Mies tunnusti vihdoin ja viimein että hänellä on toinen! Tunteet menee laidasta laitaan...välillä itkettää ja harmittaa vietävästi mutta välillä tulee ihana helpotuksen tunne. Olkoot nyt onnellinen tämän uuden kanssa. Minä alan elämään elämääni lasten kanssa ilman jatkuvaa epätietoisuutta ja pelkoa. Outoa, että vihaa en tunne...ehkä sekin tunne tulee jossakin vaiheessa, nyt tuntuu vain että joku outo rauha on vallannut minut. ;)
Järkyttynyt
mutta helpottunut...
5681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hätävara.Sinulla lapset,joten ei mitään hätää.Toivon,ettet kanna vihaa...aika voi muuttaa tunteen sääliksi.Se vanha sananlasku..routa porsaan kotiin ajaa,mutta silloin muista,että sinulla on omanarvontunto.Mitä teet paskalla,jos ei ole peltoakaan.Tsemppiä sinulle.
siinä tarpeeksi kauan olla jaksaa.
sinulla on harvinaisen fiksu mies kun on kertonut totuuden , oletko varma että hän tahtoo eroa hän saattaa arvostaa sinua todella paljon kun kertoi , älä tee hätiköityä päätöstä , jutelkaa asiasta rauhassa , jos yhteinen päätöksenne on ero niin kyllä selviät elämässä ja löydät uuden , tai kenties et halua uutta ,mutta kaikki kääntyy hyväksi , sen näen jo täältä kaukaa sinun on lupa tuntea kaikki tunteet laidasta laitaan kaikki tyyntyy aikanaan .
tuntuu, etten ihan heti uutta miestä elämääni halua. Ja kun on lapsia niin en tahdo hätäillä. En usko, että miehelläni ja minulla olisi enää yhteistä tulevaisuutta, hän on niin paljon loukannut ja tehnyt asioita joita en voi koskaan täysin unohtaa, osa niistä tosin tuntuu jo helpommilta. Tänään kun hän tuon suhteen tunnusti niin kuulin pitkästä aikaa hänen äänessään lämpöä...en sitten tiedä johtuiko se tästä uudesta vai oliko hän vain helpottunut kun sai asian kakistettua ulos. Vaikeaa tulee varmasti vielä olemaan mutta ajattelin käydä ensi viikolla puhumassa psykologin kanssa että saan asioihin ihan ulkopuolisenkin "mielipiteen". Ja luulen että olisi ihan hyvä jos lapsetkin voisivat puhua psykologille koska haluan minimoida kaikella mahdollisella tavalla heidän tuskansa. Onneksi omat vanhempani asuvat lähellä ja he ovat varmasti suurena tukena niin minulle kuin lapsillekin. Se ollaan jo sovittu miehen kanssa että pidämme siitä huolen ettei meidän kummankaan vanhemmat ja muut sukulaiset ala haukkumaan meitä lapsille koska tämä on jo muutenkin heille vaikeaa.
Mutta näin, uusi elämänvaihe alkaa ja ainakaan mikään ei voi enää mennä enemmän pieleen...toivottavasti ;)
On hyvä että miehesi kertoi. Pystyt todella hyvin käsittelemään ja erittelemään asiaa. Ette ole ilmiriitaa lähelläkään. Eli mikään ei ole todella pahasti pielessä, vaikka erota aiotkin!