oikeasti tämä on ihan kamalaa! en pysty ajattelemaan muuta kun ruokaa :/
haluan unohtaa ruuan ajattelemisen.
haluan suhtautu syömiseen normaalisti, en jatkuvasti tarkkailla hullunlailla mitä syön tai ahmija itseäni totaali ähkyyn!
auttakaa mua miten pystyn ajattelemaan ja suhtautumaan ruokaan niin että se on vain tankkaus aine jotai tarvitsee vain sen verran päivässä että jaksaa koko päivän hyvin ja on virkeä ymym. eikä tarvitse ajatella että olenkohan nyt syönyt tarpeeksi että jaksan tämän treenin vai että mielessä pyörii vaan että olen syönyt TAAS liikaa ja maha on kuin potkupallo!?
pliis auttakaa!
..ja sori tää epäselvä teksti mutta ahdistaa vaan niin paljon kun tuli taas syötyä NIIIIN paljon :(
tuntuu ettei musta ole elämään ikinä ruuan kanssa.
haluan unohtaa ruuan ajattelemisen.
haluan suhtautu syömiseen normaalisti, en jatkuvasti tarkkailla hullunlailla mitä syön tai ahmija itseäni totaali ähkyyn!
auttakaa mua miten pystyn ajattelemaan ja suhtautumaan ruokaan niin että se on vain tankkaus aine jotai tarvitsee vain sen verran päivässä että jaksaa koko päivän hyvin ja on virkeä ymym. eikä tarvitse ajatella että olenkohan nyt syönyt tarpeeksi että jaksan tämän treenin vai että mielessä pyörii vaan että olen syönyt TAAS liikaa ja maha on kuin potkupallo!?
pliis auttakaa!
..ja sori tää epäselvä teksti mutta ahdistaa vaan niin paljon kun tuli taas syötyä NIIIIN paljon :(
tuntuu ettei musta ole elämään ikinä ruuan kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan kuin mun suusta tuo juttu..
Oikeasti tulen hulluksi ajatusteni kanssa, en vai osaa syödä enää. Stressaan laihduttamisesta niin paljon että lihon vaan kokoajan.
Ei tainnut olla apua :'<
Nytkin ahminut koko viikon ja ahdistaa helvetisti.. :(
En anna itseni ajatella herkkuja. Olen etukäteen päättänyt kalorimäärät mtä milläkin aterialla syön, enkä niiden välissä vaan anna houkutusten tulla mieleen. En oikein osaa selittää, miten se tapahtuu, mutta se toimii myös tilanteessa, jossa voisi pelätä jotain. Jos vaikka kävelee pimeällä metsäpolulla ja alkaa ajatella kaikkea mahdollista mitä pusikosta voi hypätä, on kohta ihan paniikissa. Sen sijaan voi torjua pelottavat ajatukset ennen kuin ne ehtivät vallata mielen. Samoin herkkuajatukset voi torjua, samoin laiskat ajatukset ennen lenkille tai jumppaan lähtöä. Jos mulla ei ois kykyä torjua ajatuksia, ei munkaan laihiksesta tulis varmaan mitään. Yleensä olen hävinnyt henkiset taistelut, jos olen antanut tilanteen mennä siihen pisteeseen.
Ei ruokaa pidä eikä kannata unohtaa. Ruokaa syödään, että tulee hyvä olo.
Alahan pitää vaikka viikon ajan kirjaa syömisistäsi, esim. osoitteesta www.kalorilaskusi.fi voit ostaa pienellähinna pari viikkoa laskuriaikaa, jolloin kyllä huomaat ruokailujesi sudenkuopat, jos kirjaat kaiken rehelliesti taulukkoon.
Riittävä proteiinin ja rasvan saanti takaa, ettei ahmimisia tule, kun on kylläinen olo.
niin olen kiinnostunut tuosta ruokapäiväkirjasta =)
olisi mukava pitää sillaista ja eikös netissä ole myös paikkoja joissa voisi tälläistä pitää..? itse en ole löytänyt muita kuin hirveän kalliita paikkoja. mahtaako tälläisiä ilmaisia paikkoja olla mistä saa ns. oman valmentajan ja päiväkirjan sun muut.. joskus fitnes muropaketeissa on ollut tälläinen ilmainen juttu mutta tuskin on enään voimassa.
voi kuule kuomasein olen pitänyt ruokapäiväkirjaa jo kahden vuoden ajan melko säännölisesti, saan tarpeeksi proteiineja ja syön vähän hiilareita tai no siis sillee sopivasti ja rasvaa hyvin vähän ja sekin on sitä hyvälaatuista.
lasken myös kalorit. olen laskenut pitkään. en ole lihava, en edes ylipainoinen. mutta ruoka vaan pyörii päässä 24/7 ja joskus, yhä useammin, se luistuu kokonaan käsistä ja syön kaapit ja tuntuu että kaupankin kaapit tyhjiksi :( kamalaa.
ja vaikka olisin syönyt kokopäivän hyvin ja terveellisesti mutta kuitenkin riittävästi ja niin että ennen kello neljää olen syönyt yli puolet siitä mitä sinä päivänä olen kalorimäärällisesti suunnitellut syöväni niin silti iltaisin ahmin.
mikä siis avuksi!??! tunnen olevani toivoton :/
Jos vaikka etsisit uuden harrastuksen, jota voit tehdä kotona, ja joka pitää sut innostuneena, ettet ajattelisi ruokaa koko ajan. Esim. neulominen/ompelu, piirtäminen/maalaaminen, koira ja sen koulutus, photoshopilla leikkiminen tms.
Tai sitten kävisit muualla harrastuksissa niin paljon, ettei jäisi aikaa ajatella ruokaa..
äääh arvaas mitä harrastan liikuntaa eräässä urheilu seurassa 5-6kertaa viikossa ja pari tuntia päivässä, lisäksi käyn lenkillä, ompelen todella usein kun inspistä oikeasti löytyy, venyttelen ja kaikkea mahdollista mikä saa minut ajattelemaan muuta kuin ruokaa mutta silti se ruokaa vaan pyörii siellä mielessä joka käänteessä :/
..alatte varmaan tekin toteamaan että olen tuhoon tuomittu :D
Minua auttoi eniten tieto! Hankin tietoa oikeanlaisesta ravitemuksesta ja siitä mitä ruoka-aineita kannattaa syödä enemmän ja mitä vähemmän.
Luin useita kirjoja, joista opin paljon siitä miten elimistö reagoi eri aineisiin ja että ruoka on ihan oikeasti "vain" polttoainetta kropalle, eikä niinkään elämysmatkailua makunystyröille. Aloin syömään monipuolisesti ja säännöllisesti 4-5 kertaa päivässä ja käyttämään ns. lautasmallia.
En ole innostunut kokonaisesta ruokapäiväkirjasta tai kalorilaskureista, koska ne vain pahentaisivat tilannettani. Silloinhan miettisin edelleen koko ajan syömisiä! Halusin nimenomaan niin, että normaali arkisyöminen sujuu kuin luonnostaan, joten unohdin ylösmerkkailut siltä osin.
Herkkusuuna aloin laittamaan pelkät herkuttelut treenikalenteriini, josta näen kuinka usein tulee laitettua hyvää suuhun. Silloin en pääse huijaamaan itseäni ajattelemalla, että edellisestä herkuttelusta on viikko, kun todellisuudessa aikaa onkin kulunut vain pari päivää. Kun muu syöminen on kunnossa, niin pelkkä herkkujen tarkkaileminen riittää.
Näin minulla, joku muu tapa voi toki sopia sinulle paremmin! Tietoa kannattaa kuitenkin hankkia, se on oikeastaan kaiken a ja o tässäkin!