää lisää sinulle, miten käsitin tämän aloituksen. Toistan vain toisin sanoin saman asian, kunnes lopetat tuon kyselemisen...vaikket ehkä edes ymmärrä mitä sinulle kerron.
No tässä keskustelussa kaikki, jotka eivät olleet samaa mieltä AP/CM:n kanssa luokiteltiin pumpulissa kasvaneiksi.
Viesti oli yleisellä palstalla, eikä Rusalkaan henkilökohtaisessa blogissa. Sen vuoksi oletin, että siihen saa kuka tahansa vastata. Minun olisi pitänyt tietää paremmin. Väärinkäsitysten välttämiseksi: kerrothan toki jatkossakin, mihin viestiin minun sopii ja mihin ei sovi vastata?
Alkuperäinen viesti lähinnä mollasi täysin tuntemattoman henkilön mollaamista erittäin subjektiivisin perustein. Viesti niin ikään johdattelee lukijaa tukemaan aloittajan näkökantaa. Tarkoitatko myötäelämisellä sitä, että minunkin olisi pitänyt alkaa mollata tätä henkilöä?
En liene ainoa, jonka mielestä aloittaja ensimmäisessä viestissään kuvailee itseään tarkoin sanankääntein. Juuri aloittajahan "vähättelee" pumpulissa kasvanutta ystäväänsä, vaikkei "ymmärrä tämän tilannetta". Tämän jälkeen aloittaja alkaa itkeä "leukaansa ilmestynyttä näppyä" ja loukkaantuu, kun kaikki eivät ymmärräkään että juuri hän on kokenut "dramaattisen ja vaikean vastoinkäymisen". (Lainausmerkeissä olevat termit suoraan aloitusviestistä)
Epäilemättä tuntemattoman henkilön mollaaminen auttaisi aloittajaa tämän Suuressa Taistelussa tavattomasti. Pahoitteluni vielä kerran, etten ole niin empaattinen henkilö, että kykenisin mollaamaan kyseenalaisin perustein henkilöä, jolla ei keskustelussa ole mitään mahdollisuutta puolustaa itseään.
En minä mistään leukaani ilmestyneestä näpystä valittanut...vaan tämä toinen ihminen, ja se oli vain esimerkki. Enkö minä jo sanonut että tunnen tämän esimerkkitapauksen henkilön. Ja kerroin jo jotain tilanteestani, ja hän on pumpulissa kasvanut, ei ole kokenut vastoinkäymisiä, kaikki on tuotu tarjottimella nenän eteen jne. Ja minun kohdallani taas on ihan toisin. Eli sitä tarkoitin pumpulissa kasvaneella. Ja he eivät ymmärrä toisia ihmisiä samalla tapaa kuin he joilla itselläänkin on ollut vaikeuksia. Heiltä tuntuu puuttuvan empatia kokonaan. He suhtautuvat aika kylmästi asioihin.
sitä näppyä valitti! Sitähän aloittaja yritti sanoa, esimerkillä
Olet aloittaja ollut erittäin selkeä sanankäänteissäsi.
Viesteistäsi on käynyt ilmi, että luulet tuntevasi kyseisen henkilön, olethan perheen kulisseja etäältä seurannut jo pidemmän aikaa. Kaikki perheen syvimmät salaisuudet ovat siis väistämättäkin jo kantautuneet korviisi. Kenties tiedät jopa, missä asennossa varttunut pari mielellään lempii toisiaan ja millainen ilme kasvoillaan perheen isä saa siemensyöksyn. Sen tiedät ainakin, mitä ystäväsi samaan aikaan ajattelee yläkerrassa, omassa pumpulinpehmoisessa linnakkeessaan, tunnethen perheen läpikotaisin.
Olet myös tuonut esille, että olet maailmanhistorian toiseksi suurin marttyyri, eikä kukaan tällä palstalla voi kuunaan kuvitellakaan mitä kauheuksia olet kokenut. Minä, kultalusikka suussa syntynyt ja pumpulissa kasvanut rikas poikarukka, en lähde edes arvailemaan historiaasi. Tiedän varmasti, että sieltä löytyy jotain lemmikkihamsterin äkillistä kuolemaa pahempaa. Itsehän en mitään kamalampaa voisi kuvitellakaan. Tämä kaikki on viestisi lukeneille tullut harvinaisen selväksi, emme tarvitse toistoa.
> En minä mistään leukaani ilmestyneestä
> näpystä valittanut...
Ja nyt osoitit, ettet ymmärrä edes kielikuvia, vaikka niitä itse käytät.
Jos olisin amerikkalainen lakimies, sanoin I rest my case.
Mistä kielikuvista puhut? Sanoit minun valittaneeni jotain näppyä leuassani, vaikken ollut sellaista sanonut. Se toinen henkilö valitti sitä!
Ja kyse tosiaan oli kohdallani vähän suuremmasta kuin lemmikkihamsterin kuolemasta... Ja kuten sanoin kyse ei ollut vain yksittäisestä tapahtumasta vaan koko elämästä. Ja tiedän tämän toisen henkilön elämänhistorian ja perhesuhteet. Eli hän oli vertauskohteena.
Mutta sinun suhtautumistapasi on niin kylmä että on viisaampaa etten kirjoita sinulle enää, ei oloni tästä ainakaan paremmaksi muutu.
on sinullekin parasta...siis sanat ja myötätunto sellaiselta, joka on kokenut juuri vastaavaa kuin sinä... esim. henkilö, jota joku vetänyt turpaan palstalla. Jopa sanaton myötätunto osoittautuu arvokkaaksi, sillä hän tietää, miltä sinusta tuntuu = kun on kokenut saman.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000033065889
Eihän aloittaja väittänytkään että hän olisi ainoa ihminen maailmassa jolle on sattunut vaikeuksia. Hän vertasi vain pumpulissa kasvaneisiin (ja niitä pumpulissa kasvaneitakin löytyy, itsekin nähnyt).
Mutta kuten sanottu, että ne, jotka eivät olleet sitä mieltä, että empatia on ko. pumpulissa (oletetusti, kerrotusti) eläneen haukkumista, olivat tässä ketjussa kylmiä ja ymmärtämättömiä.
Empatia ei käsittääkseni ole parempiosaistenkaan haukkumista.
Tässä vaan puutuin siihen, että keskustelua vedettiin ihan sivuun aiheesta. Ei ainakaan minulla ollut tarkoitus todistella sitä, miten empatiakykyinen olisin...kerroin omista havainnoistani...
*lähinnä viime aikoina ei edes ole jaksanut 'katsella' toisia ihmisiä kuuntelemisesta puhumattakaan...*
Empatia on myötäelämistä, myötätuntoa. En minä ole missään kohtaa sanonut että pitäisi haukkua pumpulissa kasvaneita, vaan sanoin että he eivät ymmärrä samaan tapaan kuin sellaiset joiden elämä on sujunut vähän toisella tapaa. Mutta sinä esim. (en tosin ole varma kuka noista kirjoittajista olet), et ilmeisesti sitä ymmärrä kun sinun kerta pitää kysellä. Et ainakaan näytä osoittavan empatiaa.
ja tätä en ymmärrä - empatiana, en tosiaankaan.
Miten tää kääntyy aina niin päin, että se joka tarvitsee tukea ja kuulijaa, joutuu 'ymmärtämään' jotain muka-lohduttajaa?
Pahaan oloon liittyy hyvin usein myös kielteisiä tuntemuksia joitain muita kohtaan, mutta ei välttämättä. Auttaja on se, joka jaksaa kuunnella ja pystyy olemaan läsnä. Kaikki eivät pysty olemaan eses lähellä...eivät kestä sitä, että joku on heikko. Tuolla alla on ihan tarpeeksi kuvailtu syitä, miksi tähän joku ei pysty.
Toisille jonkun heikko hetki on merkki, että nyt on helppo iskeä kimppuun. Ihmettelen sitä, että jos joku jossain alkaa nokkia heikompaansa, takuuvarmasti ympärille kerääntyy muitakin 'nokkijoita' tai ainakin yllyttäjiä. Miksi huonossa asemassa olevan tulisi 'ymmärtää' tai 'auttaa' toista, jos ei siihen todellakaan esim. tunetilansa vuoksi pysty? Miksi juuri siinä tilanteessa pitäisi osoittaa kestävänsä kaikkien ihmisten läheisyyttä tai olla yhteistyökykyinen. Juuri silloin nimittäin nämä 'nokkijat' kerääntyvät ympärille (kuten tässä yllä huomataan) ja pyrkivät todistamaan, että huono-osaisuutesi on sinun ihan omaa syytäsi eikä tässä ketään muitakaan sen kummemmin tueta ja varsinkin sinun itsesi tulee kiinnittää huomio omiin sanoihisi ja tekoihisi.
Jos ei osaa tukea tai auttaa tai edes olla läsnä, kun toinen tarvitsee 'olkapäätä', voi mielestäni pitää turpansa kiinni tai vaihtoehtoisesti painua hevon vittuun (=antaa tilaa).
Tuommoinen takertuminen ja kinastelu, kuten tuolla yllä, todistaa vaan, ettei itellä ole ihan kaikki hyvin. Miksi takertua, kun ei omat rahkeet riitä?
ymmärtämystä toisen haukkumiselle.
Jokaisesta löytyy omasta itsestään voimavarat suruihin ja vastoinkäymisiin. Ei myöskään pidä aliarvioida toisen vastoinkäymistä jos itse on kokenut pahempaa. Suru ja murhe tuntuu jokaisesta yhtä pahalta vaikka syy siihen olisi mikä tahansa. Jokainen oppii omista kokemuksistaan eikä toisten kokemuksista.
Voi myös olla vaikea lohduttaa suuren surun kokenutta kun ei tiedä mitä pitäisi sanoa ja tehdä. Jos ei osaa olla hiljaa ja läsnä, voi ymmärtämättömyyttään vaikka hölöttää leuan finnistä kun hiljaisuus pelottaa.
tilanteissa lienee usemmiten kyse.
Myöskään läheisen kuolemilta ei kukaan voi välttyä. Suurin ero on siinä, miten osaa vastoinkäymisiin suhtautua.
Yksi ainoa nimi vastaa täydellisesti kaikkiin kysymyksiin.
Mutta onhan näitä tälläsiä ihmisiä tullu vastaan oikeassakin elämässä. Mutta eipä ne taida enää nykysin olla kun hyvänpäivän tuttuja. Ikävistäkin asioista pystyy aina oppimaan.
ihmisiä. Vastustuskyky ei kehity. Ei missään asiassa. Ei terveydessä, eikä missään muussakaan.
http://www.youtube.com/watch?v=ZEB5Ypqg34A
Kuule, älä katkeroidu. Annat vaikutelman itseesi ja menneisyyden ongelmiisi käpertymisestä (eli et ole käsitellyt niitä).
On parempi katsoa tulevaisuuteen, eikä rypeä menneisyydessä: menneisyydessä rypeminen katkeroittaa.
Yritä suhteuttaa: ok, elämäsi ei ole ehkä helppoa, mutta toisaalta kuka lupasi, että elämä olisi tasapuolista? Tai helppoa? Aina on suunnaton määrä ihmisiä, joilla asiat ovat myös paljon huonommin. Jos toki paremminkin.
Joku voi olla nyt rikas, mutta sairastuu pahasti 50-vuotiaana. Joku on ikänsä köyhä, mutta mielettömän terve. Ei sitä voi valita - vaikuttaa toki voi. Aikuisena, jonkin verran. Valinta on sinun tästä eteenpäin.
Muista: ystävät saa valita, sukuun synnytään. Eli ... no tämä on lohduttanut minua. Sukuani en voi valita, ne on ja pysyy, mutta ystävät saan valita. Ja voin ottaa vain ne ihanat ihmiset, eli joista pidän.
"Mitä ajatuksia tällainen henkilö teissä herättää?"
Öh, että jokainen meistä saa niin paljon kannettavaa ja koettavaa elämään, mitä he jaksavat kantaa. Kun emme voi tietää millainen maailma ja elämä muilla on, (se salattu, joka ei näy maailmalle) emme voi tietää, ovatko he kultalusikka suussa syntyneitä, muuta kuin minun näkökulmastani. Jokaisella on oma risti kannettavana ja minä en voi tietää sitä päältäpäin. Hyvissä perheissä (olen ymmärtänyt, että se tarkoittaa varakkaista), voi olla ihan yhtä paljon ongelmia kuin muissakin. Esim. päihdeongelmat, perheväkivalta ja insesti pidetään kummasti siellä omassa perheessä, eikä niistä puhuta, vaan mielummin (yli)korostetaan niitä asioita, jotka ovat hyvin.
Mutta tilanteessa, jossa haen lohtua, tottakai se ottaa päähän. Ja varmasti tulen pohtineeksi, että mikä ihme tuota tyyppiä oikein vaivaa. Mutta se menee ohitse.
"Millaisia kokemuksia teillä on tällaisista?"
On, ja kun olen hieman nostanut katsetta itsesäälistä rypemiseltäni, olen saattanut huomata, että se tunnekylmä suhtautuminen on saattanut olla enemmän sitä, että ei ole tiennyt miten pitäisi suhtautua asiaan tai mitä pitäisi sanoa ja helpoin tapa päästä tilanteesta, on kääntää huomio johonkin muuhun, mielellään turhanpäiväiseen.
"Voisitteko kuvitella suhdetta pumpulissa kasvaneen kanssa?"
Voin, koska olisihan se uskomatonta löytää joku, joka voi keskittyä nykyhetkeen ja elämiseen ilman minkäänlaista menneisyyden taakkoja. Mutta epäilen tällaisten olemassa oloa.
suurimmalla osalla ihmisiä on erittäin rankkoja kokemuksia takanaan. (Ja toisaalta tuo suhde, että Suomessa olemme hyvin onnellisessa asemassa kuitenkin: se on se lottovoitto syntyä tänne. Yhä.)
Kun puhuu ihmisten kanssa, siis kun on tutustunut paremmin, niin ne tulee esille.
Pitää osata valita ne henkilöt joille puhuu. Itse en osaa, tiedän yleensä vasta puhuessa, että tämä ei ollut hyvä idea. Ja silloin se on jo myöhäistä.
Ymmärrän. Mä en avaudu helposti, siis syvimmistä tunnoistani tai mitä mulle on tapahtunut. Mua silti pidetään hyvin sosiaalisena tyyppinä, ja omasta mielestänikin tulen hyvin toimeen ja hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.
Mutta: kenellä ei ole samanlaisia kokemuksia, ei tahdo ymmärtää. Enkä viitsi sitten puhua. Joillekin toki kerron, mutta vasta kun tunnen ihmisen hyvin.
se syvimpien tuntojen ja salojen avaaminen on luottamuksen osoitus ja sitä ei jokaiselle voi tehdä. Kumpaa se sitten on tervettä itsesuojeluvaistoa vai pelkuruutta, en osaa sanoa. Vain sen tiedän, että kun kertoo jotain hyvin henkilökohtaista, liikutaan hyvinkin herkällä alueella ja jos sinne päästää vauhkoontuneen norsun, ei kenelläkään jää hyvä mieli.
Mutta se on totta, jos ei ole kokenut samaa, ei voi ymmärtää. Voi vain yrittää ymmärtää. Ja joillain voi olla kokemuksia, joita ei edes halua ymmärtää, koska ne on niin rankkoja. Voi lähinnä vain toivoa, että kuuntelijana pystyy olemaan tarpeeksi.
Varmaan aloittaja ei arvanut, että joku vastaaja käsittää kysymyksen tällä tavoin.
Olen itse alkanut karsastaa ihmisiä, jotka jakavat lähimmäisensä niihin, joita nuollaan (ylitsevuotavan hyväksyttyjä) ja sitten niihin, joita syletään tai vähätellään (=ei-hyväksyttyjä) ihmisiä. Siis sellaisia ihmisiä, jotka kykenemättömiä hyväksymään toisensa sellaisena kuin on, arvottamatta toista. Joku on sitten niin lapsellinen, että tarvitsee koko ajan kaiken toisten huomion ja muille ei saa jäädä mitään.
Luulen, että tällä tavoin kasvaa näitä pumpulissa kasvatettuja...he ovat niitä, jotka saaneet kaiken huomion ja tulevat aina saamaan (ehkä). Heillä on joittenkin ratkaisevien kanssaihmisten aukoton hyväksyntä (=ylistys)...tapahtui mitä tahansa. Toisista ei tarvitse niin välittää...varsinkin jos on jotain ikävää tai pitäisi antaa henkistä 'pönkkää'. Päin vastoin tuommoiset ihmiset eivät oikeastaan ymmärrä edes, että joku muu tarvitsee huomiota. Jos sen huomion toinen sitten jollain lailla saa, niin sitten omassa leuassa on ainakin se näppy, jota pitää vastavuoroisesti surkutella.
On niitä sellaisiakin ihmisiä, jotka oikeen takertuvat kylkeen, kun on vaikeuksia...katoavat sitten, kun menee hyvin (=eivät kestä). Tuollainen tarvitsee vain sen hetken toista, että saa tuntea olonsa paremmaksi ja on itse asiassa vissiin kateellinen tai jotain, kun siitä alhosta sitten noustiinkin. Siitä on sitten hyvä muistutella, ettei kaikki aina ole ollut hyvin...ikäänkuin, että äläpäs nyt luule itsestäsi liikoja, jos nyt pikkasen paistelee aurinko risukasaa.
Kauhistuttavin on sellainen läheinen, joka sekoaa autettavan tasolle, jos jonkinlaista tukeaa toivoo. Mitään vaikeata tai pohdiskelevaa ei tuollaiselle voi kertoa, kaiken pitisi olla ongelmatonta ja hyvää. Tuollainenkin on tietyllä tavalla omassa pumpulissaan ja kerran, kun oppii, ettei hän kestä mitää, sen muistaa kyllä. Siitä saa sitten kuulla jälkeenpäin, että on niin tuottanut pahaa mieltä jollekin ja mennyt ihan yöunet. Siinä tuntee huono-osaisuudessaan olevansa vielä kaiken lisäksi paha, kun yrittää saada tukea (henkistä) sellaiselta, jonka henkinen hyvinvointi on näennäistä.
Onhan näitä, monenlaisia nähty...
Tekstisisi oli mahtavaa luettavaa... Siis siinä mielessä että ymmärsin täysin sanomasi. Osasit hyvin tuoda sen julki.
tavalla kaikki... silleen kantapään kautta opittua.
Kauheata on se, että luulee läheisiään lähimmiksi ihmisiksi, mutta sitten joku ventovieras osaakin tukea ja auttaa sellaisella tavalla, ettei ole koskaan moista kokenut. Sitä katsoo 'läheisiään' tallaisten tapahtumien jälkeenaivan uusin silmin... ja on hämmentynyt.
Kuka oikeasti on minun läheiseni, kuka oikeasti välittää minusta tai siitä mitä minulle tapahtuu...tai miltä minusta tuntuu?
ajatuksia minulla on... Sinulla lienee tosiaan kokemusta asiasta, juttusi ovat muutenkin niin viisaita että niistä paistaa elämänkokemus.
Tuollaiset kuvaamasi kultalusikka suussa syntyneet ihmiset tuskin koskaan voivat ymmärtää todellista elämää, todellisia vaikeuksia. Sekin että irvailee läheisen kuolemalla, on vähintäänkin sairasta. Mutta voin sanoa sinulle, että on ihmisiä jotka ymmärtävät täysin sinua ja sinunlaisia. Valitettavasti keskivertoa pahempia vaikeuksia kokeneet ihmiset eivät ehkä tule ymmärretyksi.
Voimia joka tapauksessa! :)
"Voisitteko kuvitella suhdetta pumpulissa kasvaneen kanssa?"
En. En voisi kuvitella. Olen varmaan tietyssä mielessä itsekin hyväosainen ( riippuu kylläkin, millä mittarilla ajatellaan), mutta toisaalta en tod. En osaisi ajatella suhdetta ihmisen kanssa, joka väheksyy elämää: jolle vaikkapa pyörätuolissa kulkevat on vitsailun aihe. Itse en istu pyörätuolissa tms., eli tuo oli puhtaasti esimerkkiä... Kuitenkin: tarkoitin lähinnä, että ihmisen maailmankuva ja ymmärrys näkyy aina puheissa.
Pinnallinenkin ihmisen pitää tottakai tietyllä tapaa osata olla, ettei käy elämä turhan raskaaksi, mutta en ehkä jaksais ainakaan ihmistä, jolle mutsi laittaa vielä kolmikybäsenä sunnuntaipuurotkin.
tässä asiassa. Ihmisen pitäisi jossain määrin ymmärtää elämää, ei olla pumpulissa kasvanut jolle kaikki tuodaan tarjottmella nenän eteen.
Väheksyykö pumpulissa kasvanut ihminen elämää?
"Ihmisen pitäisi jossain määrin ymmärtää elämää, ei olla pumpulissa kasvanut jolle kaikki tuodaan tarjottmella nenän eteen."
Kysymys on kai vastuunotostakin (oman elämänsä suhteen) viime kädessä(?). Mä olen ehkä tavallaan ääriesimerkkikin, koska lähdin lapsuudenkodistani (vaikka mulla periaatteessa hyvät välit vanhempiini onkin) reippaasti alaikäisenä: sellaista vastaavaa en ehdottomasti odottais muilta.
Kuitenkaan: ei sitä nyt vaan jaksa (jokatapauksessa) ainakaan ihmisiä, joille äiti tekee kaiken eteen ja päättää elämästä täysin vielä 30 päivillekin asti...
Ja ylipäätään tietysti ihmisen yksilöllinen kokemusmaailma ja ymmärrys ( tai vastaavasti kokemuksen ja ymmärryksen puute) näkyy aina erilaisissa inhimilliseen ihmiselämään liittyvissä tilanteissa. Niistä toki jotain päätteleekin.
"Väheksyykö pumpulissa kasvanut ihminen elämää?"
Nyt olis ehkä kysymys siitä, että pitäis se määritellä se pumpulissa kasvanut.;) Tai jotain sellaista...
Hmm.
Oliskohan se silleen että kun kokee ihan helvetin järkyttävän asian niin kaikki muut ovat pumpulissa kasvaneet? Jos eivät oikein osaa suhtautua asiaan eivätkä ole kokeneet samaa.
Sinulla ei ainakaan ole empatiaa. Sen huomaa jo viesteistäsi. Aika kylmää tekstiä kirjoitat koko ajan. Ainakin omasta puolestani sanon, että en puhunut vain yhdestä yksittäisestä kokemuksesta vaan koko elämästä yleensä. Ei voi käsittää tuollaista.
Kuule, me ihan tosissamme yritettiin kysyä sinulta monen ihmisen voimin, että miten meidän sitten sinusta pitäisi käyttäytyä?
Ihan totta.
Anna esimerkki.
Kerro vaikka miten sä ymmärrät empatian, koska valtaosa tuntuu ymmärtävän sen ihan eri lailla.
Sinä et ainakaan näytä siitä mitään ymmärtävän.
Olen kirjoittanut tähän ketjuun sinullekin vaikka mitä ajattelemisen aihetta, mutta ainoa mitä sanot on se että olen kylmä. Olen kysynyt, mutta et vastaa. Onko se sinun tapasi hoitaa asiat jos sinun ystäväsi kärsii surusta? Sanot vaan ettet voi käsittää tuollaista?
kun kysyminen ja pohtiminen ei ainakaan ole :D
on myötäelämistä. Teistä kumpikaan ei taida tietää siitä mitään, jo sen perusteella mitä aloittajalle kirjotitte.
"Oliskohan se silleen että kun kokee ihan helvetin järkyttävän asian niin kaikki muut ovat pumpulissa kasvaneet? Jos eivät oikein osaa suhtautua asiaan eivätkä ole kokeneet samaa."
..ei ole määrittelyä, eli sikäli metsään menee (asian osalta).
Tietysti joskus voi olla niinkin, että ihminen ns. pretentoi kokemuksiaan arvottaen henkilökohtaista kokemustaan suhteellisen tiukkarajaisessa tarkasteluperspektiivissä. Mikä on arvokas kokemus, mikä vähemmän? Totakin voi miettiä.
Joten et voi perustella tuota. Kunhan heität - kun et pysty keskustelemaan asiasta.
AP/xx:llä ;-) on varsin rajoittunut käsitys empatiasta: se on empatiaa silloin, kun häntä säälitään/myötäillään/kehutaan. Jos joku erehtyy olemaan eri mieltä, tai edes pohtimaan sen toisen osapuolen (pumpulityyppi) oloa, on tämä kylmää ja epäempaattista.
No olkoon.
Onhan se jo karvansa näyttänyt.
Onneksi aloittaja tietää mitä empatia on.
Ja minulle nyt jäi valitettavasti vahva käsitys, että tässä tapauksessa se on juuri nimenomaan näin.
No minä sanon sen verran, että normikäytöstapoihin kuuluu ymmärtää, että tää on yleinen keskustelupalsta. Mä en esimerkiksi kenenkään "mummasta" ( omituinen sana: mun seudulla tollasta ei käytetä..) tiedä hevon veetä, joten jos sellaisista yksittäisiin kirjoittajiin liittyen haluatte keskustella, niin keskustelkaa kyseisestä asiasta keskenänne yksityisesti...
Noloa, jos sotketaan tavan nettikirjoittajia tollasiin.
oli Asiasta.huvittuneen käyttämä sana. En tiedä mitä hän sillä tarkoitti, kenties isoäitiä, mitä minä tosin en tarkoittanut aloitusviestissäni. Ja jos olisin tarkoittanutkin, niin A.h:n olisi kannattanut ottaa huomioon että jollakulla ei ehkä ole kumpaakaan vanhempaa, vain mummo, joten senkin vuoksi hänen viestinsä oli aika sairas.
sanaa empatia? Et varmaan. Ainakaan se mitä nyt osoitat kirjoituksillasi, on kaukana siitä. Sairasta.
Kuule - kun sä et kestä sitä kaveriasi, niin kannattaisiko sinun vaihtaa kaveria? Ei sitä nyt pidä itseään vasitenkaan kiduttaa. Ja ihmistä ei voi muuttaa, kuten tiedät (sinunkaan kalloosi ei mene meidän hyvät tai vähemmän hyvät kommentit/neuvot).
Eihän ihminen, jolla ei ole samoja kokemuksia, voi oikeasti välttämättä ymmärtää. Eikä hän tee sitä pahuttaan, tai ilkeyttään, vaan koska ei ole kohdannut samoja asioita.
En mäkään voi tajuta miten vaikka mies kokee maailman, kun en ole koskaan mies ollut, vaan nainen. Sitä ei voi saavuttaa - eikä se ole sen ihmisen halusta tai toiveesta tai kyvystä kyse. Se on vain erilainen laatu.
Ja - ihan totta - jos jatkat tuota "märehtimistä" osattomuudessasi (en kokemuksiasi väheksy) niin sinusta tulee vain onnettomampi, katkera. Ei vertailu niihin, joilla näyttää menevän paremmin tee ihmiselle hyvää.
Ja kun emme oikeasti tiedä sinusta (tai siitä ystävästäsi) juuri mitään, niin takuuulla osa kommenteista meni metsään ja pahasti. Kun enhän mäkään voi ajatella kuin omista lähtökohdistani - esim. jos sillä tyypillä ainut sukulainen oli se isoäiti, niin sehän on eri asia. Sitä ei kerrottu tuossa.
Tekstin kautta on vaikea saada kokonaiskuvaa. Ja antaa - tämä ei välitä tunteita. Pelkkiä sanoja.
Eli et ymmärrä pätkääkään.
No ei auta. *huokaus*
kyse ei ollut isoäidistä. Sanoin vain esimerkkinä sen tapauksen. Ja puhuin elämästäni yleensäkin, en vain yksittäisestä tapauksesta.
Silti olen sitä mieltä, että ehkä sun kannattaisi harkita ystävänvaihtoa.
Turhaa sitä itseään kiusaa ja ottaa pahaa mieltä.
"oli Asiasta.huvittuneen käyttämä sana. En tiedä mitä hän sillä tarkoitti, kenties isoäitiä, mitä minä tosin en tarkoittanut aloitusviestissäni. Ja jos olisin tarkoittanutkin, niin A.h:n olisi kannattanut ottaa huomioon että jollakulla ei ehkä ole kumpaakaan vanhempaa, vain mummo, joten senkin vuoksi hänen viestinsä oli aika sairas."
Olen tavallaan pahoillani aiemmin ilmaisemastani. Olen vaan joskus havainnu aika jurpoakin kommentointia tällä palstalla, joten lähinnä siihen liittyen em. sanottu.;D Voisin kyllä itsekin laittaa kaverit toistamaan stadislangia (jos kehtaisin, eli en)... On vain niin, että jos on kysymys täysin yksittäisten ihmisten tekemisistä (tms.), niin kaikki sellaiset asiat pitää tajuta puhua yksityisesti, eikä yleisellä keskustelupalstalla. Mun hlö. koht. mielipide on tämä.:)
No mut ihan sama ... Olin vaan lukevinani jotain persoonaa koskevaa äsken: mumman kuolemat etc. En välttämättä useimmiten haluais nähdä sellaisia. Asia riippuu tietysti siitä, että miten lukijat ymmärretään osallistaa ilmaistuun. Lukijoitahan riittää.
Ja kun tämän tosiaan pystyy lukemaan kaikki suomea taitavat kaikkialla maailmassa.
Se joskus unohtuu. Itse kultakin.
tarkalleen ottaen ymmärtänyt mitä yritit sanoa, mutta minähän en sanonut mistä on kyse, A.h vain esitti oman ilkeämielisen kommenttinsa.
Ymmärrän. En itse sua kommenteissani ole halunnut arvostella.
Sulla on hyvä aihe.:) Kaikkea asiaan liittymätöntä sanottua ei ehkä edes niin kannata noteerata...
Tunustan sen, että mä tapaan olla kohtuullisen iso pellekin tän kaltaisilla palstoilla joskus: saatan esim. lukea keskusteluketjuista vain aloitusviestin ja vastata siihen tai vaihtoehtoisesti vastata joskus yksittäisiin viesteihin keskusteluketjun keskeltäkin (täten ymmärtämättä kuitenkaan asiakokonaisuutta). Ah tätä virtuaalisen ilmaisun vapautta.;D
Sulla oli hyviä pointteja. Oikeastaan kuitenkin melkein uuden aiheenkin vois kokemuksestasi laittaa.
:)
Pumpulissa kasvanut ei ymmärrä elämää sellaisena kuin elämä on. Sori tunkeilustani.
opettaa automaattisesti ymmärtämään elämää. En tarkoittanut yksilön elämää, vaan elämää kokonaisuudessa. Katkeroitunut ei ymmärrä elämää. Pumpulissa kasvanut ei ymmärrä elämää. Pumpulissa kasvanut ei kestä pieniäkään vastoinkäymisiä. Pumpulissa kasvanut ei ymmärrä miksi se on silloin niin. Katkeroitunut ei taas katkeroitumiselta huomaa niitä pieniä ja tärkeitä asioita elämässä. Katkeroitunut ei huomaa pumpulissa kasvaneen elämän varjopuolia. Ei sen pumpulissa kasvaneenkaan elämä ole aina herkkua. Itse en haluaisi elää sellaista elämää, mitä moni pumpulissa kasvanut elää. Olisi paljon oleellista elämässä kokematta.
Joo. Harmillisen harvat ymmärtää elämää sellaisena kuin elämä on. Sori viisastelustani.
..liittyen.
Sä kirjoitit valtavan hienosti tossa linkittämässäsi kommentissa. Tuli kuva, että olet ymmärtänyt jotain empatian olemuksesta: tavallaan ehkä siitä, että aito empatia usein tapaa vähän vältelläkin kokemusten arvottamista tai ainakin niiden tietynlaista "paremmuusjärjestykseen" asettamista.
Tuota sori muuten samalla, jos eiliset kommenttini näyttivät vähän vaikeasti avautuvilta.* huoh* Sanottakoon, että muutaman siiderin nauttimisella oli osuutta asiaan. En järin loista keskustelijana siinä tilanteessa.
Kokonaisuudessaan en tätä ketjua ole lukenut, enkä ota kantaa kenenkään mielipiteiden puolesta tai vastaan tän suuremmin. Ilmeisesti tossa näkyy joillakin keskustelijoilla tunteet vähän kuumentuneen...En tiedä (voin olla väärässäkin, enkä jaksa tätä keskusteluketjua kokonaan läpi lukea), mutta näytti hieman siltäkin, että keskustelu eksyi sivuraiteillekin ap. aiheesta.
Mut, pointtini oli, että sulla oli musta hirveän hyvin mietittyä ajatusta tossa.:) Siihen halusin vielä viitata.
yksi ymmärsi pointtini.
Kiitos. :)
ole pumpulissa kasvaneista, enemmän miten on kasvatettu.
"Kultalusikka suussa syntynyt" ymmärrän vauraaseen perheeseen syntynyttä.
Kyllä myös köyhistä löytyy tunnekylmiä, jotka vähät välittää ystävistään tämän hädän hetkellä.
Olen myös törmännyt noihin "Mitä tuosta, mulla meni pahemmin" 'vähättelijöihin', onneksi niistäkin pääsee eroon, mikäli haluaa.
kenties itse on saattanut aliarvioida tämän toisen ihmisen luonteen välillä heppoisinkin perustein?
Jos joku alkaa puhumaan näppylästä leuassa, saattaa se vain olla sananhelinää ja oikeasti hän haluaa kanssasi vain jotain keskustella koska olet mukava ihminen, jotain puheentynkää?
Kaikki eivät ole aina täydellisiä ulosannissaan :)
Jos hänelle sattuisi jotain ikävää, niin toivottavasti häntä tukisit, vaiko mielessäsi hymyilisit, että se on hänelle ihan oikein :)
ja mä tyhmä vielä kommentoin tähän, mut ei se mitään. :))
Terv.kultalusikka suussa syntynyt ja pumpulissa kasvanut. Kapinallista/itsepäistä lasta ei pumpulissa pidetä ja se lusikkakin sen myötä vaihtui muovilusikaksi. :DD
Ihmettelen vaan mitä helvetin järkeä on matsaa siitä kellä on rankinta ollut? Tiedätkö maailmassa on helvetisti ihmisiä, joilla on ollut rankempaa, mut ei se mitään, joillakin on siltikin aikaa määritellä kuka kestää mitäkin ja kuka ei kestä mitään.
joillakin ei...
Ja joillekin empatia tarkoittaa sitä että kaikki ovat samaa mieltä siitä että hyvissä olosuhteissa elänyt ihminen ei ole empaattinen. Tai että empaattinen ihminen on kaikesta samaa mieltä kovia kokeneen kanssa.
lienet kylmimpiä ihmisiä mitä on. sanon tämän sinulle kokemuksen syvällä rintaäänellä. Pumpulissa kasvaneet ihmiset eivät todellakaan tunnu ymmärtävän todellisia vaikeuksia. Ja heillä ei ole empatiaa tai oikeaa suhtautumistapaa vaikeisiin asioihin.
empatiaa tai oikeaa suhtautumistapaa vaikeisiin asioihin.
hoho. naurasin enempikin, mut en o niin tunnekylmä :)
Eli yksi ihminen määrittää oikean suhtautumistavan?
myötätunnosta, näin ensialkuun? Empatiahan on myötätuntoa, ja "oikea" suhtautuminen jonkinlaista ymmärrystä
tapaus.. Miten voit tehdä pilkkaa vakavalla asialla?
määritellyt kaikkien osalta kuka kestää mitäkin. Vertasin vain pumpulissa eläneitä sellaisiin, jotka ovat joutuneet kokemaan vaikeita asioita enemmän tai jopa hyvinkin paljon.
Elinehto
Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata
Intohimon panttivanki, 1980
Tommy Tabermann